Britannian vaalit ja brexit

JORMA MÄNTYLÄ
Britanniassa järjestetään kesäkuussa parlamenttivaalit vuosi maailmaa kohauttaneen EU-kansanäänestyksen jälkeen. Britannia ja Skotlanti eivät järjestä uusintakansanäänestyksiä.
Merry old England ei ole heikoilla eroneuvotteluissa EU:n kanssa.

Matkustelin viime viikolla ristiin rastiin Englantia ja Lontoota. Koko aikana en nähnyt yhtään EU-lippua. Jos kauppias laittaa sellaisen Englannissa näyteikkunaan, liikkeeseen ei tule asiakkaita. Mistä hillitön EU-vastaisuus oikein kumpuaa? Ensimmäiset tutkimukset äänestäjien motiiveista viime vuoden kansanäänestyksessä ovat ilmestyneet.

Suomen tiedotusvälineet ovat kritiikittömästi levittäneet EU-komission kauhupropagandaa Britannian EU-erosta. Maan talous romahtaa, Skotlanti eroaa kuningaskunnasta, ja lopulta järjestetään uusintakansanäänestys, jossa järkiintyneet britit peruvat eroaikeensa.

Britanniassa ei järjestetä uutta kansanäänestystä EU-jäsenyydestä. Tästä ovat samaa mieltä niin kansalaiset kuin pääpuolueet konservatiivit ja työväenpuolue. Vain piskuinen yhdeksän kansanedustajan liberaalidemokraatit kannattaa uutta kansanäänestystä.

Jos uusi kansanäänestys järjestettäisiin, se sotisi tuhatvuotista perinnettä vastaan. Kun suvereeni parlamentti on antanut luvan kansanäänestykseen, tulos on sitova. Britannia on entinen suurvalta ja edelleen merkittävä talous- ja ydinasevalta. Sitä ei pompotella, kuten pientä Tanskaa ja Irlantia, joita Euroopan unioni on äänestyttänyt niin monta kertaa, että väärät kansanäänestystulokset muuttuvat.

Britannian konservatiivipuolue on uuden kansanäänestyksen poliittinen pääeste. Puolueessa on vastustettu maan EU-jäsenyyttä, jonka toteutti Edward Heathin konservatiivihallitus vuonna 1973. Konservatiivipuolueessa on ollut siitä lähtien voimakas EU-vastainen siipi.

Uusi kansanäänestys olisi nyt konservatiiveille poliittinen itsemurha. Se hajottaisi maailman vanhimman maltillisen konservatiivipuolueen, millä olisi laajoja kansainvälisiä seurauksia. Britannian konservatiivit on kaikkien konservatiivipuolueiden äiti ja esikuva, jonka mallin mukaan Suomen kokoomuskin on rakennettu.

Kolmas syy on gallupit, joiden mukaan äänestystulos ei muuttuisi. Ero-äänet voittaisivat edelleen. Britit eivät kadu. He eivät halua mukaan Saksan johtamaan EU-liittovaltioon. Neljäs valtiomahti Daily Mail sekä The Sun etunenässä tekevät tämän kansalle selväksi.

Yhtä selvää on, että Skotlannissa ei järjestetä uutta kansanäänestystä kuulumisesta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Kun suvereeni parlamentti on kerran antanut luvan kansanäänestykseen, tulos on sitova.

Britannia eroaa EU:sta. Kyse on siitä, miten se tapahtuu. Itse ajattelin, että maa tyytyisi Norjan kaltaiseen ETA-ratkaisuun (Euroopan talousalue). Ongelma olisi enemmän hintalappu, siis paljonko Britannia maksaa päästäkseen yhteismarkkinoille.

ETA ei kelpaa maahanmuuton ja Euroopan unionin tuomioistuimen takia. Britit eivät hyväksy, että heidän kansallisen oikeuslaitoksensa yläpuolella on elin, joka päättää, miten lakeja tulkitaan. Norja hyväksyy.

Parlamenttivaalit ovat kahdeksas kesäkuuta, ja menossa on enemmistövaalin tärkein ja törkein vaihe ehdokasasettelu. Pääpuolueet konservatiivit ja Labour asettavat ehdokkaita, jotka kunnioittavat kansanäänestyksen tulosta. Yhden kansanedustajan vaalipiireissä he ovat varmoja läpimenijöitä.

Konservatiiveille tämä on selviö. Siten he saavat takaisin EU-vastaiselle UKIP-puolueelle menetetyt äänet. Gallupit lupaavat konservatiiveille vaalivoittoa.

Työväenpuolue Labourin tilanne on hankala. Kannattajien enemmistö äänesti brexitin puolesta. Puheenjohtaja Jeremy Corbyn vastusti yhteisvaluutta euroa sekä Maastrichtin ja Lissabonin sopimuksia (Independent 18.9.2015). Siksi Labourin vetoomukset EU-jäsenyyden puolesta eivät olleet uskottavia. Tilannetta pahentaa entisen puheenjohtajan Tony Blairin uhoaminen uudesta kansanäänestyksestä. Työväenpuolueen menestykseen vaikuttaa, onko Blair puolueen ehdokkaana Sedgefieldin vaalipiirissä vai onko ehdokas nykyinen kansanedustaja Phil Wilson.

Gallupien mukaan työväenpuolue säilyttää kannatuksensa. Konservatiivien vaalivoitto perustuu EU-vastaisen UKIP-puolueen romahdukseen. Konservatiivit toteuttivat sen päävaatimuksen EU-kansanäänestyksestä, ja siksi Ukipin kannattajat palaavat konservatiiveihin.

Labourin kannatuksen säilymistä auttaa hyvä vaaliohjelma. Pääkohdat ovat vesilaitosten kansallistaminen, suurituloisten verotuksen kiristäminen, lukukausimaksujen poistaminen, maksuton varhaiskasvatus, nollatuntisopimusten kielto, rautateiden ja energiantuotannon kansallistaminen sekä postin yksityistämisen lopettaminen (BBC 16.5.17). Ohjelman laatijoita Jeremy Corbyniä ja John McDonnellia brittilehdistö kutsuu Marx-veljeksiksi.

Britannian työväenpuolue ajelee vasemmalta ohi Suomen Vasemmistoliitosta.

Brexit – miksi Britannia äänesti Euroopan uniosta lähdön puolesta -kirja on ensimmäinen tutkimus Britannian EU-erosta.

Ensimmäinen tutkimus brexitistä on ilmestynyt. Paul Whiteley, Matthew Goodwin ja Harold Clarke kävivät läpi laajoja tilastoja äänestyskäyttäytymisestä (Why Britain Voted to Leave the European Union. Cambridge 2017). Matthew Goodwin on Kentin yliopiston politologian professori, joka on erikoistunut äärioikeiston tutkimukseen. Hän ennusti ero-äänten voiton.

Syitä tulokseen oli useita, ja ne alkoivat EU:n Maastrichtin sopimuksesta 1992. Siihen asti britit olivat pitkin hampain hyväksyneet EU-jäsenyyden, mutta Maastrichtin sopimus käänsi vapaakauppajärjestön kehityksen kohti Saksan johtamaa liittovaltiota. EU-vastainen UKIP eli Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue perustettiin 1991 vastustamaan Maastrichtin sopimusta. Mitä syvemmälle EU-integraatio eteni kohti liittovaltiota, sitä enemmän UKIP sai äänestäjiä. Vuoden 2014 eurovaaleissa se sai tyrmäävät 27,5 prosenttia äänistä, 24 meppiä ja nousi maan suurimmaksi puolueeksi. Tämä joukkopohja oli ratkaiseva EU-kansanäänestyksessä.

Globalisaation ja vapaakaupan haittojen vastustaminen oli keskeinen motiivi eron kannattajille. Kaksi muuta ratkaisevaa tekijää olivat talous sekä maahanmuutto. Britit vertailivat EU-jäsenyyden kustannuksia vapaakaupan tuomaan hyötyyn. Vertailussa talous painoi vähemmän kuin maahanmuuton koetut haitat, eli työpaikkojen luisuminen ulkomaalaisille ja lisääntynyt terrorismi.

Rasismi ja muukalaisvastaisuus ei ollut päämotiivi kansanäänestyksessä. Tutkijoiden mukaan britit eivät ole sen rasistisempia kuin saksalaiset tai ruotsalaiset. Maahanmuutto Etelä- ja Itä-Euroopasta johti Britanniassa palkkojen laskuun ja työttömyyden lisääntymiseen brittien keskuudessa. Maassa asuu miljoona puolalaista, ja he ovat suurin ulkomaalaisryhmä. Kun perinteinen ja arvostettu putkiasentajan ammatti luisuu ulkomaalaisille, se herättää katkeruutta ja vihaa työväestön keskuudessa. Öljynjalostamoilla ja voimalatyömailla on jopa käyty käsiksi portugalilaisiin, italialaisiin ja puolalaisiin asentajiin, jotka vievät leivän brittien suusta. Theresa Mayn johtamien brexit-neuvottelujen yksi keskeinen kohta on maahanmuuton rajoittaminen. Tutkijoiden mukaan konservatiiveilla ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä maahanmuuttovastaisuus on voimakasta.

Puolalainen putkimies on parissakymmenessä vuodessa noussut Euroopan vaikutusvaltaisimmaksi poliitikoksi, vaikka hän esiintyy harvoin julkisuudessa.

Hän on täällä tänään, ja hänen takiaan on jo riidelty Lempäälän Ideaparkin työmaalla, kun työnantajat teettivät puolalaisilla putki- ja sähkötöitä viiden euron tuntipalkalla.

Britannia on vahvoilla eroneuvotteluissa. Sen ja EU:n kauppatase on alijäämäinen 34 miljardia puntaa vuodessa. Siksi suurimmat viejämaat Saksa, Ranska ja Hollanti kärsisivät eniten, jos välille nousisi täysi tullimuuri. Kolmelle naapurimaalle Irlannille, Hollannille ja Belgialle Britannia on tärkein vientimaa, ja siksi ne saattavat rivetä 27 euromaan joukosta (Economist 6.5.17).

Britit puolestaan osaavat kettuilla neuvotteluissa, ja tietävät, miten vastustaja pilkotaan. Professorit Whiteley, Goodwin ja Clarke puolestaan huomauttavat, että Britannian talous ei ole kasvanut odotetulla tavalla 40-vuotisen EU-jäsenyyden aikana (Washington Post 21.4.17). He ovat oikeassa. Talouden kasvuluvut ovat vuosikymmeniä olleet parempia Yhdysvalloissa, Kiinassa, Japanissa ja BRICS-maissa.

Britannia onkin irtautumassa euron lamauttamasta taantuvasta teollisuusalueesta. 

 

Lisää aiheesta muualla verkossa

What UK thinks EU -sivusto 

Paul Whiteley, Matthew Goodwin and Harold Clarke: Pundits condemn Britain’s tough line on Brexit. They’re wrong. (Washington Post 21.4.2017)

Yle: Putkimiesten 440 000 euron palkat katosivat (Taloussanomat (18.10.2011)

Puolalaiset putkimiehet tulivat meillekin (Tilastokeskus 8.9.2009)

 

Etusivun kuvan Lontoosta on ottanut Jorma Mäntylä.

*

 

 

 

Leave a Reply