Teksti: ANNE SOIMAJÄRVI, kuvat: ANTTI YRJÖNEN
Soini, Stub, Sipilä – emme alistu ikinä -huuto kaikui Hämeenkadulla puoli kahden jälkeen lauantain iltapäivässä, kun Joukkovoima Pirkanmaan kokoonkutsuma kansanjoukko marssi Tullintorilta kohti Keskustoria. Rumpuryhmä Rhythms of Resistance Tampere antoi askelille ja huudatuksille kaikuvan tahdin.
Liikkeellä oli pirkanmaalaisia pienistä lapsista eläkeikäisiin, kaikilla mielessä sama asia; hallituksen leikkauspolitiikka on vahingollista tavalliselle kansalaiselle.
Keskustorilla ohjelmassa puheita ja musiikkia
Keskustorilla oli vuorossa puheita, musiikkia sekä performanssi leikkauksista.
Puheissa käsiteltiin konkreettisesti sitä, miksi tapahtuma oli järjestetty.
Pääaiheeksi voi nostaa Tiina Heikkilän puheenvuoron otsakkeen ”Leikkaaminen on politiikkaa”. J-P Tamminen pohti puheessaan Ympäristön suojelun näkökohtia, Anne Soimajärvi valotti varhaiskasvatukseen ja peruskouluun kohdistuvien leikkausten vaikutuksia lapseen ja yhteiskuntaan ja Pauli Schadrin kertoi Ay-verkoston kriittisestä asenteesta hallituspolitiikkaan ja sen seurauksiin.
Välillä keskityttiin performanssin keinoin näyttämään, mitä hallituksen päätökset ovat saaneet ajattelemaan. Leikkauksia toki, mutta minkä? Tällä kertaa leikattiin hallitus.
Hetkenlaulaja Kaiho esitti oman näkemyksensä päivästä ja hetkestä, kooten lauluunsa paloja ihmisten tunnelmista aiheen parissa juuri nyt ja tässä.
Tapahtuman juonsi Juho Viitala ja mukana olivat myös Dj:t Jahna & jammyG.
Räp-artisti, Mc Kajo veti freestyle-tyylillä varta vasten tapahtumaan tekemänsä kappaleen, johon myös yleisö pääsi osallistumaan.
Kun SAK, Akava ja STTK:n järjestämässä palkansaajien mielenosoituksessa syyskuussa näytettiin hallitukselle keltaista korttia, Joukkovoima Pirkanmaa näytti lauantaina hallitukselle punaisen kortin ja toivotti sen suihkun kautta kotiin.
|||
Anne Soimajärven puhe mielenosoituksessa:
Varhaiskasvatuksen ja peruskoulun näkökulmasta hallituksen leikkauksiin
OECD:n tutkimuksen mukaan kun sijoittaa euron varhaiskasvatukseen saa seitsemän euroa takaisin.
Kaikki tutkimukset osoittavat, että laadukas varhaiskasvatus ja toimiva peruskoulu ovat tehokkaimmat tavat tukea lapsiperheitä.
Varhaiskasvatus on palvelu, jolla tärkeä osa eriarvoisuuden tasaamisessa. Kun lapsen kotioloissa on puutteita, kun perheessä sairastetaan vakavasti, kun vanhempi ei jaksa tai kyse on maahanmuuttajaperheestä voi päivähoito tukea olennaisesti.
Varhaiskasvatuksen kehittäminen on ennaltaehkäisevä investointi tulevaisuuteen.
Investoinnit pienten lasten oppimiseen ja sosiaalisten taitojen edistämiseen ovat muutenkin yhteiskunnan kannattavimpia sijoituksia. myöhemmin on vaikeaa ja kallista korjata varhaislapsuudessa syntyneitä ongelmia.
Mielestäni tämän pitäisi olla hallituksen kärkihanke.
Valtioneuvoston nettisivuilla mainitaan hallitusohjelman toteutuksesta, että Sipilän hallituksen tavoitteena on nostaa Suomen talous kestävän kasvun ja kohenevan työllisyyden uralle sekä turvata julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitus.
Siis turvata julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoitus? Luoda kestävää kasvua?
Jep, tämähän sopii hyvin. Satsataan lapsiin. Luodaan perusta kasvulle, kun panostetaan näihin taimiin, tuleviin veronmaksajiin. Ja niin tekemällä vielä ihan käytännössä tehdään tulosta. Yhdellä eurolla seitsemän euroa.
Sipilä, pst! Täällä puhuu naistyöläinen, ei kätilö, mutta päivähoitaja. Vinkkaan, mitä kannattaisi tehdä, ota koppi. Lupaan myös Stubbille mahdollisuuden yhteiselfieen, jos se olisi hänestä kivaa.
Muistutan siis ettei kannatakaan nostaa lasten ryhmäkokoja ja kaventaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Vain kaksi kättä-liike on tästä tehnyt kansalaisaloitteen, joka löytyy osoitteesta kansalaisaloite.fi. Suosittelen.
Samaa viestiä lähetän Tampereen päättäjille. Maanantaina täällä päätetään, otetaanko käyttöön nämä tuhoisat leikkaukset, jotka eivät tue lapsen etua, lapsen parasta. Pirkanmaan kunnista voisimme antaa aplodit Valkeakoskelle, siellä ei oteta kiristyksiä käyttöön. Hyvä Valkeakoski, te ajattelette lasta ja tulevaisuutta!
Lapsen etu ei ole, että hänellä on yhä vähemmän oikeutta aikuiseen päivähoitopaikassaan. Ja vähemmän tilaa, enemmän odotusaikaa, enemmän hetkiä, kun kukaan ei ehdi auttaa tai kuulla. Sillä sitä se tulee olemaan. Kasvattajalla kun on vain 2 kättä, 2 korvaa, yksi suu, yks syli, yksi pää.
Esimerkkinä, mietipä vaikka tälläinen tilanne; lasten leikkihuoneessa poikasi Joni on kaatunut maton kulmaan, lyönyt päänsä tuoliin ja otsassa on avohaava. Kiia säikähtää verta ja alkaa itkeä, muut leikkijät Milla ja Ahmed hätääntyvät ja juoksevat rinkiä. Aikuinen on vessassa pesemässä Juuson peppua, Essi, Reko ja Mari pesevät käsiään laulaen kovaäänisesti. Vesi valuu. Aikuisen ei kuule itkua ja hätää. Varmaan ei kovin miellyttävä tilanne?
Voit miettiä, että eihän lapsia olisi saanut jättää yksin. Okei, kaikki mukaan vessaan. Vallattomat vekarat pieneen tilaan.
Eihän siinä mene kuin 15 min, kun kaikki lapset ovat asiansa hoitaneet siellä tavallisessa kahden wc-kopin vessatilassa. Tällaista on lapsesi arki muutaman kerran päivässä. Ja aina, kun jollain kaverilla tulee hätä, leikit kesken, askartelut syrjään. Pienryhmätoiminnassa kun aikuisia on yksi lapsiryhmää kohden. Pientä ryhmää, vain 8-9 lasta. Ryhmäkoon nosto niin, että yhden aikuisen kanssa saa olla 7 lasta, sen nouseminen yhdellä kahdeksaan lapseen on oleellinen nousu, varsinkin kun ylitykset lapsimäärissä sallitaan.
Tämän wc-tilanteen sijaan tai lisäksi aikuisen pitäisi suunnitella toimintaa, luoda pedagogista sisältöä lasten päiviin. Laatua kasvatukseen. Jos ehtii.
Tai, kun subjektiivisen oikeuden kavennuksen myötä osa-päiväisyys lapsilla lisääntyy, tässä tilanteessa onkin 13 lasta. Koska osa-aikaisia lapsia saa olla 13 yhtä aikuista kohden. 13, kolmevuotiasta. Otetaanko selfie?
Hallitus haluaa kohentaa työllisyyttä. Eivät ilmeisesti ole huomanneet, että varhaiskasvatuksen leikkauksilla naisten työllisyystilanne huononee, sieltä vähenevät työpaikat, kun aikuisia tarvitaan lasten kanssa vähemmän. Tämä on kai sitä sukupuolten tasa-arvoa myös.
Päiväkodista lapset siirtyvät peruskouluun. Erkki ei ole oikein hyvä istumaan hiljaa ja kuuntelemaan. Ope ihmettelee, miksei sitä ole päiväkodissa asiassa tuettu. Niin… ehkä siellä ei ehditty, ei kai riittäneet kädet ja pää. Erkki, Joona ja Janika saavat koulussa apua. Mutta se on hankalaa, jos häiriökäyttäytymisen kierre on päässyt jo pitkälle. Joonaa masentaa, kun se tuntee olevansa tyhmä, kun se ei opi lukemaan. Eikä se jaksa yrittää. Aikuisetkin aina sanoo, että oota vähän. Eikä ne ehdi auttaa, kun Joona tarvis niin usein apua. Janika pelkää, kun sitä on kiusattu. No, eihän meidän koulussa tai päiväkodissa kiusata. Paitsi silloin, kun ope ei huomaa. Eikä se ehdi huomata, kun se tekee jotain muuta. Hallitus leikkaa peruskouluilta 40 miljoonaa vuodessa .Eli sielläkin ryhmäkoot nousevat. Joten hei vaan Erkki, Joona ja Janika, ei se ope ehkä kovin hyvin kerkee…
Olin äskettäin näitä asioita käsitelleessä keskustelutilaisuudessa, jossa eräs opettaja kertoi, että hänen työvuosinaan on nyt säästetty joka ikisenä, 20 vuotta peräjälkeen. Samaa on tehty päivähoidossa. Nyt kiristetään siis lisää, vielä, jälleen.
Totuus on kuitenkin se, että leikata ei kannattaisi. eikä edes tarvitsisi Suomessa on rahaa. On kyse arvovalinnoista
Miten olisi, taputetaanko etukäteen Tampereen kaupungin valtuustolle? Kun siellähän maanantaina talousarviota käsiteltäessä varmaan päätetään, että Tampere ei ota varhaiskasvatuksen leikkauksia käyttöön.
Tampere, ajattele lapsen etua!
EI LEIKATA! EI LEIKATA!
HALLITUS ALAS! IHMINEN YLÖS!
KIITOS!
Anne Soimajärvi