JORMA MÄNTYLÄ
Pirkanmaan keskuspuhdistamo rakennetaan Tampereen Sulkavuoreen. Laitoksesta tulee osakeyhtiömuotoinen monopoli. Se käyttää tosiasiallista verotusoikeutta valtuustojen ja julkisuuslain ulottumattomissa.
Puolueista kokoomus on vuosikymmeniä innokkaasti ollut yhtiöittämässä kuntien ja valtion laitoksia. Kokoomusvetoinen Kuntaliitto jakelee ohjeita, miten yhtiöittämiset toteutetaan. Vasemmisto on usein saatu mukaan antamalla hallituspaikkoja yhtiöistä.
Tampere ja naapurikunnat ovat tekemässä erehdyksen yhtiöittäessään jätevesipuhdistamon. Se on sähkölaitoksen ja vesilaitoksen tavoin monopoli, jonka hallintoon osakeyhtiömuoto ei sovi. Osakeyhtiöt on tarkoitettu markkinakilpailun oloihin.
Sähkön- ja vedenjakelussa sekä jätevesien puhdistamisessa ei ole kilpailua. Rakennuksiin ei voida rakentaa vaikkapa kolmea vesijohtoa ja viemäriä, jotta kuluttaja voisi valita ostaako A-yhtiön vettä ja laskee jätevedet C-yhtiön viemäriin, koska sillä on tänään edullinen erikoistarjous.
On vain yksi hana ja viemäri. Kuluttaja on siitä täysin riippuvainen. Tuote on välttämättömyys. Ihminen kuolee ilman vettä, ja laki kieltää jätevesien päästämisen puhdistamattomana luontoon. Siksi kuluttajan on maksettava se hinta, minkä vesilaitoksen ja puhdistamon omistaja määrää.
Omistajalla on monopolissa täydellinen määräysvalta hinnoitteluun eikä valinnanvapautta ole, koska ei ole kilpailua.
Monopolissa tuotteen hinnasta tulee tosiasiallisesti veron kaltainen. Vesi- ja jätevesimaksuja kutsutaankin aiheellisesti piiloveroksi. Kunnissa ja valtiossa veronmaksu on pakollista. Vastineena on poliittinen demokratia. Verovarojen käytöstä päättää vaaleilla valittu valtuusto tai eduskunta. Päätöksenteko on lailla säädetty julkiseksi, jotta veronmaksajat voivat valvoa heiltä perittyjen verojen käyttöä.
Osakeyhtiössä tämä ei toteudu. Valtaa käyttävät hallitus ja toimitusjohtaja, jotka ovat vastuussa vain omistajille. Päätöksenteko voidaan julistaa salaiseksi liikesalaisuuteen vedoten. Hallituksen esityslistoja ei lähetetä tiedotusvälineille, eivätkä toimittajat kameroineen pääse kokouksiin.
Tampereen Seudun Keskuspuhdistamo Oy:n osakkeista Tampere omistaa 71,2 prosenttia. Osakeyhtiölain mukaan yli kahden kolmasosan enemmistö antaa diktaattorin vallan. Kangasala, Lempäälä, Pirkkala, Vesilahti ja Ylöjärvi kukin muutaman prosentin osuudella ovat maksajia ja kuunteluoppilaita.
Yhtiön hallituksessa on yhdeksän jäsentä, joista Tampere nimittää viisi. Nämä viisi henkilöä päättävät veron kaltaisesta maksusta. Jos joku pullikoi vastaan, osakassopimukseen on kirjattu miljoonan euron sopimussakko.
Keskuspuhdistamon kustannusarvio on yli 220 miljoonaa euroa ja käyttökustannukset 11 miljoonaa euroa vuodessa. Osakeyhtiömuodon takia rahavirta on valtuustojen vallan ulottumattomissa. Keskuspuhdistamoa pyörittävät käytännössä samat henkilöt kuin surullisenkuuluisaa vesiyhtiö Tavase Oy:tä. Sen brändiä demokratia ei ole suuremmin kirkastanut. Tälle osakeyhtiölle pitäisi antaa sadan vuoden monopoli Pirkanmaan vesihuoltoon.
Jätevedet pitää tietenkin puhdistaa, mutta miksi mitään muita hallintomalleja, kuten kuntayhtymää tai osuuskuntaa ei edes harkittu? Ja jos osakeyhtiö oli välttämätön, voisiko osakassopimukseen edes kirjata hinnoitteluperiaatteita ja vähemmistöosakkaiden suojaa?
Valtion ja kuntien toimintojen kiivas yhtiöittäminen tuottaa jatkossa yhä enemmän ongelmia. Mistähän vaaleilla valittavat maakuntavaltuustot lopulta päättävät, jos sote-hankkeen mukaisesti terveydenhuolto yhtiöitetään ja sairaala- sekä terveyskeskusrakennuksetkin siirretään osakeyhtiöön? Maakuntavaltuustot taitavat kokoontua pari kertaa vuodessa merkitsemään tiedoksi osakeyhtiöiden päätökset.
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkija ja Kangasalan kunnanvaltuutettu.
Lisää aiheesta Vasen Kaistalla:
Vesi ja luonnolliset monopolit (8.10.2015)
Salailun alkusoitto (17.5.2016)
*