Artikkeli: Artikkelit 2013–2018

17.11.2015 klo 15:34

Leikkaaminen ei pakko vaan politiikkaa

Kirjoitus perustuu Tiina Heikkilän Alas hallitus! -mielenosoituksessa viime lauantaina pitämään puheeseen. Kuva: Antti Yrjönen.
Tämä artikkeli on Tiina Heikkilän puhe Alas hallitus! -mielenosoituksessa Tampereella viime lauantaina.

 

Teksti: TIINA HEIKKILÄ, kuvat: ANTTI YRJÖNEN
Suomen poliittinen tilanne on se, että jonkinlaiseen laitapunavihervasemmistoon kuuluva tyyppi on tullut tänne puolustamaan sosiaalidemokratiaa.

Meininki on se, että Jyrki Kataisen hallitustakin alkaa olla ikävä.

Tuskin kenenkään täällä seisovan mielestä yhteiskunta oli valmis tai erityisen hyvin ennen SSS-hallitustakaan, mutta täällä me vaan seisomme.

En olisi uskonut, että hyvinvointivaltiokonsensusta vastaan toimittaisiin näin kovaa, mutta niin se vaan menee.

Pitkään aikaan kovinta kovaa leikkauspolitiikkaa tehdään nyt Suomessakin. Täällä toistetaan samat virheet kuin Euroopassa, vaikka yhä useampi taloustieteilijä on alkanut olla sitä mieltä, että leikkauspolitiikka on järjetöntä.  

 

Tiina Heikkilä vetää henkeä puhuttuaan Hallitus Alas -mielenosoituksessa.
Tiina Heikkilä vetää henkeä puhuttuaan Hallitus Alas -mielenosoituksessa.

 

Osa taloustieteilijöistä on pitänyt leikkauksia järjettöminä aina, ja osa on vaihtanut mielipiteensä kun talouskasvua ei ole syntynyt.

Yalesta väitellyt Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta on kutsunut Suomen talouspoliittista keskustelua epä-älylliseksi. Hänen mielestään suomalaiseen keskusteluun mahtuu vain leikkaukset, eikä kansainvälistä keskustelua täällä ole.

Haaparannan ja monen muun epäilykset ovat päässeet Hesariin asti, ja silti niillä ei tunnu olevan mitään painoarvoa.

Ennen vaaleja Haaparanta ihmetteli, että suurimmat leikkausehdotukset kohdistuvat tulonsiirtoihin. Ennen vaalejakaan oli vaikeaa löytää tutkimustietoa, joka tukisi leikkauksia.

Hän kommentoi Helsingin Sanomissa, että
‒ Tutkimustiedon valossa leikkaaminen on juuri kaikkein haitallisinta. Täällä toimitaan ikään kuin millään ei olisi enää mitään merkitystä. Kukaan ei edes puhu leikkausten mahdollisista haitoista.

‒ Valtiovarainministeriö ei tuota ensimmäistäkään laskelmaa kiristysten sosiaalisista vaikutuksista. Suomessa edes viranomaiset eivät tarjoa tietoa, jota tarvittaisiin järkevän talouspolitiikan pohjaksi.

‒ Alhaisimmat eläimelliset vaistot nousevat täällä pintaan aina, kun ajaudumme kriisiin. Ajatellaan, että nyt täytyy säästää, muuten emme tule toimeen, huomenna voi olla huonommin. Siinä on sinänsä tietty järki, mutta jos säästöt pahentavat tilannetta, se on irrationaalista, sanoi Haaparanta.

Tukholman yliopiston suomalaistaustainen taloustieteen professori Markus Jäntti sanoo puolestaan, että verojen korottaminen ei tapa talouskasvua, vaikka niin ajatellaan.  

Jopa rahamiesten lehtenä tunnettu Financial Times irvaili hallitukselle, joka hakkaa päätään seinään leikkauksillaan.

Sekä Jäntti että Haaparanta ovat pitäneet hallituksen leikkauksia ideologisina. Kansainvälisiä leikkauskriittisiä taloustieteilijöitä ei kannata tässä edes alkaa listata. Kun googlettaa ”austerity is not working”, löytää satoja ja tuhansia artikkeleita, osa hyvinkin tunnettujen kirjoittamia.

Leikkauspolitiikka voi aiheuttaa myös päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa perustuslain kanssa.

Leikkauspolitiikka tuntui kai hallituksesta niin arkijärkeen sopivalta, ettei kyetty ajattelemaan vaihtoehtoja. Nyt suuren maailman journalistit ja yliopistot nauravat meille. Sen luulisi näitä panikoivia porvarimiehiä pelottavan. Mitä muutkin sanovat, entä kansainväliset sijoittajat, kun teemme sitä, mikä ei kasvattanut taloutta muuallakaan?

En ole samaa mieltä kasvutalouden välttämättömyydestä SSS-hallituksen kanssa ja kannatan hyvin erilaista yhteiskuntaa. Mutta leikkauspolitiikka ei edes tue kasvua. Se vaan johtaa kulutuskykyä ja kysyntää vähentäessään entistä pahempaan lamaan.

Leikkauspolitiikka on eurooppalainen, oikeistolähtöinen joukkopaniikki-ilmiö

Urapoliitikot uskottelevat ihmisten arkijärkeen vedoten, että leikattava on. He vertaavat kansantaloutta kotitalouteen, vaikka kansantalous ja kotitalous toimivat eri tavalla.

He tekevät vertauksen tietäen, että se toimii, koska populismi toimii aina jonkun aikaa. Hallitus populistipuolettaan myöten luottaa siihen, että kansa uskoo, että suun säkkiä myöten laittaminen ja herroihin uskominen pelastaa tilanteen.

Vain osalla hallituksesta on ideologinen motivaatio.

Osalla on motivaatio osallistua johonkin suureen uudistukseen poliittisen uransa aikana, eivätkä ehkä vaan tajua tai välitä, mitä tekevät. 

Tosiasiassa leikkaukset ja veronalennukset siirtävät varoja pysyvästi globaalille eliitille.  Kun valtion omaisuutta myydään ja toimintoja yksityistetään paniikissa, varainsiirto on tehty pysyvästi.

Rikkaiden veronalennuksia perustellaan tulevaisuuden talouskasvulla ja tulevien sukupolvien eduilla.

Eikä mitään markkinoiden rauhoittumisesta vakuuttunutta talouskasvukeijua ole ilmestynyt heittelemään murusia kakusta niille, joilla ei ole töitä, ei rahaa eikä perintöä eikä oikein mitään tulevaisuuttakaan tulossa.

Hallituksen tavoite luoda hyväosaisille suuntautuvaa talouskasvua valheellisilla lupauksilla valuvista murusistaon täysin ei-oikeutettu.

En aio edes aloittaa perinteistä ja sinänsä tärkeää puhetta eriarvoisuuden lisääntymisestä. Eriarvoisuus on jo lisääntynyt, ja lisääntyy lisää.

Tässäkin kaupungissa on alueellisia hyvinvointieroja, jotka olisivat tuntuneet brutaaleilta kahdesankymmentäluvulla.

Menisin tässä jo seuraavalle tasolle ja kysyisin, missä kohtaa eriarvoisuuden lisääntyminen johtaa yhteiskuntarauhan horjumiseen ja koko oikeistojohtoisen valtion oikeutuksen kriisiin?

Yhteiskuntapolitiikassa kvartaali 25 vuotta. Kreikassa on saatu aikaan jo pysyvää vahinkoa, kun korruptoituneiden poliitikkojen sekoiluihin syyttömät kansalaiset on laitettu kärsimään niin, ettei varaa ole polttopuihin. Kelkkaa ei joidenkin kreikkalaisten kohdalla voi enää kääntää.

Suomen 1990-luvun laman tuhoista on tutkimuksia, ja vaikka erityisesti kokoomus väittää johtavansa tiedolla, eivät tulokset kelpaa politiikan ohjenuoraksi.

Eivät kai, kun tutkimustulokset ovat vääriä.

Esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja ylipäätänsä koulutuksen vaikuttavuudesta ja tehosta on paljon tutkimustuloksia. Laadukas varhaiskasvatus ehkäisee syrjäytymistä, kertovat tutkijat meille kunnallispolitiikkaan sekaantuneille, eikä kukaan ole voinut välttyä tiedolta.

Hallitus toimii subjektiivisen päivähoito-oikeuden tapauksessa Mannerheimin lastensuojeluliittoa vastaan! Siis kaikkien arvostamaa organisaatiota vastaan, pitkän linjan lasten asian ajajaa, jonka nimessä on Mannerheim!

Tutkimuksia ei kannatakaan kuunnella, koska ne osoittavat, etteivät leikkaukset toimi

Yliopistoilta ollaankin leikkaamassa.  Hallituksen sivistys- ja tiedevihamielisyys on niin ilmiselvää, että en ihmettele koulutusleikkauksia. Alexander Stubbin epätodet heitot professorien kolmen kuukauden kesälomista kertovat miehen epäpätevyydestä tai välinpitämättömyydestä. Helsingin yliopistossa joka seitsemäs työpaikka on vaarassa, Tampereella ei ole taidettu vielä laskea. Onneksi itse valmistun pian, ei käy kateeksi tulevia opiskelijoita.

Epäilen suuresti, että hallitus ei edes tiedä mitä tekee.

Erityisesti Suomen kaltaisessa korkean jalostusasteen maassa koulutuksesta leikkaaminen on suoraan tulevaisuudesta leikkaamista. Siis laitetaan säästöpaniikissa lihoiksi keskeisin investointimme tulevaisuuteen. Koulutuksesta hyötyy koko yhteiskunta.

Erityisesti tässä yliopistoasiassa vetoaisin kokoomuksen sivistysporvariperinteeseen. Luulisi, että kokoomus ei yksinkertaisesti kehtaisi tehdä näin. Tai edes sinne innovaatiosiipeen, koska jos sivistys ja koulutus eivät rahaa tarvitse, niin edes ne innovaatiot.

Vaikka en valtion suuri ihailija olekaan, sosiaalidemokraattinen valtio on ehkä ollut tähänastisista valtiokokeiluista paras. Siksi on surkeaa vaatia täällä, että hallitus ei tuhoasi Suomen kaltaisen yhteiskunnan perusinfraa. Ennen saattoi käyttää aikaansa esimerkiksi perustulosta puhumiseen.

NYT pitää vaatia, ettei hallitus leikkaisi lapsilta tasa-arvoista oikeutta varhaiskasvatukseen tai tuhoaisi korkeakoulutussysteemin rippeitä.

Hyvinvointivaltio on systeemi, joka palvelee jollain tavalla jokaista. Niitäkin kokoomuslaisia, jotka väittävät menestyneensä yksilönä ja saaneet kuitenkin maksuttoman korkeakoulutuksen, sitäkin joskus työttömänä ollutta pienyrittäjäpersua, joka nyt puoluettaan kiroaa ja varsinkin sitä kepulaista maatalousyrittäjää, joka on saa maataloustukensa ja ajelee syrjäseudun teitä kunnan palveluista nauttien.

Minua eivät hallituspuolueet ole pettäneet, koska tiesin kyllä, että näin tapahtuu, jos nämä voimat pääsevät yhdistymään.

En mene vannomaan, etteivätkö nykyiset oppositiopuolueet olisi hallituskoalitiona yhtä lailla alistuneet ”vaikean taloustilanteen ” alla ja uskallus esimerkiksi puuttua veroparatiiseihin ja pääomatulojen ja ylipäätänsä rikkaimpien verotukseen olisi voinut jäädä puolinaiseksi. Jos uudet vaalit tulevat ja saamme jonkinlaisen punavihreän hallituksen, siltä voi vaatia paljon enemmän kuin nykyiseltä näissä asioissa.

Tämä kertoo vain ajasta, jossa epä-älyllinen talouspoliittinen ajattelu kelpaa ideologian oikeuttajaksi. Euroopan keskuspankissa (EKP) ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF) hustlaavien tosivaltiomiesten pelokkuus ja kiristävän talouspolitiikan teon into on vielä suurempi kuin hallituksemme, ja heillä on enemmän valtaa. Sen alla taipuu vahvempikin. Tosin IMFkin on jo käskenyt euromaita leikkaamaan Kreikan velkoja, koska Kreikka ei voi niistä selviytyä. 

Ei tähän voi todeta, kuin että leikkauspolitiikka on kuin ilmastonmuutos: tutkittu ja analyseerattu on tarpeeksi, nyt on toiminnan aika, tai on ollut jo kauan.

Leikkaaminen on politiikkaa ja sitä vastaan voi toimia.

Jutussa viitatut lähteet:

Talousprofessorin mukaan puolueet, ekonomistit ja järjestöt ovat väärässä: ”Suomen talouspuhe täysin epä-älyllistä” (Helsingin Sanomat 22.3.2015)
Since you asked: Un-Scandinavian lessons in balancing Finland’s economy (Financial Times  11.9.2015) 

Juhana Vartiainen ja haastaja Markus Jäntti kiistelivät leikkauksista ja veronkorotuksista HSTV:n väittelyssä (Helsingin Sanomat 1.4.2015)
The austerity delusion by Paul Krugman (The Guardian 29.4.2015)
Is Finland a Victim of the Austerity Medicine It Prescribed for Europe? (Bloomberg Business 23.1.2014) 

Subjektiivinen päivähoito-oikeus säilytettävä (Mannerheimin lastensuojeluliiton lausunto 27.5.2015)
Education Today 2013. The OECD perspective (OECDn julkaisu) 

IMF euromaille: Leikatkaa Kreikan velkoja (Taloussanomat 5.5.2015)

 

Tämä artikkeli on Tiina Heikkilän puhe Alas hallitus! -mielenosoituksessa Tampereella 14.11.

Lue mielenosoituksesta:
Mielenosoittajat: Hallitus alas! (Vasen Kaista 16.11.2015)

*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *