Ihmiskunnan iltarusko? Fossiilipolitiikkaa ja politiikan fossiileja

Vesa Suomisen artikkeli Ihmiskunnan iltarusko? ilmestyy joulukuussa 2018 neljässä osassa. Tämä on toinen osa. (Tunnuskuva: Cai Melakoski)

 

Teksti: VESA SUOMINEN
Ilmastonmuutos ei ole tullut yllättäen kuin varas yöllä. Sen yhteydestä fossiilisten polttoaineiden kulutukseen ja sen kehittymisestä on julkaistu hyvin uutisoitua tutkimustietoa ja tutkijoiden ennusteita jo vuosikymmeniä. Kaikki vakavasti otettavat ilmastonmuutoksen tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että maapallon ilmaston lämpeneminen johtuu ratkaisevasti juuri ihmisen toimista.

Ilmastonmuutoksen, lajisukupuuttojen, väestöräjähdyksen, saastumisen, mikromuovin kyllästämien merien happamoitumisen, jäätiköiden sulamisen ja merten pinnannousun, metsien hävittämisen, makean veden puutteen, kuivuuden ja aavikoitumisen, tulvien, nälänhätien, pakolaisvirtojen ja yhä uusien ympäristökonfliktien ja luonnonvaroista käytävien sotien leveä tie helvettiin on katettu hurskaiden julistusten lisäksi erinomaisilla tutkimuksilla.

Tutkimukseen ja uutisointiin saa ja pitää suhtautua kriittisesti ja epäillen. Kritiikki ja epäily pitäisi vain osata perustella. Perusteleminen ei tarkoita omien toiveiden tai luulojen esittelemistä esimerkiksi IPCC:n asiatiedon ”vaihtoehtona”.

Puutteellinen ymmärrys ei johdu ainakaan tiedon puutteesta. Eilispäivän hokeman mukaan nykyihminen saa jo päivän sanomalehdestä enemmän tietoa kuin keskiajan ihminen koko ikänään… ja niilläkin, jotka eivät osaa tietä kirjastoon, on nykyisin käytettävissään  maailmanlaajuinen ”tietoverkko”. Se perustuu kuitenkin kykyyn hankkia ja ymmärtää hankkimaansa informaatiota ja siitä johdettua tietoa.

* * *

Ihmisessä on rationaalisuudenkin juopa, mutta mikään hallitseva ominaisuus se ei ole.

Ihmisen uskomushimmeliin voi kuulua kaukoparantava televisioselvänäkijä, hopeaveden litkiminen, enkelihoitoja ‒ kevytversiona on tarjolla pastafarien ”lentävä spagettihirviö” ‒, lasten rokottamatta jättäminen tai vankkumaton usko homeopatian eli vedenjuonnin parantavaan vaikutukseen, ”ihmisrotujen” olemassaoloon, ihon pigmenttien tekemiin seksuaalirikoksiin tai ilmastonmuutoksen kieltämiseen.

Montvillen pikkukaupungissa New Jerseyssä erotettiin äskettäin opettaja, joka oli ‒ ja vielä joulun alla ‒ mennyt kertomaan luokkansa lapsille, ettei joulupukkia ole olemassa. Opettaja sai potkut heti kun asia tuli ilmi. Hän oli lisäksi väittänyt hävyttömästi, ettei myöskään hammaskeijua eikä pääsiäispupua ole oikeasti olemassa.

Opettajan erottaneet olivat varmaan syystäkin huolissaan. Jos jo lapsille saisi puhua totta, kuinka heidät saisi varttuessaan enää uskomaan kaikki hallituksen rauhoittelevat valheet?

Dixie, Syvä etelä, näyttää vaihteeksi valoa näille totuuden kaidalla polulla kompastuneille pääsiäispupun suojelijoille: Texasin kouluissa saa nykyisin vihdoin opettaa lapsille, että Yhdysvaltojen sisällissodassa oli kysymys orjuudesta. Tämän mullistavan tiedon kulkeutuminen Texasiin asti vei vain 153 vuotta. Valistuksen voima on vastustamaton.

On surullista, että maapalloa koetteleva ilmastonmuutos ei odota järjen valjua aamunsarastusta 150 vuotta, tuskin enää edes seuraavia 15 vuotta.

* * *

Ilmastonmuutos ja ”kasvihuoneilmiö” toteutuu, koska sen seuraukset eivät kiinnosta niitä ihmisiä ‒ länsimaiden väestöä ‒, joiden vallassa olisi pisimpään ollut tehdä eniten kehityksen kääntämiseksi. Tekemättömyys ei johdu vain poliitikoista vaan äänestäjistä, jotka ovat nostaneet nuo tekemättömät poliitikot valtaan.

Ympäristöasiantuntija, brittijournalisti George Monbiot totesi vuonna 2012 taas yhden turhan ja turhauttavan ”ilmastohuippukokouksen” jälkeen, että maailman hallitukset olivat jo luovuttaneet maapallon suhteen.

James Hansen, NASA-tutkija joka 30 vuotta sitten varoitti Yhdysvaltojen kongressin päätöksentekijöitä ilmaston lämpenemisen ihmiskunnalle aiheuttamista katastrofeista, totesi äskettäin että valtiojohtajat ovat osoittautuneet tehottomiksi huijareiksi ‒ eikä hän tarkoita vain Donald Trumpin ja Vladimir Putinin kaltaisia ihmisen aikaansaamien ilmastonmuutosvaikutusten kieltäjiä vaan poliittisia johtajia ja avainasemassa olevia poliitikkoja ylisummaan.

Rohkea ruotsalainen koulutyttö, 15-vuotias Greta Thunberg kertoi sukupolvensa viestin ja  heitti poliitikkoja koskevat odotuksensa näille vasten kasvoja Katowicen Cop24-ilmastokokouksessa joulukuussa 2018:

Kahdenkymmenen viiden vuoden aikana lukemattomat ihmiset ovat esiintyneet Yhdistyneiden kansakuntien ilmastokokouksissa ja pyytäneet kansakuntiemme johtajia lopettamaan päästöt. Mutta tämä ei selvästikään ole toiminut, sillä päästöt vain kasvavat kasvamistaan.

Niinpä minä en pyydä heiltä mitään.

Pyydän sen sijaan, että tiedotusvälineet ryhtyisivät käsittelemään tätä kriisiä kriisinä.

Pyydän sen sijaan ihmisiä kaikkialla maailmassa ymmärtämään, että poliittiset johtajamme ovat jättäneet meidät pulaan”.

* * *

Ilmastonmuutosta koskevan keskustelun historia oikeuttaa puhumaan eräänlaisesta politiikantekijöiden fossiilienergiasta poliittisen toiminnan käyttövoimana. Suomella ja maapallon muilla mailla ei ole enää varaa tällaisiin fossiilipoliitikkoihin, joiden piintyneet asenteet, kivettynyt tietämättömyys ja tyhjät väittämät vaikuttavat usein periytyvän ensimmäisen teollisen vallankumouksen ajoilta.

Yhdysvallat Kioton ilmastosopimuksesta vetäneen öljyteollisuuden kultapojan presidentti George W. Bushin ohella ‒ tässä näkyi käytännössä presidentti George H.W. Bushin aikanaan mainostama ”White House Effect” ‒ tuollaista politiikan fossiilienergiaa edustaa esimerkiksi presidentti Donald Trump, joka on ilmoittanut ettei hän hyväksy Pariisin vuoden 2015 ilmastokokouksen päätöksiä.

Trumpin kaudella tuhottu Yhdysvaltojen ympäristövirasto (EPA) ei ole tyytynyt vain kiistämään tosiasioita. Virasto poisti toista vuotta sitten verkkosivuiltaan ”päivitettäviksi” tiedot ihmisen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Niitä ei koskaan palautettu. Ilmastonmuutokseen tietojen hävittämisellä ei ole ollut vaikutusta.

* * *

Kun Yhdysvaltojen ympäristövirasto ja johtavat hallituspoliitikot kailottavat presidenttinsä johdolla julki ilmastonmuutosta tahallaan pahentavaa politiikkaansa, esimerkiksi Ranskassa ympäristöasioista vastaavat ministerit ovat puolestaan usein tunnustaneet poliittisen voimattomuutensa. Moni on eronnut ylivoimaiseksi kokemastaan tehtävästä teollisuuden mahtilobbaajien masentamana.

Ranskan ensimmäinen ympäristöministeri (1971‒1974) Robert Poujade kirjoitti aikanaan kokemuksensa kirjaksi ”Mahdottomuuden ministeriö”. Alain Juppén pääministerikaudella ympäristöasioista vastannut (1995 ja 1997) Corinne Lepage muisteli kokemuksiaan kirjassa ”Mitään ei ole tehtävissä, rouva ministeri”.

François Hollanden presidenttikaudella ensimmäinen ympäristöministeri kesti virassaan kuukauden päivät. Presidentti Emmanuel Macronin virkakaudella ympäristöasioista vastannut ministeri Nicolas Hulot luovutti yhden vuoden, kolmen kuukauden ja kolmentoista päivän työrupeaman jälkeen. Monen edeltäjänsä tapaan hän oli ilmeisen turhautunut vaikutusvaltansa vähäisyyteen.

Lantapositiivisuutta

Ilmasto-osaamisellaan usein ja suotta ylpeilevän Suomen poliittiset päättäjät ja näiden taustavoimat koettavat välistä taikoa ilmastonmuutoksen syyt haihtumaan äänestäjien näkyvistä näppärästi kuin taikuri David Copperfield loihti kadoksiin Vapaudenpatsaan.

Kokoomuksen talouspoliittisen seuran Uusi ilmasto- ja energiapolitiikka -asiakirja vuodelta 2015 leimasi IPCC:n tutkimukset liiotteluksi:

”Ihmiskunnan aiheuttamasta ilmaston jatkuvasta lämpiämisestä on vähitellen tullut yleinen aksiooma. Ympäristön suojelijat ja monet poliitikot haluavat pitää kiinni ihmiskunnan syyllisyydestä Ilmaston lämpiämiseen, koska se on antanut mahdollisuuden esiintyä maapallon ”pelastajana” ja säännellä ihmisten toimintaa. [–] Uusimpien tutkimustulosten mukaan ilmaston vaihtelua kuitenkin säätävät pääosin auringon aktiivisuuden vaihtelu ja merivirrat.”

Tätä voi verrata vaikka siihen, mitä Exxon -öljy-yhtiön tutkijat tiesivät maapalloa uhkaavasta ilmastonmuutoskatastrofista jo vuonna 1981:

”Vuoteen 1981 mennessä Exxonin tiedemiehet olivat lakanneet kyseenalaistamasta, aiheuttiko hiilidioksidin muodostuminen lämpenemistä maapallolla. Omien tutkimustensa  perusteella ja hallituksen sponsoroimiin tutkijakonferensseihin osallistuessaan yhtiön tutkijat olivat tulleet johtopäätökseen, että nousevat hiilidioksiditasot saattaisivat aiheuttaa katastrofaalisia vaikutuksia 21. vuosisadan ensi puoliskolla, mikäli öljyn, kaasun ja hiilen polttamista ei padottaisi”.

* * *

Suomen ulkoministeri Timo Soini halusi hiljan määrätä koko ilmastokeskustelulle abortin ‒ ”vihreää humpuukia” ‒ ja tuli samalla vahvistaneeksi monen kansalaisen ja tutkijan epäilyjä poliittisten päättäjien haluttomuudesta ja kyvyttömyydestä reagoida ilmaston lämpenemiseen tosiasiapohjalta.

”En ole koskaan uskonut pelkästään valtiojohtoiseen luonnon- ja ympäristönsuojeluun. Valtiojohtoinen luonnonsuojelu aiheuttaa turhaa hysteriaa, selvästi jonkinlaista ilmastoahdistusta eikä tuota tulosta. [–]

Parasta luonnonsuojelua on kuitenkin hajautettu pienomistus. Jos jokaisella suomalaisella olisi pieni pala luontoa itsellään, hän pitäisi siitä kyllä huolta. Oma hehtaari metsää tai pieni pala perunamaata tuolla jossain. Kyllä tulisi hyvin hoidettua. [–]” (Maaseudun tulevaisuus, 19.10.2018)

Ei ehkä ole asiallista nimittää ministerin kynäpäästöjä hevon–, mutta topeliaanisine punainen ‒ anteeksi, sininentupa ja perunamaa -satuineen ne ovat aikamoisia politiikan koproliitteja vennamolaisilta kylmän korven asutustiloilta ellei pystymetsästä ajoilta ennen Soinin itsensä ministerinä edustaman valtiovallan siunaamia viimeisimpiä  hakkuusuunnitelmia.

Tai sitten ministerin aivoituksissa on kysymys vain kolumnisti Kati Partasen peräänkuuluttamasta ”lantapositiivisuudesta” (Maaseudun tulevaisuus 3.12.2018).

Ministeri Soini:

”Puhe siitäettä nyt on pistettävä kaikki Suomen energiantuotannonmuodot uusiksi on pahimmanlaatuista pölhöilyä. Hysteeristä höpinää. Meillä on tehty järkevää, ympäristöystävällistä energiapolitiikkaa koko tämä vaalikausi. Ensi töiksemme tämä hallitus salli hevosenlannan polton energiatarkoituksiin. Siinä vasta luonnontuote. Antaa paskan palaa”.

‒ Tiedon kultajyviä suoraan Lagadon akatemiasta!

Poliittisella tarkoitushakuisuudellakin on oma todistusarvonsa. Politiikantutkija Jukka Paastela on määritellyt politiikkaa ja sen tekijöitä:

”Politiikka nojaa viime kädessä mielipiteisiin ja arvailuun. Tällöin on yksinkertaisesti parempi, jos politiikka nojautuu selkeisiin ja julkilausuttuihin mielipiteisiin ja arvailuihin”. (Valhe ja politiikka, 1995)

Lue artikkelin kaikki osat:

Luonto on poliittinen kysymys (26.12.2018)
Fossiilipolitiikkaa ja politiikan fossiileja (Tämä osa)
Niin paljon aikaa ettei ehdi mitään (28.12.2018)
Kuka puolustaisi ilmastonmuutokselta (29.12.2018)

Lue lisää muualla verkossa:

Tutkija James Hansen varoitti ilmastonmuutoksesta ensimmäisenä 30 vuotta sitten – nyt hän haukkuu monesti myönteisessä valossa esiintyneet valtionjohtajat tehottomiksi huijareiksi (Sonia El Kamel, Helsingin Sanomat, 24.6.2018)
Greta Thunberg speaks in Katowice: ”Our leaders behave like children” (Greta Thunberg, Dagens Nyheter, 3.12.2018)
”Näitä prosentteja voidaan heitellä” – Ministeri Tiilikaisen mukaan Suomella ei ole lähiaikoina mahdollisuutta päästövähennysten kiristämiseen (Hanna Eskonen ja Antti Koistinen, Yle, 8.10.2018) 

Vesa Suomisen aikaisempia kirjoituksia ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta Vasen Kaista -verkkolehdessä:

Kyyhkynen ja norsu (1.9.2018)
Jos metsään haluat mennä nyt (25.6.2018)
Kalmistoventti (21.12.2015)

*

Leave a Reply