CAI MELAKOSKI
Kaikki puolueet puhuvat väkivallasta vakavana ilmiönä, mutta rahoitusta Suomen vakavimman ihmisoikeusongelman, naisiin kohdistuvan väkivallan hillitsemiseksi, hallitus ei myönnä.
Suomen Amnesty kerää parhaillaan allekirjoituksia peruspalveluministeri Juha Rehulalle osoitettuun vaatimukseen rahoituksen ja resurssien osoittamisesta väkivallan vastaiseen työhön.
Pitkän painostuksen jälkeen Suomi liittyi elokuun alussa naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevaan Istanbulin sopimukseen. Sopimuksen velvoitteiden toteuttamiseen ei hallituksella ole kiire.
Sopimuksen mukaan Suomessa pitäisi olla perheväkivallan uhreille 500 turvakotipaikkaa, mikä vastaa arvioitua tarvetta. Paikkoja oli viime vuonna 114. Lisää paikkoja ei myöskään ole tulossa, sillä eduskunnassa hallituspuolueet vastustivat määrärahojen korotusesityksiä.
‒ Viime vuonna Helsingissä jäi ilman turvakotipaikkaa 528 aikuista ja arvioiden mukaan noin 150–200 lasta – muusta Suomesta puhumattakaan. Joillakin paikkakunnilla lähin turvakoti voi olla jopa satojen kilometrien päässä, raportoi Suomen Amnesty allekirjoituskampanjan perusteluissa.
Raiskauksen uhreille kohdistetut palvelut ovat myös täysin riittämättömät. Raiskauskriisikeskuksia on yksi, niiden tarve on 13.
Euroopan perusoikeusviraston kyselyn mukaan joka kolmas suomalainen nainen on nykyisen tai entisen puolisonsa väkivallan kohde. Vuosittain seksuaalista väkivaltaa kohtaa 55 000 naista.
Taantumuksellista tasa-arvopolitiikkaa
Oikeistohallituksen ohjelman mukaan naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Mihinkään toimiin tasa-arvon lisäämiseksi ei siksi ole hallituksen mielestä tarvetta. Niinpä hallitus on johdonmukaisesti jättänyt esitystensä tasa-arvovaikutukset selvittämättä. Hallituksen julkilausumattomassa ihannekuvassa naisen paikka on kotona miehensä palvelijana.
Taantumuksellinen tasa-arvopolitiikka näkyy niin sanotun kilpailykykysopimuksen säästötavoitteiden kohdistamisessa erityisesti naisiin. Päivähoito-oikeuden rajoitukset sekä maksujen nostot heikentävät erityisesti pienipalkkaisten naisten työssäkäyntimahdollisuuksia.
Myös nais- ja neuvontajärjestöjen valtionapuja on kuluvan vuoden budjetissa leikattu ankarasti, mikä vaikeuttaa tuntuvasti kansalaistoimintaa tasa-arvon ja naisten oikeuksien puolesta.
Amnestyn vaatimuskampanja (Sivulla voi myös allekirjoittaa)
Aiheesta lisää Vasen Kaistassa:
Suomi naisille Euroopan kolkko kolkka (14.1.2016)
Juuri nyt: seksuaalinen häirintä ja väkivalta näkyväksi (10.1.2016)
Aiheesta lisää muualla verkossa:
Järjestöjen kannanotto hallitukselle naisiin kohdistuvasta väkivallasta (28.5.2015)
Naisjärjestöjen toiminnan jatkuminen on turvattava (Naisjärjestöjen kannanotto 30.11.2015)
*