JOUNI SIRÉN
SSS-hallituksen sote-uudistus uhkaa tehdä Suomen sosiaali- ja terveyspalveluista ylikansallisten suuryritysten rahastusautomaatin.
Ruotsissa yksityistäminen ei pysäyttänyt terveyskustannusten kasvua, mutta yritysten voitot ovat kasvaneet sitäkin enemmän. Käyttäjien valinnanvapaus on kasvanut lähinnä suurissa kaupungeissa ja niissäkin vauraimmilla alueilla. Yritykset kun voivat vapaasti valita, missä toimivat.
Suomessa julkinen terveydenhuolto on hyvää. Erityissairaanhoito on huipputasoa. Ongelmia aiheuttavat terveyskeskusten ja muun perusterveydenhuollon liian vähäiset resurssit ja siitä johtuvat jonot. Epäkohta on myös palvelujen epätasa-arvoinen saatavuus: toisilla on työterveyspalvelut tai yksityinen sairausvakuutus, toisilla ei. Toki monessa kohdassa on järkeistämisen varaa. Parhaat tulokset saadaan, kun työntekijät otetaan mukaan kehitystyöhön.
Potilaan tai asiakkaan valinnanvapaus on tietysti hyvä asia, ja yksityisellä puolella on varmasti yhtä päteviä työntekijöitä kuin julkisellakin. Käyttäjän kannalta on sama, onko terveyskeskus tai muu palvelu julkinen vai yksityinen, kunhan hoitoon pääsee nopeasti ja hoito on hyvää.
Iso kysymys on se, onko moraalisesti oikein, että sairaanhoitoon tai vanhusten kotipalveluun sijoitetut veroeurot lihottavat omistajien osinkoja. Monet suuryhtiöt vielä toimivat veroparatiiseista käsin. Vuonna 2012 Ruotsin viisi suurinta sote-alan yritystä teki voittoa yli 130 miljoonaa euroa, josta ne tehokkaan verovälttelyn seurauksena maksoivat veroa 0,2–2,7 prosenttia. Suomessa esimerkiksi Terveystalon ja Attendon veroprosentti on yhtä häviävän pieni.
Usein taloudelliseen voittoon pyritään myös hoidon laadusta tai henkilökunnan työehdoista tinkimällä.
Jos julkisille terveyskeskuksille tai sosiaalipalveluille halutaan vaihtoehtoja ja käyttäjille lisää valinnanvapautta, on olemassa myös kansantaloudellisesti järkevä toimintatapa.
EU:n hankintadirektiivin artikla 77 antaa jäsenmaiden viranomaisille mahdollisuuden sulkea pelkkää taloudellista voittoa tavoittelevat yritykset sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailutuksen ulkopuolelle.
Suomen eduskunta voi siis halutessaan säätää lailla, että sosiaali- ja terveyspalveluja ostetaan vain sellaisilta järjestöiltä ja yrityksiltä, jotka eivät tavoittele osakkeenomistajiensa rikastumista vaan käyttävät tuottonsa oman toimintansa ja organisaationsa kehittämiseen.
Jo nyt sosiaali- ja terveyssektorilla toimii järjestöjä, kuten A-klinikkasäätiö ja Invalidiliitto, jotka tuottavat laadukkaita palveluja mutta joiden päämääränä ei ole suurin mahdollinen voitto.
Voitontavoittelun rajoittaminen ei sulkisi pois yrityksiä. Uusia tulokkaita voisivat olla esimerkiksi lääkärien ja hoitajien tai sosiaalialan ammattilaisten muodostamat osuuskunnat.
Eikä mikään estäisi jo olemassa olevia terveysyrityksiä muuttamasta yhtiöjärjestystään ja toimintaansa niin, että niiden tavoite ei ole voiton maksimointi.
Kirjoittaja on Tampereen Vasemmiston puheenjohtaja.
Aiheesta muualla verkossa:
Finnwatch 21.8.2015: Järkevämpiä julkisia hankintoja. #35 muutosta
Dagens Nyheter 9.6.2014: Enkelt för välfärdsbolag undvika skatt
Helsingin Sanomat 9.9.2014: Verosuunnittelu nakertaa Helsingin tuloja
Kirjoitus on julkaistu myös Aamulehden yleisönosastossa 20.11.2015
III
Etusivun kuva: Cai Melakoski
Vasemmistoliitto voisi äänekkäästi pitää esillä vapaakauppasopimusten tuomia vaaroja näinä aikoina kun kaikenlaisia palveluja innokkaasti yksityistetään. TTIP ja muut sopparit voivat tehdä tyhjäksi oikeistohallituksen pahojen tekojen perumisen sen jälkeen kun (toivottavasti) vasemmisto pääsee taas valtaan. Yksityistetyn muuttaminen taas julkiseksi voi kaatua isoihin korvausvaateisiin.
Erityisesti rakkaita demareita pitää hiillostaa tällä kysymyksellä. Edelleen ovat vapaakauppasopimusten innokkkaita tukijoita – täysin järjenvastaisesti.
Hyvä ehdotus, joka estäisi paikallisten palvelujen valtaamisen ylikansallisesti rahoitetuille yrityksille. Paras vaihtoehto peruspalvelujen uudistamiseen on kuitenkin perustaa maakuntiin paikallisten sosiaali- ja terveysasemien verkko. Niillä olisi vastuu sekä sosiaalihuollon että terveyshuollon avopalvelujen yhteensovittamisesta. Palvelujen käyttäjät ja niiden työntekijät pitää saada tiiviiseen yhteistyöhön, jossa he arvioivat palvelujen toimivuutta ja eri asiakasryhmien tarpeita ja etsivät parhaita tapoja saada riittävät palvelut kaikille.