Kyyhkynen ja norsu


Teksti: VESA SUOMINEN, grafiikka: CAI MELAKOSKI
Soylent Green, vuonna 1973 valmistunut science fiction -elokuva, esittelee murhatarinan ja dystopian painajaismaisen yhdistelmän vuoden 2022 kaukaisessa tulevaisuudessa. Puunaamainen poliisietsivä Frank Thorn (Charlton Heston) sai murhan taustoja penkoessaan selville kammottavia asioita.

Elokuva kertoo yhteiskunnasta, joka kärsii liikakansoituksesta, loppuunkulutetuista raaka-aineista, ilmasto- ja ympäristökatastrofeista. Lukutaito ja kirjat ovat harvojen huvia. Etsivä Thorn päätyy tutkimuksissaan muun muassa eutanasiaklinikalle. Hän näkee siellä armomurhaa odottaville esitettävän, musiikin säestämän elokuvaesityksen maapallon luonnosta sellaisena kuin se oli joskus ollut, villieläinten, suurten metsien, puhtaiden jokien ja elämää kuhisevien valtamerien iäksi kadonneena paratiisina.

Soylentin kuolevien eutanasiarekvisiitta tulee mieleen, kun seuraa vaikkapa usein erinomaisesti ehostettuja television luontodokumentteja. Nekin kertovat ihmisestä riippumattomasta villistä luonnosta, jollaista ei ole enää olemassakaan missään maailmankolkassa.

Moni on lukenut Yrjö Kokon kirjat Laulujoutsen ‒ Ultima Thulen lintu ja Ne tulevat takaisin. Ne muistuttavat vuosikymmenien takaisesta ajasta, jolloin mahdollisuuksien ovet ihmisen luontosuhteen korjaamiseksi olivat vielä raollaan. Antroposeenin kauden nykyvaiheessa luonto, se mitä siitä vielä on jäljellä, on olemassa vain ihmisen ehdoilla ja ihmistä varten, rajattomasti riistettyinä ”luonnonvaroina” tai uhanalaisina ”suojelukohteina”.

***

Ympäristöasioihin perehtynyt journalisti George Monbiot edustaa luontomuistoille omistamassaan kirjoituksessa koristelematonta realismia:

”Olen elänyt kyllin kauan todistaakseni villieläinten, perhosten, päivänkorentojen, laululintujen ja kalojen katoamisen, jonka joskus pelkäsin lastenlasteni joutuvan kokemaan: se kaikki on tapahtunut nopeammin kuin pessimistitkään osasivat ennustaa. Kävely maaseudulla tai meressä sukeltaminen on minulle nykyisin yhtä tuskallista kuin taiteenystävälle olisi huomata joka kerta taidegalleriassa käydessään, että taas uusi vanhan mestarin työ on raksittu raameistaan.”

Monbiotin mukaan kiihtyneen lajikadon syy ei ole salaperäinen. YK-raportin mukaan luonnonvarojen käyttö on kolminkertaistunut 40 vuodessa.

”Kaivostoiminnan, metsänhakkuun, lihantuotannon ja teollisen kalastuksen suuri laajeneminen tyhjentää planeetan erämaistaan ja luonnonihmeistään. Luonnontutkijat tunnistavat tuhoksi sen mitä taloustieteilijät väittävät edistykseksi”.

***

The New York Times julkaisi heinäkuussa 2017 joukon Tristan Spinskin ottamia valokuvia otsikolla Mausoleumi uhanalaisille lajeille. Coloradossa, Denverin kaupungin koillispuolella sijaitsevan National Wildlife Property Repositoryn hyllyt ja komerot pursuavat eksoottisia täytettyjä eläimiä ja niiden osia, taljoja, eläinten nahoilla somistettuja ja niiden osista valmistettuja huonekaluja.

Kokoelma on syntynyt takavarikoidusta salakuljetustavarasta ja ihmisten hyödyttöminä lahjoittamista esineistä: Sukupuuton partaalle ajettuja lajeja edustavat yksilöt olivat päätyneet piironginkoristeiksi, tuolinpäällisiksi, leopardikuvioisiksi aamutossuiksi…

Spinskin valokuvat tuovat mieleen Marthan, viimeisen muuttokyyhkyn. Muuttokyyhky (engl. passenger pigeon) oli vielä 1800-luvun ensi puoliskolla Yhdysvaltojen ja ilmeisesti koko maailman runsaslukuisin lintulaji. Kanta käsitti miljardeja yksilöitä. Kun muuttokyyhkyä ehdotettiin suojeltavaksi vuonna 1857, senaatin komitea piti sellaista tarpeettomana, koska vuosittainen poikastuotto oli ”myriadeja” eikä mikään voinut uhata lajia sukupuutolla.

Martha kuoli Cincinnatin eläintarhassa syyskuun 1. päivänä vuonna 1914. Marthalle puolison löytävälle olisi ollut luvassa tuhannen dollarin palkkio. Toista lintua ei koskaan löytynyt. Ihmiset hävittivät muuttokyyhkyn sukupuuttoon vain muutamassa vuosikymmenessä. Marthan kuoltua se pakastettiin ja toimitettiin Smithsonian-instituuttiin. Linnun jäännökset kartuttavat instituutin kokoelmia, ja eläintarhaan pystytettiin patsas Marthan muistoksi.

***

Ehkä markkinatalous olisi pelastanut Marthan? Ranskalainen taloustieteilijä, professori ja  Mont Pèlerin -seuran, tuon uusliberalistien kunnianarvoisan Lagadon akatemian, arvossapidetty jäsen Pascal Salin esitti kerran, että ainoa tapa Afrikan norsulaumojen suojelemiseksi on yksityistää ne, koska ihmiset puolustavat vain sellaista, mikä on heidän omaansa.

Luonnon hintalappu, journalisti Sandrine Feydelin Ylelläkin esitetty dokumentti, on sittemmin havainnollistanut, kuinka kapitalismissa on mahdollista määritellä käypäinen hinta sellaisellekin, jolla ei mittaamattoman arvokkaana voi mitään hintaa olla, puhtaalle ja koskemattomalle luonnolle ‒ sopiviin siivuihin ja paloihin viipaloituna ja ilman muuta yksityisomaisuudeksi muutettuna.  

Markkinataloudesta ei ole hyötyä luonnolle, ei kyyhkyille eikä norsuille. Markkinat huolehtivat siitä, että ne kaikki saavat tavalla tai toisella saman kohtalon kuin Topsy, ”paha” sirkusnorsu viime vuosisadan alun Yhdysvalloissa.

Topsyn omistajat päättivät ottaa onnettomuuksia aiheuttaneesta elikosta irti viimeisenkin lantin ja järjestivät sille julkisen teloituksen. Aluksi eläin oli määrä hirttää. Eläinsuojelijoiden puututtua asiaan ”pahan” norsun kuolemantuomio toteutettiin neljäntenä päivänä tammikuuta vuonna 1903 valikoidun kutsuvierasyleisön, reportterien ja elokuvakameran edessä antamalla norsulle myrkkyä, hirttämällä se ja varmemmaksi vakuudeksi vielä teloittamalla se sähköllä.

Sukupuuttoon tapetun kyyhkyn ja teloitetun norsun tarinoihin tiivistyykin havainnollisesti nykyihmisen koko luontosuhde. Se tarkoittaa lopulta vielä yhtä lajisukupuuttoa, omaamme. Ihmiskuntaa ei pelasta itse aikaansaamaltaan, takaperoisesti etenevältä luomiskertomukselta edes kapitalismin uusi Mooses, Elon Musk.

 

 

Lue lisää muualta verkossa

Maailma vuonna 2022 (Soylent Green elokuva, artikkeli Wikipediassa)
Tietoja luonnonvaroista (Luonnonvarakeskus Luke)
Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 (Ulla-Maija Liukkonen ym, Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, 2016)
Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 (Juha Tiainen ym, Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, 2016)
Suomen uhanalaiset kalat (WWF Suomi, verkkosivut)
Uhanalaisuusarviointi 2019 (Ympäristo.fi)
Suhtautuminen suurpetoihin (Suurpedot.fi)
Yrjö Kokon kirjat pelastivat laulujoutsenen (Tuomo Olkkonen, Tiellä sananvapauteen)
Who should feed the world: real people or faceless multinationals? (John Vidal, The Guardian, 5.6.2018)
In memoriam (Georgia Monbiot, Monbiot.com, 2.7.2018)
A Mausoleum for Endangered Species (Tristan Spinski, The New York Times, 10.7.2017)
Sata vuotta Marthasta (Erään planeetan ihmeitä -blogi)
Käsittämätön teko: Näin ihminen tappoi maailman yleisimmän linnun sukupuuttoon (Risto Nevanlinna, Suomen Kuvalehti, 30.8.2015)
Billions to none…the extinction of the Passenger Pigeon (Audubon, verkkosivut)
Ihmisiä on vain 0,01 prosenttia kaikesta elämästä, mutta olemme jo tuhonneet 83 prosenttia luonnon­varaisista nisäkkäistä ja puolet kaikista kasveista (Niko Kettunen, Helsingin Sanomat, 25.5.2018)
Ilmastonmuutos ja pesimäpaikkojen puute koettelevat pölyttäjähyönteisiä – ”Jos kannat alkavat laskea, ollaan hätää kärsimässä” (Johanna Laakkonen, YLE, 20.6.2018)
Ylikulutus uhkaa terveyttä – suomalaiset syövät maapallon 3,6-kertaisesti (Kansan Uutiset 1.8.2018)
Video: tällainen on Elon Muskin mullistava Mars-suunnitelma. mutta onko se realistinen? (Tiedetuubi)

Soylent Green elokuvan traileri:


*

Leave a Reply