Teksti: JAAKKO REINIKAINEN
Jokavuotinen Tampereen Teatterikesä täyttää Mansen suvenlopun sekä koti- että ulkomaisella ansioutuneella teatterilla. Tämän vuoden valikoimaan lukeutuu muun muassa belgialaisen Ontroerend Goed -ryhmän World without Us esittämä monologin muotoinen kuvaus maailmasta, josta ihmiskunta on hävinnyt.
Esityksen taustalta löytyy näyttelijä Karolien De Bleserin mukaan viime vuosina ihmiskuntaa painanut, ympäristöitsetuhoisuuden ympärillä vellova alakuloisuus.
– Mokasimme, hän tiivistää haastattelussa hotellin aulassa.
– Välillä kuule puhuttavan, että olisi vain parempi luovuttaa, antaa tuhon tulla, jotta planeetta voisi pelastua. Mutta maailma ei välitä meistä tai siitä onko ulkona 20 vai 100 celsiusastetta. Meidän ei tule pelastaa sitä sen itsensä vuoksi, vaan itsemme takia. Emme koskaan tekisi esitystä, jonka viesti olisi, että kaikki on menetetty ja tuomittu – emme usko muutoksen mahdottomuuteen.
Kadon jälkeisen ajan tärkein kysymys ei ole miksi, vaan mitä sitten. World without Us on esitys vailla näyttelijöitä samoin kuin sen maailma on vailla ihmisiä. Karolien De Bleserin harmaansävyinen hahmo pysyy lavalla esittelemättömänä, häivytettynä kertojana, joka kuvailee välistä pikkutarkasti, välistä maalaillen, mitä teatteritilalle ja sen ulkopuolelle vaiheittain tapahtuu ihmisten hävitessä.
Vaikka rapistumisen prosessia pyritäänkin seuraamaan realistisesti, jopa dokumenttimaisesti, kutsuu World without Us pohdiskelemaan myös alumiinin hajoamisaikaa filosofisempia kysymyksiä. Kysymys perinnöstä nousee Karolienin de Bleserin mielestä pinnalle paitsi yksilön myös yhteisön lopun koittaessa.
– Uskon ihmisluontoon ja turhamaisuuteen kuuluvan tarpeen jättää jokin jälki, jokin viesti, kuten ‘hei, katsokaa, me olimme tärkeitä’, jonka jättää muille elämänmuodoille muistoksi.
Stanley Kubrick -viittausten ohella symboliksi lajien väliselle perinnölle muodostuu Voyager-luotain, joka kohdataan esityksen molemmissa päissä. Vuonna 1977 laukaistu Voyager 1 sisältää kultaiselle levylle tallennettua informaatiota ihmiskunnasta, esimerkiksi Johann Sebastian Bachin sävellyksiä. Luotain säilyy mahdollisesti vielä senkin jälkeen kun kuoleva aurinko nielaisee Maapallon.
Yli tunninmittainen monologi tuntuu näyttelijälle toisinaan yhtä yksinäiseltä kuin matka naapuritähtijärjestelmään. Vielä yli 70 esityksen jälkeenkin Karolien De Bleser kertoo jännittävänsä kovasti ennen lavalle astumista.
– Ei ole kanssanäyttelijöitä, joihin tukeutua. Harjoituksissa aika kulkee hitaammin, melkein tylsistyn; esityksen aikana aina hämmästyn, miten edellä huomaankin jo olevani.
Vaikka World without Us onkin trilogian päättävä ratas, seisoo se tukevasti omilla jaloillaan hienovaraisena herätäyksenä todellisuuteen, jossa ihminen ei ole itsestäänselvyys.
Tampereen Teatterikesä 2017 Vasen Kaistassa:
Vapaus! Svoboda! Kuinka itsestään selvää se on joillekin (16.8.2017)
Lumor-teatern kouluväkivallasta (16.8.2017)
Karkotetut teatterikesässä (15.8.2017)
Maailma ilman meitä – haastattelu Karolien De Bleserin kanssa (11.8.2017)
Lisää aiheesta muualla verkossa
*