SINIKKA TORKKOLA
Kesäkuussa työnsä aloittaneen Tampereen kaupunginvaltuuston ensimmäinen puoli vuotta on ollut ristiriitainen. Alun laaja yhteisymmärrys Tampereen lähivuosien suunnasta ei näytä käytännössä toteutuvan. Näyttää siltä, että valtaa yritetään keskittää muutamalle sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen nokkamiehelle.
Lauri Lylyn pormestariohjelman palvelulupaukset kertovat valtuuston yhteisestä tahdosta tehdä Tampereesta sen kaikille asukkaille aiempaa parempi paikka elää. Ohjelmaan on sitoutunut koko valtuusto yhtä kaupunginvaltuutettua lukuunottamatta. Pormestariohjelman laajuus on mahdollistanut koko valtuuston tuen ohjelmalle. Teoriassa päätösten pitäisi siis edetä kohtuullisen yksituumaisesti kohti pormestariohjelman tavoitteita. Käytännössä laajuus on tarkoittanut moniselitteisiä, keskenään risitiriitaisiakin kirjauksia, joiden toteuttamisen tavoista valtuustoryhmät tuskin ovat samaa mieltä.
Pormestariohjelman ristiriitaisuudet kulminoituvat kaupungin talouteen. Ohjelmaan on kirjattu keskeisimmäksi taloustavoitteeksi kaupungin talouden tasapainottaminen. Keinoiksi ohjelma esittää sekä tulojen että menojen tarkastelemista. Oikeistolle taloustavoitteet tarkoittavat talouden tasapainottamista menoja leikkaamalla. Vasemmistolle, tai ainakin vasemmistoliitolle, talouden tasapainottamisen lähtökohta on ennen muuta verotulojen kasvattaminen. Työttömyyden vähentäminen on keskeinen keino lisätä verotuloja. Elleivät kaupungin tulot talouden yleisen elpymisen ja työttömyyden vähentämisen kautta riittävästi kasva, vasemmistoliitto pitää kunnallisveron korotusta parempana vaihtoehtona kuin palveluiden leikkauksia.
Vasemmistoliitto kannattaa verokorotusta paitsi inhimillisistä, myös taloudellisista syistä. Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut tuottavat tulevaisuuden säästöjä, sillä ne lisäävät kansalaisten hyvinvointia ja vähentävät korjaavien palveluiden tarvetta. 1990-luvun alun lama osoitti hyvin selvästi, etteivät hyvinvointipalveluiden leikkaukset ole toimiva julkisten menojen säästökeino. Sosiaalista eriarvoisuutta kasvattavat leikkaukset kasvattavat julkisia menoja vielä vuosikymmeniä myöhemminkin. Kansalaisten perustarpeista huolehtiminen on keino vahvistaa kansantaloutta. Julkisesti kansalaisille yhdenvertaisesti järjestetyt hyvinvointipalvelut, kuten sosiaali- ja terveydenhuolto sekä koulutus, varmistavat tuottavuuden keskeisimmän tekijän, työvoiman osaamisen ja toimintakyvyn. Suomen taloudellinen nousu ei olisi ollut mahdollista ilman koulutettuja ja hyvinvoivia työntekijöitä.
Pormestariohjelman ristiriitaisuus todentuu kaupunginhallituksen ja valtuuston päätöksissä ja niiden valmisteluissa. Koska yhteisesti jaettua käsitystä ohjelman keinoista ei ilmeisestikään ole, yhteisen tahdon selvittäminen edellyttäisi jatkuvaa neuvottelua ja kompromissien etsimistä. Pormestariohjelman ensimmäinen puoli vuotta on kuitenkin osoittanut, että laajapohjaisten neuvottelujen sijaan asioita yritetään viedä läpi sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen kellokkaiden keskinäisillä sopimuksilla.
Yrityksistä palauttaa aseveliakselin suhmurointi on viime syksyltä useita esimerkkejä, kuten Tilakeskuksen yhtiöittäminen, yritykset Kotilinnasäätiön sopimusrikkomusten anteeksiantamisesta, Hervannan Makkarajärven-Viitastenperän luonnonsuojelualueen perustamatta jättäminen sekä tavara-aseman purkuun tähtäävän kaavamuutoksen valmistelu.
Mutta onneksi maailma, Tamperekin, on muuttunut sitten aseveliakselin kultavuosien. Kansalaiset ja suurin osa kaupunginvaltuutetuistakin pitää vallan keskittämistä muutamalle nokkamiehelle vahingollisena. Suhmurointi ei kuulu avoimeen, demokratiaa kunnioittavaan päätöksentekoon. Siitä pitää huolen myös valpas media.
Pormestariohjelman ristiriitaisuuksia ei ratkota sopimalla päätöksistä etukäteen muutaman kellokkaan kesken. Päätösten valmistelun avoimuus, etujen ja haittojen yhteinen puntarointi sekä useat näkemykset huomioon ottavat neuvottelut ovat ainoa mahdollinen keino viedä eteenpäin pormestariohjelman tavoitteita ja rakentaa menestyvää Tamperetta.
Kirjoittaja on Vasen Kaistan päätoimittaja ja Tampereen kaupunginvaltuutettu.
*