Pelottavaa hoitoa – Valvira töihin

SINIKKA TORKKOLA
Tänään julkaistu Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston, Valviran selvitys kertoo, että 93 prosenttia kyselyyn vastanneista vanhustenhuolloin työntekijöistä on havainnut työyksikössään kaltoinkohtelua. Luku on pelottavan suuri siitäkin huolimatta, etteivät kyselyn tulokset kerro kaikkien vanhustenhuollon yksiköiden toimintatavoista.

Raportissa kaltoinkohtelu on määritelty laajasti miksi tahansa luottamuksellisessa suhteessa tapahtuvaksi teoksi tai tekemättä jättämiseksi, joka vaarantaa ikääntyneen hyvinvoinnin, turvallisuuden tai terveyden. Suurin osa raportoiduista kaltoinkohteluista oli lieviä. Vastauksissa yleisimpiä kaltoinkohtelun muotoja olivat ulkoilun laiminlyönti, epäammatillinen kielenkäyttö sekä määräily, rankaiseminen ja moittiminen. Sanallinen pahoinpitely on vanhusten arkea; 73 prosenttia vastaajista kertoi havainneensa karkeaa, epäasiallista tai lapsenomaista kielenkäyttöä. Kyselyyn vastanneet 7 406 työntekijää kertoivat myös vakavista laiminlyönneistä, kuten fyysisestä tai henkisestä pahoinpitelystä ja hygienian tai ravitsemuksen puutteista.

Raportin tulokset eivät yllättäne ketään, joka on työskennellyt vanhustenhuollossa tai muuten seurannut vanhusten hoitopaikkojen arkea. Kaltoinkohtelu ei myöskään ole uusi ilmiö. Uskallan väittää, että huonosta kohtelusta on puhuttu aina. Oma muistini yltää 1980-luvulle, jolloin opiskelin sairaanhoitajaksi. Tuolloin puhuttiin muun muassa virtsakatetrien jatkuvasta käytöstä, suoraan lihakseen annettavasta, kivuliaasta nestehoidosta ja jatkuvasta makuuttamisesta. Yksi kritiikin kohde kuitenkin toistuu: epäasiallinen käytös ja kielenkäyttö.

Raportti myös osoittaa, että liian vähäinen henkilökunta, kiire ja stressi lisäävät kaltoinkohtelua. Kaikkea epäammatillista toimintaa ei kuitenkaan voi selittää henkilökunnan vähäisyydellä. Vanhustenhuoltoon tarvitaan varmasti lisää voimavaroja, mutta voimavarojen lisääminen ei automaattisesti poista kaltoinkohtelua.

Valviran selvityksen mukaan kaltoinkohtelun määrä on yhteydessä yksikön toimintaohjeisiin ja johtamiseen. Jämäkkä ja nopea puuttuminen kaltoinkohteluun ehkäisee niiden uusiutumista. Jämäkkyyttä ja nopeutta tarvitaan nyt myös Valviralta. Havaittuihin puutteisiin riskiarvioinnissa, valvonnassa, tunnistamisessa ja kaltoinkohteluun puuttumisessa on tartuttava välittömästi.

Kirjoittaja on Vasen Kaista -verkkolehden päätoimittaja ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen.

Aiheesta muualla:

Kaltoinkohtelu ympärivuorokautisissa vanhustenhuollon yksiköissä työntekijöiden havainnoimana (Valviran selvityksiä 1:2016)

Lisää aiheesta Vasen Kaistalla:

Tarkastajahoitaja valvomaan vanhustenhoitoa (26.1.2016)

Mänttä-Vilppula karttelee vastuuta vanhustenhuollossa (18.2.2016)

Kuka vastaa hoidon laadusta? (13.4.2016)

|||

Etusivun kuva: Cai Melakoski

*