ULLA-LEENA ALPPI
Suomi on saanut toistuvasti Euroopan komission maaraporteissa huomautuksia siitä, että hallituksen poliittiset päätökset lisäävät köyhyyttä ja syrjäytymistä. Näin siitä huolimatta, että talous on elpynyt ja kasvu kiihtynyt. Tätä ristiriitaa ei ole uutisoitu etusivun uutisena.
Pienituloisten tilannetta heikentää meillä erityisesti se, että asumistuen osuus vuokrasta on tuntuvasti pienentynyt. Perusturvaa on muutoinkin heikennetty, viimeksi niin sanotulla aktiivimallilla. Yhä enemmän on ihmisiä, jotka joutuvat säännöllisesti turvautumaan toimeentulotukeen. Lain mukaan siihen olisi oikeus vielä paljon suuremmalla joukolla. Kaikki eivät tiedä, mihin tukeen olisivat oikeutettuja. Toisaalta myös byrokratia pelottaa ja vie voimat ihmisiltä, jotka voivat olla monin tavoin, esimerkiksi mielenterveyssyistä, heikoilla.
Ihmiset joutuvat kohtuuttomiin tilanteisiin, jota pahentaa se, että sosiaaliturvajärjestelmä on pirstaleinen eikä missään oteta vastuuta ihmisen kokonaistilanteesta. Tilanne on vaikea myös sosiaalityötä tekeville viranomaisille. Aliresursointi lisää työn kuormitusta. Esimerkiksi lastensuojelussa ehditään tehdä lähinnä ”päälle kaatuvat” työt. Lasten ja perheiden oikeaan kohtaamiseen ei ole aikaa. Pelkäänpä, että sosiaalityön asiakkaiden tilanne ei tule paranemaan sosiaali- ja terveysuudistuksessakaan, mikäli se runnotaan läpi nykyisin suunnitelmin.
Merkittävin syy kohtuuttomien tilanteiden taustalla on leikkaaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Se ei ole tuonut säästöjä, vaan kasvattanut ongelmia ja menopaineita. Kun ihmisellä ei ole varaa mennä lääkäriin, hän on ennen pitkää vaativamman sairaanhoidon tarpeessa.
Tampereella valmistellaan talouden tasapainottamisohjelmaa. Jos talous oikeasti halutaan saada kuntoon, tarvitaan kykyä nähdä yhtä tai kolmeakin vuotta pidemmälle. Tarvitaan toimenpiteitä, joilla köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä, sairauksien lisääntymistä saadaan vähennettyä. Köyhyysohjelma on sekin valmisteilla. Köyhyyttä ei taiteta ilman erityisiä toimenpiteitä, eikä taloutta saada tasapainoon ilman köyhyyden vähenemistä.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton tamperelainen kaupunginvaltuutettu.
Teksti on julkaistu myös Aamulehden yleisönosastossa 30.3.2018
*