Sininen kupla ja vappupallot

JARKKO AUTIO
Vappu on kansainvälinen työväen juhlapäivä. Meillä se on myös suomalaisen työn päivä ja yleinen vapaapäivä niille, joilla palkkatyötä on. Lisäksi vappua vietetään kevään karnevaalijuhlana ilmapalloineen, serpentiineineen ja naamiaisasuineen. Se on siis eräänlainen korvike todellisille karnevaalijuhlille, joita erityisesti katolisissa maissa keväisin vietetään.

Suomalaisen politiikan karnevaalit eivät seuraa tarkasti vuodenaikoja, mutta vakiintunut trendi tuntuu olevan, että vaalien lähestyessä myös kansalle tarjottavat sirkushuvit lisääntyvät. Tuskin olimme ehtineet toipua Harry ”Hjallis” Harkimon dramaattisesta Liike Nyt -ilmoituksesta, kun meidän piti alkaa jo analysoida Kaj Turusen henkilökohtaista liikahdusta sinisestä tulevaisuudesta kokoomukseen. Tässä ei sinänsä ollut mitään yllättävää. On jopa todennäköistä, että tulevina kuukausina nähdään hyvin liikunnallisia kansanedustajia. Sinisiä liikkeeseen pakottava voima on helposti paikannettavissa: puolueen kannatus gallupeissa on juuttunut 1–2 prosentin tietämille. Vaaleissa vastaava tulos tarkoittaisi sitä, että valtaosa puolueen kansanedustajista jäisi rannalle ja sinisten vaikutusvalta politiikassa romahtaisi samalle tasolle heidän uskottavuutensa kanssa. Tämä olisi tietysti onnellinen asia meidän kaikkien kannalta, mutta politiikassa onnelliset loput ovat sittenkin aika harvinaisia.

Lähiajat kertovat minkälaisia takinkääntöjä ja parinvaihtoja hallituksessa vielä nähdään. Myös keskustalla on omat paineensa gallupien suhteen. Entä nähdäänkö myös ennenaikaiset eduskuntavaalit? Jos nyt pitäisi veikata niin kyllä nähdään, sillä Turusen liike ei tule sinisten kannatusta kasvattamaan yhtään sen enempää kuin hänen henkilökohtaista suosiotakaan. Aina toisinaan kysellään äänestäjän kuluttajansuojan perään, eikä syyttä. Kun henkilö on ensin loikannut yhdestä puolueesta perustamaan toista, ja alle vuotta myöhemmin hän siirtyy kolmanteen ilmoittaen samalla, että päätös on syntynyt pitkän harkinnan seurauksena, syystäkin joku äänestäjä saattaa kokea tehneensä elämänsä huonoimmat autokaupat.

Uppoavasta laivasta hyppiminen yleensä kiihtyy loppua kohti, mutta politiikassa loikkareiden kohtalo on usein varsin huono. Uusista puolueista ei oikein ole pelastuslautoiksi. Jotain olisi silti tehtävä, sillä työpaikka uhkaa mennä alta. Siksi tästä vuodesta uhkaakin tulla poliittisen turvapaikkashoppailun ennätysvuosi Suomessa. Sinisistä tuskin kukaan tahtoo päästä kokeilemaan, mitä heidän luomansa aktiivimalli käytännössä tarkoittaa, jos mielekästä tekemistä ei heti löydy kansanedustajauran jälkeen. Lisäksi edustajien täysin kohtuutonta sopeutumiseläkejärjestelmää ollaan lopultakin kohtuullistamassa. Kiitos kansalaisaloitteen ja pitkään jatkuneen julkisen paineen.

Juuri tällä hetkellä Timo Soinin poliittinen perintö on jäämässä tragikoomiseksi. Jytkyjen aika on historiaa. Mies oli hajottamassa omaa puoluettaan, ja nyt uusikin puolue on jo hajoamassa. Vanha perussuomalaiset toimii yhden asian liikkeenä ja on täysin vieraantunut pienituloisten, työttömien, opiskelijoiden, eläkeläisten ja itsensä työllistäjien todellisista ongelmista.   

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson totesi Aamulehden (14. 4.2018) haastattelussa: ”Soini osoitti hallituksessa tarpeellisella tavalla, mitä tarkoittaa työväenpuolue ilman sosialismia. Se ei tarkoita yhtään mitään. Hänellä ei ollut muuta kuin yleinen imago työväen puolella olemisesta, jota puolue ei pystynyt toteuttamaan poliittisina päätöksinä työntekijöiden ja pienituloisten hyväksi.”

Jytkyn jälkeen ei tullutkaan poutasää vaan sininen kupla, joka sekin pihisee jo.

Mutta toimikoon sinisten tarina myös opetuksena politiikan sisällön merkityksestä. Meloni ja lippalakki -vitseille naureskelun sijaan kannattaa ottaa selvää todellisista asioista. Miettiä kaksi kertaa, ovatko juuri tämän puolueen ihmiset todella sitä viiteryhmää, johon itse tuntee kuuluvansa ja tahtoo kuulua. Onko tämä se poliittinen toimija, jolla on tahto ja valmiudet tehdä asioita yhteisen hyvän eteen? Ajaako tämä liike yleistä etua vai ainoastaan jäsentensä ja eturyhmiensä etuja?

Näitä asioita kannattaa oikeasti hetki miettiä. Äänekkäin vaihtoehto ei aina ole se toimivin.

Vappupäivänä marssitaan jälleen ympäri Suomea. Se on liikkumista kaikkien työttömien, työtätekevien, lasten, vanhusten ja heikompiosaisten puolesta. Väriä saa tunnustaa ja se on jopa suotavaa. Laulutaidoistakaan ei ole haittaa. Torilla siis tavataan!  

Hyvää tulevaa vappua kaikille.

Kirjoittaja rakastaa Beatlesia

Lisää verkossa:

Matkustimme Turkuun ottamaan selvää ilmiöstä nimeltä Li Andersson – Nuori puoluejohtaja saa palautetta ilmeistään ja eleistään, puhuu vapaudesta, saunoo rivitalon kellarissa ja nyrkkeilee, kun sote-kiukku yltyy. (Aamulehti 14.4.2018)

Etusivun kuva: Kolumni innosti Patuksen kuvanmuokkaukseen.

*

 

 

 

 

 

 

 

 

Leave a Reply