Totta liki miljoonalle – tätä on köyhyys

Teksti: LIISA AHOLA Kuvat: CAI MELAKOSKI

Lähes aina kun avaa suunsa yhdestä polttavimmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, köyhyydestä, kuulee mieltä pahoittavaa kvasitietoa. Esimerkkejä löytyy oheisesta sitaattilaatikosta. Köyhyys on vakava kriisi liki miljoonalle suomalaiselle, ainakin väliaikaisesti. 

Faktaa köyhyydestä

Köyhyys on tila, jossa ihmisellä ei ole varaa tyydyttää jokapäiväisiä (aineellisia) tarpeitaan, henkisiä tarpeitakin vain valikoidusti (ilmaisia). Köyhyyttä on tutkijoiden mukaan kahta lajia: absoluuttista köyhyyttä ja suhteellista köyhyyttä.

Absoluuttisesti köyhällä on käytettävissään alle euro päivässä ravintoon. Suhteellisesti köyhällä on käytettävissään alle 60 prosenttia koko väestön mediaanitulosta. Kun tulonsaajat asetetaan tulojen mukaan suuruusjärjestykseen, mediaanitulo on keskimmäisen tulonsaajan tulo.

Vuonna 2008 yksinasuva oli köyhä 1150 euron kuukausituloilla. Tilastokeskuksen mukaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eli vuonna 2013 927 000 henkilöä eli 17,3 prosenttia väestöstä. Professori Juho Saaren mukaan Suomessa on 800.000 ainakin tilapäisesti köyhää ja 100.000 ihmistä pitkään jatkuneessa huono-osaisuuden tilassa. Yli 20.000 ihmistä hakee säännöllisesti ruoka-apua leipäjonoista.

Ikävä havainto on ollut huomata köyhyyden periytyvä luonne. Työttömän lapsesta tulee helposti työtön. Pitkään jatkunut huono työmarkkinatilanne on tuottanut jo kolmannen polven työttömiä.

Meillä on iäkkäiden ihmisten pysyvästi köyhä ryhmä, kotonaan lapsiaan hoitaneet naiset. Lastenhoidon ohella he hankkivat perheelle leivänlisää pienillä pätkätöillä, siivoamisella jne. Niistä töistä ei juuri työeläkettä kertynyt. Takuueläkettä on luvattu vähän korottaa. Kuitenkin sen taso on edelleen alle 800 euroa kuukaudessa. Nämä maan hiljaiset eivät ole vaatineet itselleen mitään, muistavat kyllä jupista: ”Ei silloin alkuun ollut edes lapsilisiä”.

Aika hoitaa heidät luonnollisen poistuman kautta, mutta nyt heidän elämänsä on ahdasta ja suppeaa. Millä he tulevat toimeen? Ja sitä tulisi miettiä tarkoin, sillä kuoleman kautta poistuvien tilalle on muodostumassa uusia huonosti toimeentulevien ryhmä: pätkätyöläisyyden ja työttömyyden kiikkulaudalla keikkuvien prekariaattiluokka. Millä tavoin ihmiset pääsisivät osalliseksi normaalista, toimeentulevasta elämästä?

Tilastot kertovat toteutuneesta köyhyydestä, mutta missään ei ole esitetty laskelmia, kuinka paljon nämä tilastoluvut kasvavat hallituksen kaavailemien muutosten toteutuessa. Köyhyydestä kertovat esimerkiksi EU:n köyhyyskriteerit, jotka on esitetty oheissa kuvassa.

Köyhyyden kriteerit

Jos henkilön kohdalla täyttyy kolme ehtoa yhdeksästä (3/9), hän täyttää köyhyyden kriteerin. Varmaankin voisimme yhteisymmärryksessä todeta, että nettimahdollisuuden puute edistää ja ylläpitää köyhyyttä. Lisäksi lähiössä asuvan köyhyydestä kertoo se, ettei hänellä ole varaa ladata bussikorttia, jolla voisi matkustaa kaupungin toiselle laidalle tai 10 kilometrin päähän keskustaan hakemaan ilmaisen ruokakassin tai syömään ilmaisen aterian.

Suomen sanotaan kuuluvan pohjoismaisiin hyvinvointivaltioihin. Kuuluvatko hyvinvointiyhteiskunnan ominaisuuksiin kasvava köyhyys ja pysyvä, pitkään jatkuva huono-osaisuus? Jo helmikuussa Euroopan neuvoston komitea moitti Suomen sosiaaliturvan tasoa liian matalaksi. Sipilän hallitus aikoo leikata sosiaaliturvaa entisestään. Esimerkiksi riittää eläkkeensaajan asumistuen asettaminen yleisen asumistuen tasolle. Monilla vanhoilla ihmisillä tulotaso alenee 100  -150 euroa kuukaudessa. Mieleen nousee huolestunut kysymys: Kuinka ihmiset jatkossa tulevat toimeen?

Jo nyt lääkärin määräämät lääkkeet jäävät rahanpuutteen tähden monelta ostamatta. Hoitamattomasta verenpainetaudista tulee vaikeahoitoinen ja yhteiskunnalle kalliiksi käyvä aivohalvaus. Sosiaalisissa tulonsiirroissa tehdyt säästöt kuluvat moninkertaisesti lisääntyneinä terveydenhoitokuluina. Onko tässä mitään järkeä?

Jäteruuasta ruoka-apuun

Jäteruoka on poliittinen kysymys. Mitä sillä saa tehdä? Mitä on ruokahävikki? Mitä tapahtuu vähittäiskaupan päiväystuotteille? Vähittäiskauppa ei saa myydä elintarvikkeita vanhalla päiväyksellä, mutta ei se saanut antaakaan sitä asiakkaille. Kekseliäät dyykkarit kävivät tarkistamassa marketin vanhenevia tuotteita myymälässä ja odottivat iltaa ja pimeää roskiksilla. He keräsivät ihan syötäväksi kelpaavia tuotteita roskalaatikoista ilmaiseksi, vaikka olisivat tuntia paria aiemmin joutuneet niistä myymälän kassalla maksamaan.

Tätä ei tietenkään kauan hyvällä katseltu. Kaupan henkilökunta sai ohjeita hävikkiruuan tärvelemiseksi tai sitten roskalaatikot lukittiin. Ilmaiseksi ruokaa ei haluttu antaa, ei edes roskiksista. Hyvinvointivaltion takapihalla alkoi kiehua ikävä soppa. Radikaalit pitivät esillä hyvälaatuisen ruuan hävittämisongelmaa ja samaan aikaan köyhien määrä alkoi lisääntyä.

Kirkon ruoka-apu lievittää hätää

Jonkinlainen kompromissi on saavutettu kirkon ja kolmannen sektorin yhteistyöllä. Kaupat voivat lahjoittaa ruokapankille myymättä jäänyttä ruokaa. Sitä kerätään ruokapankkiin, josta jakelun hoitaa Tampereella Ruokanysse. Ruokanyssen asiakkaaksi voi hakeutua diakoniatyön kautta. Asiakkuus ei edellytä kirkon jäsenyyttä. Ruoka-avun ajatellaan olevan lähinnä kriisiapua sairauden tai työttömyyden sattuessa, mutta tämän vuoden huhtikuussa Silta-lehti kirjoitti myös työssäkäyvien asiakkaiden osuuden lisääntyneen Ruokanyssellä kävijöistä. On aiheellista miettiä, mitä tämä kertoo yhteiskunnan tilasta.

Mitä, missä, milloin ruoka-apua saa Tampereella?

Hätkähdyttävä uutinen oli myös se, että Ruokanysse on kesälomalla neljä viikkoa heinäkuussa. Ihmettelin, kuinka se on mahdollista. Eihän ihmisen ravinnontarve pidä kesälomaa. Kuinka nälkäiset ruokitaan Tampereella? Harvoin saa konkreettisia vastauksia omiin polttaviin kysymyksiinsä. Tällä kertaa kysymykset ja ihmettelyni saivat vastauksen. Pääsin täydentämään vapaaehtoista henkilökuntaa Adventtikirkolla toimivaan Jeesus-kahvilaan, joka tuurasi Ruokanysseä kesätauon ajan. Tämä ruokapaikka oli lomalla kesäkuun, jolloin Ruokanysse korvasi tämän toiminnan. Yhteistyössä ja vuorotellen ihmiset pääsivät lomailemaan.

Jeesus-kahvilassa palvellaan kaikkia sinne tulevia maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Kello 10 -12 tarjoillaan aamukahvit/teet leivän kera. Kello 12-13 on lounas. Ruokana on keittoa, risottoa, kiusausta tai pastaa ihan riippuen siitä, mitä ruoka-aineita on saatavilla. Asiakkaat kaipaisivat erityisesti pasta-annoksiinsa ketsuppia, mutta harvoin sitä on tarjolla. Kello 13 alkaa hartaustilaisuus.

Vuosi sitten yksi asiakas kertoi siitä näin: ”Ensin täytyy kuunnella 45 minuuttia haitarinsoittoa ja vasta sitten saa sen ruokakassin”. Kassin saamisella ja hartaushetken kuuntelemisella ei ole mitään yhteyttä. Ihmiset ovat tullessaan kirjoittaneet nimensä listaan ja he saavat hartaustilaisuuden jälkeen tulojärjestyksensä mukaisen numerolapun. Sisällä ei tarvitse istua koko aikaa, mutta hartaushetken aikana ei voi ravata edes takaisin. Periaate on, sitä annetaan, mitä on saatu. Yhden tuotteen voi ottaa lajiansa. Ruuat on varastoitu asianmukaisesti jää- ja pakastekaappeihin. Ruuan jakaminen jatkuu kello 15:een saakka, mutta parhaat tietenkin otetaan ensin. Terveystarkastajat valvovat toimintaa pistokokein.

Monet ilmaisruuan jakopisteet ovat lomalla kesällä ja jatkavat toimintaansa elokuussa. Baptistikirkolla on ateria- ja ruokakassipäivä torstaina. Baptistikirkon ruoka-apupalvelu ainakin omille seurakuntalaisilleen ulottuu kotiin asti tarkoin harkituissa tilanteissa. Jos esim. työssäkäyvä, ruoka-apuun oikeutettu yksinhuoltaja ei pääse hakemaan ruoka-apua, se toimitetaan hänelle kotiin vapaaehtoisin voimin. Baptistikirkko sijaitsee Kissanmaalla. Vapaakirkolla on toimitilat keskustassa Puutarhakadulla. Netti kertoo, että Viadia Hernekeittotarjoilu on tiistaina 18.8. klo 11.00 -13.00. Maksu on vapaaehtoinen. Kerran kuukaudessa Vapaakirkon vapaaehtoiset järjestävät katutapahtuman Kuninkaankadun ja Puutarhakadun kulmassa. Silloin muutama sata halukasta pääsee nauttimaan ilmaisesta hernekeitosta ja saa vielä leivän kainaloonsa. Metodistiseurakunnalla on kokoontumistensa yhteydessä tarjolla leipää annettavaksi tarvitseville, joskus myös hävikkiruokaa. Perinteinen avun antaja on ollut Pelastusarmeija. Sen laajaan sosiaaliseen työhön kuuluu myös ”leipäjonojen ruokajakelu”.

EU-apu alkaa taas syksyllä. Mediassa uutisoitiin ihmisten odottavan innolla maitojauheen saantia. EU-apu on sisältänyt maitojauheen lisäksi pastaa ja järkyttävän hajuista juustojauheen ja makaronien seosta juustopastan nimellä sekä puurohiutaleita. Liekö tavallisen köyhän kansalaisen hyöty Suomen EU-jäsenyydestä juuri tämä ruoka-apu?

Mielestäni ihmisten toimeentulo pitää järjestää ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Leipäjonossa seisottaminen ei ole ihmisarvon kunnioittamista. Sitä ei myöskään ole pilaantuneen ruuan antaminen auttajille. Jos hedelmät homehtuvat kauppaan, ei niitä pidä toimittaa sieltä minnekään muualle kuin biojätteeseen. Suomi rikkoo Euroopan neuvoston sosiaalista peruskirjaa alhaisen sosiaaliturvan tason tähden. Siitä syystä Suomi on joutunut tarkkailulistalle. Maamme joutuu säännöllisesti raportoimaan perusturvan parannuksista, kunnes taso täyttää eurooppalaiset vaatimukset. Siihen taitaa olla pitkä matka, kun edessä on hallituksen lupaamia leikkauksia, säästöjä ja sopeutuksia. Itse alan uskoa kupla-teoriaan. Ihmiset katsovat itseään peilistä, televisiosta Putousta, käyvät autolla kaupassa, kulkevat hissillä toimiston ja parkkihallin väliä eivätkä kohtaa missään köyhiä. He alkavat uskoa, että köyhyys on laiskojen ihmisten poliittista puhetta. Mitä tapahtuu, kun kupla puhkeaa?

*