Teksti: LIISA AHOLA
Edessäni avautuva tila oli rajattu ketjutetuilla päreillä. Kulkuaukkoa ei ollut. Olisin varmaan voinut siirtää päreketjua, olinhan tullut teatteriesitykseen. Tämä oli valmistettu kokemukseksi minulle ja meille. Varattu tila ei ollut suuri, ei pienikään.
Ensin ympärilläni oli tilaa, mutta ihmisiä tuli koko ajan lisää. Alkoi tuntua ahtaalta. Itselläni ainakin on iso henkilökohtainen tila, jonka sisäpuolelle en päästä tuntemattomia ihmisiä. Paitsi satunnaisesti ja lyhyeksi hetkeksi. Nyt meitä oli siinä päreiden erottamassa tilassa kylki kyljessä niin lähekkäin, että pystyimme aistimaan toistemme hengityksen ja tuoksut.
Sitten sammuivat valot. Astmaatikkona olin kiitollinen siitä, että saatoin hengittää päreiden välistä ja vieraiden kosketusta karttavana siitä, että minulla oli oma rakas mukana. Hänen käteensä saatoin tarttua.
Monilla pimeään ahdetuilla ihmisillä ei välttämättä tänä päivänä ole mukanaan muuta kuin välttämättömät tavarat repussa tai matkalaukussa. Rakkaat ja läheiset ovat jääneet jonnekin kauas. Oma tehtäväni on selvitä hengissä. Minunko vai sen toisen?
Digihattupeli on Teatteri Telakan 20-vuotsisjuhlanäytelmä. Se vie Telakan yleisön Euroopan rajoille seuraamaan dokumenttia pakolaisten matkasta, ensin kuvitteelliselle matkalle, mutta pienen hetken kuluttua saatoimme solahtaa yleisöksi katsomoon. Rajat piirtyivät ja hämärtyivät, joskus katosivatkin näytelmän kestäessä.
Näytelmän käsikirjoittaja Hassan Blasim on itse matkustanut Irakista Suomeen viisi vuotta. Hän varmasti tietää, mistä kirjoittaa kirjoittaessaan pakolaisuudesta. Blasimin loppumatka Suomeen alkoi Bulgariasta. Hän joutui pakenemaan Irakista lyhytelokuvaohjaustensa vuoksi.
Suomessa hän on ohjannut dokumentteja Yleisradiolle, julkaissut kaksi kirjaa, joista Irakin purkkajeesus voitti ensimmäisenä arabiankielisenä kirjana englantilaisen Independent Foregign Fiction -palkinnon vuonna 2014. Seuraavana vuonna Hassan Blasimille myönnettiin Suomi-palkinto. Häntä pidetään yhtenä aikamme merkittävimpänä arabikirjailijana. Digihattupeli on hänen ensimmäinen näytelmäkäsikirjoituksensa.
Teatteri Telakka kertoo käsiohjelmassa olevansa ammattiteatteri, jonka toiminnan perustana ovat luovuus, vapaus, yhteiskunnallinen rohkeus ja omaehtoisuus. Rohkeuttaan Telakka toteuttaa muun muassa tekemällä yhteistyötä Tartu Uus Teaterin kanssa. Se kertoo toimivansa avoimen koodin periaatteella ja sen palvelin toimii Tartossa. Se on varmaa, kaikki muu on mahdollista, kertoo käsiohjelma.
Teattereiden yhteistyö näytti katsomosta käsin olevan saumatonta ja taitavaa. Estradilla replikoitiin monella kielellä ja se oli hämmentävää. Maailma ympärillämme on hämmentävä ja monikielinen. Rajatkin ovat hämärtyneet ja osin kadonneet.
Myös maailman tapahtumien uutisointi on hämmentävää. Toimittajat ryntäävät tapahtumapaikoille etsimään entistä hätkähdyttävämpiä tarinoita ja raadollisia julmuuksia. Osa näytelmän kohtauksista oli toteutettu animaation ja videon keinoin. Videokuvausta hyödyntämällä näytelmään luotiin dokumenttimainen ote ja sillä saatiin intensiteettiä lisää.
Olen kiitollinen näytelmästä. Se osoitti, kuinka nopeasti muuttuvien tilanteiden keskellä elämme. Konfliktit tulevat sirpaleiksi keskellemme. Saatamme myös itse haavoittua tai kuolla. Ehkä meidän on valittava, millä puolella olemme. Mistä erotamme ystävän tai vihollisen? Onko olemassa neutraaliutta?
Näytelmässä osapuolet erotettiin hatun värillä. Todellisessa elämässä ei edes hyviksien ole mahdollista karttaa pahoja tekoja. Ketjutetut päreet toivat mieleeni tietotekniikan bitit. Taitavin hakkeri hallitsee bittimaailmaa. Bittivirta muokkaa käsitystämme todellisuudesta. Jäin miettimään, minkä värinen hattu minulla on.
Digihattupeli esitetään Telakalla teatterikesän aikana kaksi kertaa. Se on mahdollista nähdä lauantaina 6.8. ja sunnuntaina 7.8. On huomioitava, että se on kielletty alle 15-vuotiailta. Lisäksi siinä on voimakkaita efektejä, jotka kyllä kannattaa kokea, sillä monet ihmiset joutuvat elämään ne todellisina elävässä elämässä.
Näytelmän ovat ohjanneet Hanno Eskola ja Antti Mankonen. Lavastus on Henry Griinin käsialaa Tartu Uus Teatterista. Valosuunnittelusta vastaa Emil Kallas Tallinan Linnateaterista ja minuun vaikutuksen tehnyt videosuunnittelu on Lasse Poserin toteuttamaa.
Jos minulla olisi valta, määräisin tämän näytelmän toisen asteen koulutuksen yhteiskunnallisten ja kansainvälisten oppiaineiden pakolliseksi osaksi.
Aiheesta muualla verkossa:
Tampereen teatterikesä 1.–7.8.2016
Kesäkaista
Kesäkaista on juttusarja, jossa Vasen Kaistan toimittajat jakavat elämyksiään eri puolilta kesäsuomea. Myös menovinkit ovat kuvassa mukana.
Sarjassa ilmestynyt vuonna 2016:
Ajatuksia ajasta – 2400 sekuntia Neiti Aikaa (1.8.)
Westersin puutarha – suvikeidas Turunmaalla (30.7.)
Minkä värinen hattu minulla on? (29.7.)
Kuhmalahden Taidepappilan Teemu ja eläimet (27.7.)
Purnussa vapaalla kädellä (26.7.)
Vasemmistonuorten kesäkiertue kampanjoi maksutonta ehkäisyä nuorille (12.7.)
Vasemmisto liikkeellä Pirkanmaalla myös heinäkuussa (8.7.)
Äitienpäiväkävelylle arboretumiin (6.5.)
Kaikki Kesäkaistajutut:
*