Teksti: MINNA MINKKINEN, kuva: RAINI VALLINHARJU
Dome Karukosken ohjaama Tom of Finland, elokuva kuvataiteilija Touko Laaksosesta, tuli ensi-iltaan viime perjantaina. Elokuvassa kuvataan taiteilijan elämää sotavuosista alkaen. Elokuvassa on Laaksosen lisäksi kuvattu hänen puolisoaan ja siskoaan. Elokuva liikkuu monessa ajassa ja tuo esille tarinan Tom Of Finland homoeroottisen kuvien takaa.
Odotin Tom of Finland elokuvasta seksuaalivähemmistöjen ilotteluelokuvaa. Elokuva on kuitenkin synkempi kuin odotin, mutta sellaisia suomalaiset elokuvat kai aina ovat. Tom of Finland on hyvä ajankuva ajasta, jolloin seksuaalivähemmistöjä vainottiin Suomessa. Vaikka olemme menneet eteenpäin, on töitä vielä tehtävä, jotta joka kolkassa maailmassa olisi turvallista olla oma itsensä. Elokuva muistutti, miten lyhyt aika siitä on, kun ihmiset eivät voineet elää turvassa ja rauhassa, vaan heitä vainottiin seksuaalisuutensa vuoksi.
En osaa kommentoida elokuvan leikkausta, ohjausta tai muuta teknistä asiaa, mutta tunnelmaa osaan kommentoida. Minusta elokuva kuvasi hyvin Laaksosen tarinaa ja sitä, miten merkityksellisiä taide oli homomiehille aikana, jolloin heidän olemassaoloaan vihattiin. Sitä ei aina itse ymmärrä, kun on saanut elää verrattain turvallisessa ympäristössä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomessa olisi edelleen syrjintää ja asioita, joiden eteen tehdä töitä. Kyllä on, muun muassa translaki on seuraavaksi to do -listalla.
Elokuvaa on kritisoitu siitä, että se tekee homopornografiasta salonkikelpoista. Mitä sitten? Se, mikä ennen oli kiellettyä, paheksuttua ja maan alla, on nyt jokaisen keittiöpyyhkeissä. Taiteella muokataan maailmaa. Tom of Finland on siitä oiva esimerkki. Tom of Finland rohkaisee olemaan juuri sellainen kuin haluaa olla. Minua se on rohkaissut leikkimään ja niinpä uskalsin lähteä nahkavaatteissa elokuvan ensi-iltaan.
Ennen kaikkea elokuva antaa perspektiiviä katsoa mennyttä ja tulevaa. Jälleen kerran saa nostaa nahkalippiksen päästä kunnianosoituksena niille, jotka ovat ennen meitä tehneet hemmetisti töitä vapauden puolesta, jopa oman hengensä uhalla. Elokuva kuvasi hyvin sitä, miten jokainen meistä haluaa tulla nähdyiksi ja kuulluiksi sellaisina kuin on, ilman pelkoa.
Elokuvassa on kohtaus, jossa Helsinki halutaan siivota homoista olympialaisten vuoksi. Tämä tapahtui vuonna 1952, sama tapahtui Venäjällä 2014. Olemme menneet eteenpäin ja samalla emme ole kuitenkaan edenneet yhtään.
Suosittelen leffaa kaikille, joita kiinnostaa nähdä suositun kuvataiteilijan tarina. Kaverini mielestä elokuvassa kaikki oli pilalla. Parasta on mennä itse katsomaan, onko leffa mistään kotoisin. Leffa sopii koko perheelle riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta.
Suosittelen myös lukemaan homomiehen näkökulman elokuvaan. Tämä näkökulma on kuitenkin se kaikista tärkein, koska elokuvassa on kyse homomiehistä.
Suurmiehen heteromuotti kuohii Tom of Finlandin (Tämän kylän homopoika -blogi 24.2.2017)
Kirjoittaja on ollut HLBTIQ (homo, lesbo, bi, trans, inter ja queer)-aktiivi lähes 10-vuotta.
*