Artikkeli: Toimittajalta 2013–2018

22.9.2015 klo 16:24

#Stop Rautatientorilla ja sen jälkeen

2015-09-19_rautatietorin_sadetta_900x600_Liisa_Ahola

Teksti ja kuva: LIISA AHOLA
Aamulla oli aikainen herätys. Luvassa paljon kävelyä Helsingissä ja jonkin verran myös Tampereella. Vilkkaista aamutunneista huolimatta molemmat kaupungit olivat hiljaiset. Helsingin liikenne muistutti varhaista sunnuntaiaamua. Siitä huolimatta mielenosoittajia täynnä olevat bussit eivät saaneet ajaa keskustaan vaan kaarsivat stadionin parkkipaikalle. Sää oli harmaa ja tihkusateinen. Musiikkitalon vaiheilla alkoi näkyä värikkäitä ilmapalloryppäitä. Näytti vappu tulleen, ihmisten ilmeet eivät vain olleet vapputunnelmissa.

Rautatientorilla tunnelma tiivistyi. Väkeä valui joka puolelta pieninä ja suurina laumoina. Vaikka alkoi sataa ja salamoida, kansa ei hievahtanut aloiltaan. ”Tämän sään on Sipilä meille tilannut” tai jotain muuta vitsailua kuului ilmasta. Ihmiset olivat osanneet varustautua sateeseen, mutta äänentoisto ei kunnolla toiminut. Sitkeästi siellä olimme. Meillä on mielipide ja onneksi vielä oikeus se ilmaista. Harvinaisen yksimielisiä on oltu Rautatientorin väkimäärästä. Normaalisti virkavallan ja järjestäjien näkemykset ovat eronneet toisistaan huomattavasti. Tuorein esimerkki on joukkovoima-mielenilmauksesta.

Mitä mielenosoituksessa sitten puhuttiin? Sen voi tarkistaa kommenttien kera Ylen Areenassa olevasta erikoislähetyksestä vielä liki kuukauden ajan. Erikoislähetyksen keskustelijoina olivat Sirpa Puhakka, Unto Hämäläinen ja tutkija Ville Pernaa. Välillä lähetys seurasi Rautatientorin tapahtumaa, välillä keskustelijat kommentoivat näkemäänsä ja kuulemaansa. Katselin kolmen ja puolen tunnin ohjelman kotiin päästyäni tehden muistiinpanoja. Ylen toimittajat haastattelivat torilla entisiä neuvottelukumppaneita Lauri Ihalaista ja Johannes Koromaa. Koroman mielipide karmaisi: ”Ei ole merkitystä sillä, mitä hallituksen päätöksistä seuraa. Tärkeintä on, että päätöksiä tehdään nyt. Seuraukset tulevat vasta myöhemmin.”

Millainen koulu, sellainen Suomi

Ihmiset ovat laskeneet hallituksen päätösten vaikutuksia. Opettajien ammattijärjestön, OAJ:n arvion mukaan sen kasvatus- ja opetusaloilta katoaa 9500 työpaikkaa kautta linjan. Varhaiskasvatuksen osuus on 2300, ammattikoulutuksen 3000 ja korkeakoulutuksesta 3300. Peruskoulussa päästään vähän vähemmällä: 900 työpaikkaa poistuu. OAJ:n mielenosoittajilla oli iskulauseena: Millainen koulu, sellainen Suomi.

Meille on tullut huolestuttavia uutisia jo nyt. Lukutaitoisten määrä on alle 90 prosenttia kansasta. Kun kasvatuksesta ja koulutuksesta leikataan näin reippaasti, mitä se on sitten, kun hallituksen toimet alkavat tuntua. Tosin Johannes Koromalle kumppaneineen on saman tekevää, kuinka hallituksen toimet kansaa kurittavat. Heidän yhteiskuntaluokkansa ihmiset pystyvät aina kouluttamaan lapsensa. Visio osaavasta Suomesta on unohdettu Kansainvälisen valuuttarahaston, IMF:n uhkakuvien alle.

Keskustapuolueen varapuheenjohtaja Annika Saarikko sanoi puheessaan: ”Me olemme velkaa nämä toimenpiteet tuleville sukupolville.” Mitä tulevat sukupolvet saavat kasvatuksen, koulutuksen ja sivistyksen purkamisesta? Sehän näistä hallituksen toimista seuraa.

Lisäksi päädymme Kreikan tielle terveydenhuollon alasajossa. Sitä on tehty jo nyt hivuttamalla. Tästä kuulee jo valitettavan usein syöpäpotilailta.

Mitä vielä leikataan

Kreikassa esimerkiksi malaria on vakiintunut tietyille alueille, vaikka oli aika, jolloin sitä esiintyi vain yksittäistapauksina. Nyt monet hoidettavissa olevat sairaudet johtavat kuolemaan, kun köyhillä ja työttömillä kreikkalaisilla ei ole terveydenhuoltoa. IMF:n toimesta Kreikan infrastruktuuri on osittain romahtanut ja nykyinen hallitus on viemässä Suomea tälle tielle. Juha Sipilä jo uhkaili, että meille kohta sanotaan, mitä leikataan.

Kansan kurittamisesta on ilmeisesti tullut arvovaltakysymys ja pakkomielle. Ja siitä, että työntekijöiden pitää alistua. Vaihtoehtoja hallitukselle on esitetty, mutta niitä ei ole otettu kuuleviin korviin. Ja muistutan nyt lukijoita vielä: Jo vaaleissa Vasemmistoliitolla oli todellinen vaihtoehto, investointivelan otto. Talousnobelisti Joseph Stiglitz antoi Sipilälle kolme ilmaista neuvoa, mutta eivät ne kelvanneet. Sipilä haluaa kumartaa isolle rahalle. Kansainvälisen valuuttarahaston toimet ovat johtaneet monien maiden kansat kurimukseen. Kaksi poikkeusta maailmassa on. Islanti ja Malesia. Toivottavasti Suomi on kolmas.

 

Lisää aiheesta Vasemmalla Kaistalla

Palkansaajat näyttivät, sanelu ei sovi (21.9.2015)
Pirkanmaan terveisiä Rautatientorilta
(18.9.2015)
Tungosta Westaan lakkokahveilla (18.9.2015)
Nyt on tosi paikka (16.9.2015)
Hallitus loikkii kohti yleislakkoa (9.9.2015

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *