Teksti: HEIKKI LAKKALA, kuvat: CAI MELAKOSKI
Aino-Kaisa Pekonen on yksi kolmesta ehdokkaasta vasemmistoliiton neuvoa-antavassa jäsenäänestyksessä. Muut ehdokkaat ovat Li Andersson ja Jari Myllykoski. Äänestys alkoi maanantaina ja päättyy kolmas kesäkuuta. Vasen Kaista julkaisi Anderssonin haastattelun keskiviikkona ja Myllykosken torstaina.
Aluksi Aino-Kaisa Pekonen toteaa olevansa hyvin huolissaan maapallon kestokyvyn rajallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämispyrkimysten välisestä ristiriidasta. Erityisesti häntä on huolettavat ilmastonmuutoksen aiheuttamat uhat. Pekosen mielestä ympäristö tulee ottaa huomioon kaikessa toiminnassamme.
‒ Talousjärjestelmä, jossa elämme, vaatii kasvua, ja ihmiset tietenkin tavoittelevat parempaa elintasoa. Mutta parempaa elintasoa ja kasvua voi aikaansaada myös asioilla, jotka eivät ole niin ympäristöä kuormittavia. Ajatellaan vaikka luontoa ja luontomatkailua tai kulttuuria, jotka selvästi tuovat hyvinvointia ja parantavat elämän laatua kuormittamatta luontoa kohtuuttomasti. Parempi elintaso ei aina merkitse enempää materiaa. Kulttuurilla ja sivistyksellä voidaan myös saada parempaa elämänlaatua ja hyvinvointia maapalloa kuormittamatta, maalailee Pekonen
Nykyisen kurjistamispolitiikan Pekonen näkee arvopolitiikkana. Hänen mukaansa nyt tehdään arvovalintoja ja tällä hetkellä se tarkoittaa, että tehdään todella oikeistolaista politiikka.
‒ Ei nykyinen kurjistamispolitiikka varmaankaan ole Elinkeinoelämän keskusliiton oma keksintö. Elinkeinoelämän tavoite laajasti koko maailmassa on saada työntekijät tilanteeseen, jossa he eivät voi valita tai valittaa. Nyt olemme tilanteessa, jossa nykyisen työttömyyden vallitessa työntekijät eivät uskalla vaatia parempia työehtoja, Pekonen harmittelee.
Pekonen näkee koko yhteiskuntasopimuskeskustelun olevan sitä, että työnantajat ja hallitus antavat kaksi huonoa vaihtoehtoa valittavaksi ja saavat työntekijät taistelemaan keskenään siitä, mistä asiasta luovutaan ja mitä heikennetään.
‒ Tämä on varmastikin maailmanlaajuista, ja porvari tekee sen, mikä on hänen arvojensa mukaista. Me täällä toisella puolella pyrimme pitämään kiinni omista arvoistamme. Se on nimenomaan sitä, että pitää pystyä pitämään huoli siitä, että ay-liikkeen neuvottelemiin ehtoihin ei tule heikennyksiä. Se on kova duuni tässä ajassa, myönnän sen – ympäri Eurooppaa ovat oikeistovoimat vallalla ja ajavat oikeistolaista politiikkaa, näkee Pekonen.
Kreikan entisen valtiovarainministerin Giánis Varoufákisin ajamasta eurooppalaisesta vasemmistoliikkeestä (DiEM25), joka olisi vastavoima Euroopan unionin komission, Euroopan keskuspankin ja Maailmanpankin ajamalle politiikalle Aino-Kaisa Pekonen toteaa, että vasemmistoliitto tekee eduskunnan tasolta aina eurooppalaiselle tasolle tiivistä yhteistyötä sisarpuolueidensa kanssa. Hän ei ole varma, tarvitaanko uutta vasemmistoliikettä, kun meillä on paljon vasemmistoliikkeitä demokratian eri tasoilla ja nämä voimat yhdistämällä saadaan tuo vastavoima.
Yhteiskuntasopimuksesta neuvoteltaessa Pekonen uskoo, että ay-liikkeessä itsessään osataan tehdä parhaat ratkaisut siitä, missä ovat hyväksyttävyyden rajat. Hän on aina pitänyt arvossa suomalaista kolmikantaista sopimismallia. Välihuomautuksena hän myöntää, että niinkin voi ajatella, että kolmikannasta on tullut kaksikanta kolmatta vastaan.
‒ Nämä neuvottelut eivät ole missään vaiheessa olleet tasavertaisia, vaan hallitus ja EK ovat sanelleet aika paljon. Tämä on huolestuttavaa ja toivon, että ay-liike kuuntelee nyt herkällä korvalla ja pohtii, mitä kannattaa tehdä. Kun sopimukseen päästään pitää myös hallituksen lupausten olla sitovia, edellyttää Pekonen
Vasemmistoliiton kannatuksen saaminen nousuun vaatii Aino-Kaisa Pekosen mukaan kovaa työtä.
‒ Meidän pitää olla siellä missä ihmiset ovat ja puhua meille tärkeistä asioista – ja asioista, jotka ihmisiä kiinnostavat. Kun resurssimme ovat pienet, on meidän pystyttävä hyödyntämään perinteistä talkoovoimaamme ja jäsenistömme osaamista entistä enemmän. Ihmisten saaminen tähän työhön ja sitoutumaan siihen on tosi vaativaa tässä ajassa, kun ihmiset ovat hirveän kiireisiä. On oltava monenlaisia kanavia, sellaisiakin, joiden kautta kevyempikin sitoutuminen olisi mahdollista. Jäsenistön eri osaamisalueita pitää ottaa käyttöön, Pekonen linjaa puolueen toimintaa.
‒ Meidän on puhuttava meille tärkeistä, ihmisiä liikuttavista asioista ymmärrettävällä tavalla, ihmisten kielellä. Tämä unohtuu usein, kun puhumme vaikeilla termeillä ja hienosti silloin, kun pitäisi puhua asioista asioiden oikeilla nimillä. Viestintä on yksi toimintamme kulmakivi, jossa koetut ongelmat meidän pitää nyt pystyä ratkaisemaan.
‒ Tarvitaan koulutusta, tarvitaan myös vähien resurssien tehokkaampaa käyttöä, kuten esimerkiksi eduskuntaryhmän ja puolueen läheisempää yhteistyötä. Ihmisiä tapaamalla ja menemällä kansan pariin teemme puoleemme entistä näkyvämmäksi, tulkitsee Pekonen.
Pekosen mukaan sisällön kannalta tärkeitä asioita, joista hän itse aikoo puhua enemmän ja joista on puhuttu liiankin vähän, ovat työelämän kysymykset ja palkansaajan asema. Hän on kentällä huomannut, että ihmiset eivät useinkaan halua sanoa, että ovat työläisiä tai duunareita tai edes palkansaajia.
– Tässäkin asiassa meidän pitäisi herätellä heitä ja kertoa, mitkä asiat ovat tärkeitä, mitä me ajamme ja miten me voimme viedä niitä eteenpäin. Sitten tietysti omat vahvuuteni, sosiaali- ja terveyshuolto, ovat sote-uudistuksen myötä asioita, jotka puhuttavat ihmisiä. Peruspalvelujen turvaaminen on nykyajassa ihmisille tärkeä asia, ja siitä meidän on puhuttava, hän jatkaa.
Millainen puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen olisi?
‒ Jotenkin tuntuu hassulta sanoa, että olen tällainen tavallinen ihminen, mutta taustani on työelämässä ja olen ajautunut politiikkaan vähän vahingossa. Olen tosi sosiaalinen, yhteistyökykyinen ja helposti lähestyttävä. Tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen ja olisin puheenjohtajana kentällä kiertävä puheenjohtaja. Ihmisten tapaaminen on tosiaan tärkeätä.
‒ Poliittisen puolueen puheenjohtajan pitää muistaa, että sitä viestiä viedään sieltä ihmisiltä eduskuntaan, alhaalta ylöspäin. On tärkeää, että viesti kulkee oikeaan suuntaan, eikä ruveta julistamaan ja opettamaan, Pekonen tiivistää.
Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaiden haastattelut Vasen Kaistassa:
Li Andersson (18.5.2016)
Jari Myllykoski (19.5.2016)
Aino-Kaisa Pekonen (20.5.2016)
Vasemmistoliiton puoluesihteeriehdokkaiden esittelyt Vasen Kaistassa:
Risto Kalliorinne (11.4.2016)
Joonas Leppänen (12.4.2016)
Niko Peltokangas (13.4.2016)
Irma Taavela (14.4.2016)
Sinikka Torkkola (15.4.2016)
Lisää tietoa puoluekokouksesta:
Vasemmistoliiton puoluekokoussivut
*
Katselin juuri melkein kokonaan puoluesihteerien haastattelua. Osaavat asiansa, koska kaikki ovat n.s kenttävetoisia. Organisaatioparka on se mikä on, ja yhdistyslain § se ja se määrää olennon, eli sen miten pitää toimia mm. edustuksellisena. On puoluehallitus, joka on ns. päätöselin, vaikka sen pitäisi olla vain keskustelueväs. Päätökset voidaan tehdä heti, jos ne ovat puoluepäätöksen linjassa – vaikka toimistolla. Sen sijaan talous-, ja raha-asiat, kuten vaalibudjetti ja henkilöstön palkkaustavat, eli palkkaluokat on jo ns. entisiä, ja niitäkään ei kannata enää landata valtuustoon, tai puoluehallinnolle. Miksi?Koska sääntöjen se osa, jossa määritellään työt, tehtävät ja se, että kenen vallassa on tehdä valtuustoaloitteet päättävät jo nämä asiat. Siis , jos haluatte keventää raskasta ja viikkoja kestäviä valmisteluja muuttakaa vain sääntöjä. Se nyt tuskin ehtii tähän kokoukseen, mutta tulevassa n.s. ylimääräisessä sen voitte tehdä. Joonas vaan valmistelemaan, ja Risto ottaa ohjat ja organisoi koko maan uusiksi, eli vaalilain § se, jossa määritellään uusiksi koko vaalilaki ” vaalien on pidettävä vain piirinalueella” poistetaan ja laaditaan koko maata kohtaavat ns. vaalit. Onko vaikea, tai epäuskottava. Ei ole, on sama malli kuin presidentinvaaleissa, ja näin jokainen ehdokas on tasaveroinen omassa piirissään, mutta voi saada ns. lisä-ääniä muista piireistä, kuten esim. Helsinki : vaaleissa on ehdolla noin 100 edustajaa, mutta valitaan vain 13 sen vuoksi, että ehdokasjäseniä ei alueella ole riittävästi kattamaan suurempaa aluetta. Otamme mukaan yhden toisen mallin, eli presidentin ja eduskuntavaalit. Kummatkin vaalit voivat cumuloida toisensa, jos näin ns. katsotaan aiheellisesti. Tämä on ns. vaalimatematiikkaa ja esim. Tarasti on paras sanomaan toimisiko tämä? On muitakin malleja, koska olemme jo ns. nettiäänestys -mahdollisuuden ovella, voimme käynnistää ns. kevyemmät vaalit puoluevaaleina kuin on valtakunnalliset vaalit. No, tämä nyt tuli näin äkkiä mieleeni. Muuten suokaa enteesi, jos en laittanut muita nimiä.
Aino-Kaisan viesti on must!