Amerikan lapset herättävät katsojan

Pikkupojat kehruukoneella. Aikuisille suunnitellut koneet olivat liian isoja pienille lapsille. Tämä teki työstä normaalia rasittavampaa ja vaarallisempaa. Macon, Georgia 1909.
Kuva: Lewis Hine / Library of Congress, Prints & Photographs Division, National Child Labor Committee Collection. (Työväenmuseo Werstaan lehdistökuva)

 

VASEN KAISTA   
– Juuri lasten todellisuuteen meidän on syytä silloin tällöin pysähtyä, ymmärtää lapsuuden ainutkertaisuus ihmisen henkilöhistoriassa, josta muodostuu myös yhteiskuntien ja kansakuntien historiaa. Tämä näyttely tuo lähellemme lapsia, joilta lapsuus jäi kokematta, muistutti Ulla-Leena Alppi avatessaan Työväenmuseo Werstaalla Amerikan lapset –näyttelyn.

Näyttelyn kuva-aineistosta vastaa tutkiva valokuvaaja ja sosiologi Lewis Hine. Hän kuvasi viime vuosisadan alkupuolella Amerikkaan tulleita maahanmuuttajia ja ponnistelua kohti parempaa elämää. Kansallinen lapsityökomitea oli palkannut hänet kuvaajaksi ja hän vaikutti tällä tavoin lainsäädäntöön, jolla pyrittiin parantamaan lapsityövoiman valvontaa ja työturvallisuutta.

Siirtolaisperheiden toimeentulo 1900-luvun alkupuolella riippui lasten työssäkäynnistä. Lasten työpäivät olivat pitkiä, usein aamukuudesta iltakuuteen, työolot epäterveelliset ja turvattomat. Työnantaja ei tarjonnut terveydenhuoltoa eikä korvauksia maksettu pahoistakaan onnettomuuksista. Työnantajan välitti vain siitä, että työvoima oli halpaa. Pienimmät lapsista olivat vain kolmesta neljään vuotiaita.

Melonikoria valmistava poika. Lapsityöläisiä hyödynnettiin usein yksinkertaisissa sorminäppäryyttä vaativissa tehtävissä. Työ oli monotonista ja puuduttavaa. Evansville Indiana 1908.
Kuva: Lewis Hine / Library of Congress, Prints & Photographs Division, National Child Labor Committee Collection. (Työväenmuseo Werstaan lehdistökuva)

 

Lapset myivät lehtiä, toimivat postinkantajina ja tarjoilijoina sekä kehrääjinä puuvillatehtaissa. He poimivat marjoja, karsivat tupakkaa maatiloilla, työskentelivät lasitehtaalla ja jopa hiilikaivoksissa. He perkasivat ostereita ja kitkivät juurikaspellolla. Valkoisille ja afroamerikkalaisille oli omat koulunsa ja niissä vallitsi tiukka rotuerottelu. Siirtolaislapsilla oli harvoin mahdollisuus käydä koulua. Myös leikki puuttui heidän elämästään; aikuisten maailma oli heidän arkeaan. Näyttely kertoo myös lasten ja perheiden kurjista asuinoloista ja sosiaalisista ongelmista. 

Jotkut tarinoista saavat Alpin mukaan silti myös hymyilemään.
– Y
hdeksänvuotias Donald, lempinimeltään Happy, on jo neljävuotiaasta asti myynyt lehtiä. Hänellä oli tapana matkustaa raitiovaunuissa jäniksenä. Isommiltaan hän oli oppinut hyvän myyntipuheen: viimeinen kappale saatavilla!

 

Amerikan lapset -näyttely on avoinna 3.12.2017 asti.

Lisää aiheesta muualla verkossa

Amerikan lapset -näyttelyn esittely  (Työväenmuseo Werstaan verkkosivu)

*

 

Leave a Reply