Teksti ja kuvat: JORMA MÄNTYLÄ
Vesiyhtiö Tavase yrittää yhä saada sadan vuoden monopolin Pirkanmaan vesihuoltoon. Yhtiön hakemus rakentaa tekopohjavesilaitos Kangasalan ja Pälkäneen rajalle hylättiin kesäkuussa Vaasan aluehallintovirastossa. Avin päätös oli voitto ympäristöliikkeelle, ja se mutkistaa myös vesilaitosten ja luonnollisten monopolien yksityistämistä.
Vesi on tulevaisuuden kasvuala. Ilmastonmuutoksen takia makean veden kysyntä maailmalla kasvaa. Suomella on vesivaroja vaikka vientiin. Siksi ei ole yhdentekevää kuka omistaa ja hallinnoi tulevaisuuden tärkeää luonnonvaraa.
Pirkanmaan vesisota alkoi 20 vuotta sitten, kun ensimmäiset koeimeytykset tehtiin Vehoniemen-Isokankaan harjulla. Tarkoitus oli rakentaa kansallismaisemaan ”uutta ekologista vedentuotantotapaa” käyttävä tekopohjavesilaitos. Kuntien omistaman Tavase Oy:n piti tuottaa talousvettä Pirkanmaan 300 000 kuluttajalle. Hanke herätti kummastusta heti, koska Pirkanmaalla ei ole vesipulaa. Vehoniemen asukkaat kauhistuivat. Laitos olisi lohkaissut ison osan harjumaisemasta. Pälkäneen kunnan keskustaajama ja teollisuusalue olisivat jääneet laitoksen jalkoihin. Kaavoitus ja maankäyttö alueilla menivät jäihin. Luonnonsuojelujärjestöt nousivat vastarintaan. Tavasen laitos olisi laajasti pilannut Vehoniemen-Isokankaan Natura2000- ja luonnonsuojelualueita.
Erityistilintarkastusta vaadittu
Luonnonsuojelijat ovat tyytyväisiä Vaasan aluehallintoviraston kesäkuiseen hylkäyspäätökseen. Suomen luonnosuojeluliiton lakiasiantuntija Tapani Veistola arvioi sen vahvistavan Natura2000:n oikeusperustaa. Vesiyhtiölle tappio oli karvas, ja se teki valituksen Vaasan hallinto-oikeuteen. Siitä suurimman hyödyn saa asianajotoimisto Naturata. Aluehallintovirastojen päätöksistä 80 prosenttia on pitänyt hallinto-oikeuksissa.
Pirkanmaalla kulutetaan 70 000–90 000 kuutiometriä vettä vuorokaudessa. Tavase Oy ei ole vuosikymmenien aikana tuottanut kahvikupillistakaan vettä, vaikka sen piti hoitaa maakunnan vesihuolto. Yhtiö on polttanut rahaa noin kahdeksan miljoonaa euroa, josta suurimman osan 5,6 miljoonaa on maksanut Tampereen kaupunki. Se omistaa yhtiöstä 69 prosenttia. Rahaa on tullut kaupungin konsernipankista virkamiespäätöksin. Suurin osa rahoista on virrannut asianajotoimistoille ja Pöyry-konsernin konsulteille.
Ihmeellistä, että kaupungin luottamushenkilöt ja tarkastuslautakunta eivät ole puuttuneet yhtiön tekemisiin. Kun tamperelaiset katselevat sivusta rahojensa polttamista, Valkeakoskella 12 valtuutettua vaatii erityistilintarkastusta yhtiössä (Sydän-Hämeen Lehti 15.9.2015). Vastaava aloite tehdään lokakuussa myös Kangasalan valtuustossa. Osakeyhtiölain mukaan erityistilintarkastus on toimitettava, jos yli 10 prosenttia osakkaista sitä vaatii. Valkeakosken ja Kangasalan omistusosuus on 20 prosenttia.
Tavasen kaksi omituisuutta: tarkoitus ja osakeyhtiömuoto
Luonnonsuojelijat ja Tavasen kriitikot ovat 20 vuotta kysyneet minkä ihmeen takia Pirkanmaalla tarvitaan energiaa tuhlaavaa tekopohjavesitekniikkaa? Sitä voidaan käyttää, jos pinta- ja pohjavesiä ei ole riittävästi tai ne ovat saastuneet, kuten Keski-Euroopassa. Tampereella ja naapurikunnissa ovat Kokemäenjoen vesistön pääjärvet Näsijärvi, Roine, Vesijärvi ja Längelmävesi. Soraharjuissa on hyvät pohjavesivarat. Tampere on 35 vuotta saanut vetensä Kangasalan Roineesta. Näsijärvi on puhdistunut suojelutoimien ja Lielahden sellutehtaan sulkemisen ansiosta. Uudistettava Kaupinojan vedenottamo Näsijärvellä sekä Roineen Liuksialan vedenottamo tuottavat yhdessä vettä reilusti yli oman tarpeen. Vedenkulutus sitä paitsi on laskenut viimeiset 30 vuotta.
Tekopohjaveden tyrkyttäminen Pirkanmaalle on sama kuin myisi eskimoille jääkaappeja tai hiekkaa Saharan beduiineille.
Veden tuotanto ja jakelu on taloudessa luonnollinen monopoli, saman tapaan kuin sähkölaitos, kaukolämpö, jätevesipuhdistamo tai satamat ja lentokentät. Kilpailua markkinoilla ei teknisistä syistä ole, vaan tuotteen hinta muodostuu poliittisin perustein. Omistajalla on tällöin eräänlainen verotusoikeus, koska tuotteet ovat välttämättömiä. Vesimaksuja kutsutaan aiheellisesti piiloveroksi.
Kun hinta määräytyy poliittisin perustein, vesi- ja sähkölaitosten hallinnon tulisi olla demokraattinen. Historiallisesti parhaita omistajia ovat olleet kunnat, valtio ja osuuskunnat.
Osakeyhtiö ei sovellu luonnollisiin monopoleihin. Osakeyhtiölainsäädäntö on suunniteltu markkinakilpailun oloihin. Se mahdollista raaemmat menetelmät, kuten liikesalaisuuden, salaisen päätöksenteon, eriarvoiset osakkeet, yrityskaupat ja niin edelleen. Julkisen omaisuuden yksityistämistä edeltää aina yhtiöittäminen. Siksi luonnollisia monopoleja ei pidä yhtiöittää. Tavase Oy on varoittava esimerkki miten valta karkaa vaaleilla valituilta valtuustoilta yhtiöille.
Tavasea on Kangasalla ja Pälkäneellä kutsuttu demariputkeksi. Demarit ovat korostaneet, että Tavase on voittoa tuottamaton kuntien omistama yhtiö.
Tavase Oy:n hallitus teki paniikissa viime kesänä valituksen hylätystä hakemuksestaan Vaasan hallinto-oikeuteen. Silloin parin kunnan edustajalta lipsahti vesiyhtiön todellinen tarkoitus. Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen ja Akaan kaupunginjohtaja Aki Viitasaari sanoivat, että ”yhtiön osakkeiden arvo nousee”, jos lupa saadaan valitusteitse (Aamulehti 20.8.2015, Sydän-Hämeen Lehti 19.8.2015).
Osakeyhtiö on myyntivalmista kauppatavaraa. Talouslehtiä seuraavat tietävät, että suurimmat voitot tehdään yrityskauppojen yhteydessä.
Vesilaitosten yksityistäminen käynnissä
Vesilaitosten yksityistäminen on maailmalla täydessä vauhdissa. Tiedotusvälineet ovat kertoneet Bolivian ja Chilen veden yksityistämisestä ja kansalaisvastarinnasta (Peruste –lehti 3/2015). Vähemmälle huomiolle euromediassa on jäänyt, että Euroopan unionissa on menossa laaja vesihuollon yksityistäminen.
Kovimmassa paineessa ovat eurokriisimaat, joille on myönnetty suuria tukipaketteja. Käytännössä valtiot maksavat yksityisten velkoja, ja saadakseen rahaa ne myyvät kansallisomaisuuksiaan. Kovimpia veden yksityistäjiä on ollut eurotroikan jäsen Olli Rehn (New Europe 18.10.2012), Suomen nykyinen SSS-hallituksen elinkeinoministeri.
Eurokriisimaissa vesilaitosten myyminen on kohdannut kansalaisvastarintaa Etelä-Amerikan tapaan. Joissakin EU-maissa se on ainakin viivyttänyt veden yksityistämistä.
Kreikassa on vastustettu koko kriisin ajan eurotroikan vaatimaa Ateenan ja Thessalonikin vesilaitosten yksityistämistä. Vähemmistöosakkuudet myytiin yksityisille jo 1990-luvulla, minkä jälkeen veden hinta nousi 300 prosenttia. Thessalonikissa järjestettiin 2014 kansanäänestys, jossa 98 prosenttia kaupungin asukkaista vastusti vesilaitoksen yksityistämistä. Asian ratkaissee uusi Syriza-hallitus. Se on jo taipunut Pireuksen ja Thessalonikin satamien yksityistämiseen.
Portugalissa on valtiollinen vesiyhtiö Águas de Portugal. Sen yksityistämistä on vaadittu. Viime viikon vaalien jälkeen koottava uusi hallitus ratkaissee sen kohtalon.
Espanjassa vesihuolto on pitkään ollut julkista, mutta kriisin oloissa vesilaitoksia on myyty yksityisille. Jo 57 prosenttia espanjalaisista saa veden yksityisiltä. Madridissa järjestettiin 2012 kansanäänestys Canal de Isabel II –vesilaitoksen yksityistämisestä, ja 99 prosenttia kaupunkilaisista oli vastaan. Laitos on edelleen kunnallinen. Sen sijaan toiseksi suurimman kaupungin Barcelonan vesilaitos Agbar myytiin ranskalaiselle Suez-yhtiölle. Samainen Suez-yhtiö saalistaa eurokriisimaissa, ja se havittelee Thessalonikin sekä Ateenan vesilaitoksia.
Irlannissa EU:n tilastoyksikkö Eurostat katsoi, että valtiollinen vesiyhtiö Irish Water ei täytä sen markkinakriteerejä. Maassa kootaan nimiä adressiin, jolla vastustetaan veden yksityistämistä. Irlannin vihreät vaativat kansanäänestystä asiasta (Irish Times 27.10.2014).
Ei tämä koske Suomea, eihän?
Kuntien taloudet menevät alamäkeä, ja yhä useampi kunta myy jo omaisuuttaan saadakseen budjetin tasapainoon. Kun hätä on tarpeeksi suuri, aletaan miettiä myös luonnollisten monopolien yhtiöittämistä ja myymistä. Jos Suez maksaa muutaman sata miljoonaa euroa, niin sillä rahalla saa jo ison vesilaitoksen. Suez rahastaa sitten investointinsa piiloveron avulla kuluttajilta. Lähes kaikkialla veden yksityistäminen on nostanut hintoja.
Kun kuntien omistama Hämeen Sähkö myytiin 1990-luvulla ruotsalaiselle Vattenfallille, välitön muutos oli raju sähkön hinnan nousu. Ruotsalaiset ovat korkojen kera imuroineet rahansa takaisin Suomesta.
Viime kevään kirjassaan Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta Björn Wahlroos kannattaa veden yksityistämistä. Hän siteeraa Nestlén hallituksen puheenjohtajaa Peter Brabeckiä, joka ehdotti maailman juomavesien siirtämistä yksityiseen omistukseen (Taloussanomat 12.3.2015).
Nallea on paljon arvosteltu, ja aiheesta. Mutta hänen liikemiestaitojaan tuskin kukaan kiistää. Hän on aina osannut ennakoida missä raha liikkuu ja käy pyydykseen.
Vesi on ilmastonmuutoksen maailmassa yhä tärkeämpi luonnonvara, ja Suomessa sitä riittää vaikka vientiin. Tuhansien järvien maata ei suotta ole sanottu ilmastonmuutoksen voittajaksi.
Tavase ilmeisesti kaatuu, mutta Roineen armaiset aallot odottavat ottajaansa.
Kirjoittaja on Kangasalan kunnanvaltuutettu ja Kangasalan luonto ry:n puheenjohtaja
Lisää aiheesta Vasen Kaistalla
Sähkölaitos lihoiksi – onko järkea (26.9.2015)
Maailman vesipäivä: Iloitse ja puolusta (22.3.2014)
Lisää aiheesta muualla verkossa
Peruste 3 /15, Luonnonvarat ja konfliktit kehitysmaissa
Veden yksityistämiseen liittyviä verkkosivuja, artikkeleita ja blogikirjoituksia:
European Water Movement
When Water Is for Sale: What Water Privatisation Really Means (Huffington Post 4.6.2013)
Open letter to EU Commission on water privatization (Corporate Europe Observatory 15.5.2011)
Resisting water privatisation under austerity (Transnational Institute TNI 17.6.2014)
Commission in favor of water privatisation for countries receiving bailout (New Europe18.10.2012)
Bailout terms force water utility sale in Greece, Portugal (EurActiv 11.10.2012)
Water: Brussels’ Golden Taps Leave Europeans Thirsty (World Watch Institute Europe 9.4.2013)
Wate, a multi-billion-euro business (Lukas Brück, blog 5.3.2013)
Kreikka
Portugali
Is Cash-Strapped Portugal Using Austerity as an Excuse to Privatise Water? (Global Voices 8.6.2015)
Irlanti
Stop the Privatisation of Irish Water (Irish Water –adressi)
Greens call for referendum to block Irish Water privatization (Irish Time 27.10.2014)
’We Won’t Pay’: Tens of Thousands Protest Water Privatization in Ireland (Common Dreams 10.12.2014
Espanja
Madrid anti-privatisation campaign: popular referendum on water privatization (Transition Europe 2.4.2013)
Water Privatization, Corruption and Elections in Spain (Food & Water, Europe 19.5.2015)
The ATLL, an example of a ”bad”privatization (Economy Journal 5.2.2015)