VASEN KAISTA
Minun Tampereellani ei yksityistetä, byrokratisoida eikä innovoida inhimillisyyden kustannuksella. Minun Tampereeni ei ole uusliberalistisen rahavallan leikkikenttä vaan aitojen, inhimillisten ihmisten kotikaupunki.
Millainen päättäjä?
Rehellinen ja suora. Asetun kurjimman puolelle tuulimyllyjä vastaan. Näen vammaiset ja vanhukset merkityksellisenä osana yhteisöä, en rasitteena. Näen puliukon ihmisenä, en roskana.
Vaadin asunnottomalle yösijan epäilevien katseiden sijaan, mielenterveyden ja/tai päihteiden kanssa kamppailevalle yksilöityä, mielekästä apua saarnaamisen sijaan, työttömälle tukea ja mahdollisuuksia syyllistämisen sijaan.
Millainen Tampere?
Kaupungissamme parasta: ihmiset. Olemme säilyttäneet yhteisöllisen leimamme, vaikka uusliberalistinen markkinatalous tekee parhaansa syöstäkseen inhimillisyyden ja terveen järjen unholaan.
Paljon on parannettavaakin. Olen tavannut ihmisiä, jotka nukkuvat yönsä ulkona. Tarvitsemme matalan kynnyksen (ei-päihteettömän) yömajan. Mielenterveyspalvelut ovat retuperällä, päihdeselviytyjille neuvojaan tyrkyttää oppikirjasta elämään tutustunut porvarismuksu. Etenkin moniongelmaisille tarvitsemme vertaistuellisia palveluita!
Vammaisten ja vanhusten asemaan tarvitaan suuria parannuksia monessa asiassa!
Antifeministinen tasa-arvoihminen
En ole paljasjalkainen, mutta vannoutunut tamperelainen. Vanhan liiton vasemmistolainen olen ollut koko lyhyen ikäni. Ainoa viholliseni on uusliberalismi, siis rahavalta. Ainoana yhteiskuntarauhan säilyttäjänä uskon kurjuuden poistamiseen. En sylje ihmisiä heidän mielipiteidensä vuoksi enkä pyytele anteeksi omiani.
Muutin Tampereelle lukioon, työskentelin vuositolkulla varastoapinana ja muutaman vuoden henkilökohtaisena avustajana. Fyysisen jaksamisen pettäessä siirryin työskentelemään aivoillani ja nyt opiskelen yliopistolla journalistiikkaa – tai ainakin yritän ehtiä kaiken tärkeämmän lomassa.
Myötätuntoinen ja vastavalkeinen
Vaikka olen ollut tiedonhaluinen ja poliittinen vähän aina, vasta nyt keski-iän kriisissä aktivoiduin poliittiseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Ehdokkaaksi lähdin yhdestä syystä: pienellä ihmisellä ei ole puolustajia – jonkun täytyy yrittää.
Journalistiikan opiskeluni ovat vasta alkutaipaleella ja jo hivenen laiminlyömiäni, mutta uskon olevani oikealla alalla. Totuuden etsiminen, ihmisten tiedottaminen heidän oikeuksistaan ja niiden puolesta huutaminen ovat tärkeiksi kokemiani asioita.
Opintojeni ohella harjoitan käytännön journalismia Vastavalkea-nimisessä kriittisessä kansalaismediassa.
Johanna Lehtonen:
Ikä: 32 vuotta
Ammatti: opiskelija
Kaupunginosa: Härmälä
Ota yhteyttä:
lehtjohanna[AT]gmail.com
*