Artikkeli: Artikkelit 2013–2018

29.12.2018 klo 08:25

Ihmiskunnan iltarusko? Kuka puolustaisi ilmastonmuutokselta

Vesa Suomisen artikkeli Ihmiskunnan iltarusko? ilmestyy joulukuussa 2018 neljässä osassa. Tämä on viimeinen osa. (Tunnuskuva: Cai Melakoski)

 

Teksti: VESA SUOMINEN
Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin (SIPRI) laskelmien mukaan maailmassa käytettiin asevarusteluun vuonna 2017 1,7 biljoonaa (1 700 miljardia) Yhdysvaltain dollaria. Ranskalaisen Planetoscope-sivuston juoksevan laskurin mukaan vuonna 2018 olisi jo joulukuun alussa päästy 1,8 biljoonaan, 1 800 miljardiin dollariin. Rahaa palaa 57 000 dollaria sekunnissa. Tulevaisuuden turvaaminen asein on ’halpaa’, kun mikään ei ole liian kallista.

MIT Technology Review -lehden Kevin Bullis lainasi vuonna 2014 Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) raporttia, jonka mukaan siirtyminen fossiilipolttoaineista matalapäästöiseen energiaan maksaisi vuoteen 2050 mennessä noin 44 biljoonaa dollaria. Siirtymisen tuottamat säästöt maksaisivat kuitenkin sen kustannukset.

Bullis mainitsi myös Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportin, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vaikutusten vakauttaminen maailmassa maksaisi vuoteen 2030 mennessä 13 biljoonaa.

Maailman hallitusten asenteen tuollaisiin menoihin voinee tiivistää senaatin puolustusvaliokuntaa johtavan republikaanisenaattori James Inhofen tokaisuun, että ”meillä on merkityksellisempiä asioita toimitettavana olemassaolevien uhkien vuoksi kuin ympäristökysymyksiin puuttuminen”.

Raamatusta voimansa saava Inhofe on presidenttinsä tavoin ilmastonmuutoksen kieltäjä. Hän on todistanut ilmastonmuutoksen olevan pötyä muun muassa heittämällä lumipallon senaatin lattialle helmikuussa 2015: Kun kerran helmikuussa oli lunta, ilmastonmuutoksen täytyy olla huijausta…

***

Yleisradion uutinen (4.12.2018) kertoi Venäjän sotilaallisesta varustautumisesta Krimillä. Varustautumisen tarkoituksena on pitää vallattu ryöstösaalis, ja alueella on selvästi merkitystä myös Venäjän Lähi-idän politiikalle.

Krimin tapahtumat ovat johdonmukaista jatkoa Venäjän asevarustelulle ja varautumiselle uhkiin, joita kukaan muu ei näe siihen kohdistuvan, vaikka moni kyllä näkee Venäjän itsensä kasvavana rauhan uhkaajana: presidentti Vladimir Putin on paras NATO:n myyntimies.

Venäjän vuotuinen puolustusbudjetti, siltä osin kuin se on tiedossa, on reilut 60 miljardia dollaria, ja rauhantahtoinen Kiina puolustautuu noin 150 miljardin edestä. Molempien maiden kohdalle voi lisätä varauksen: ”ellei enemmän”.

Yhdysvallat käyttää puolustukseensa enemmän kuin seuraavat yhdeksän maata yhteensä. Maailman suurin sotilasmahti, jolla ei ole reaalisia uhkaajia, on käyttänyt vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen käymiinsä loputtomiin sotiin arviolta kuutisen biljoonaa dollaria.

Ja sama tahti jatkuu. Yhdysvaltojen puolustukseen on budjetoitu noin 892 miljardia dollaria ajalle 1.10.2018‒30.9.2019. Tästä puolustusministeriön perusbudjetti on noin 617 miljardia. Suomalaiset hävittäjäkauppojen tekijät eivät sitä kerro, mutta juuri tuon kaiken rahoittamiseen tarvitaan suomalaistenkin pennoset (miljardit).

On ilahduttavaa, että kaikki mainitut maat ja planeetan kaikki muutkin valtiot ovat sijoittaneet nuo vähäiset varat puolustusbudjettiinsa. Kukaan ei muuta aiokaan kuin puolustautua mahdollisia hyökkäjiä vastaan.

Ai niin, se ilmastonmuutos. Sille kuuluu hyvää: Maailmanpankki ilmoitti joulukuun alussa aikovansa kaksinkertaistaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen varaamansa rahat. Se aikoo rahoittaa ilmastonmuutosta pontevasti vastustavia maita 200 miljardilla dollarilla. Rahat on varattu jaettaviksi viidelle vuodelle, 2021 ‒ 2025.

Vuoteen 2050 mennessä maapallolla on ehkä noin kymmenen miljardia ihmistä. Mitään ”ihmiskuntaa” ei kuitenkaan ole maailmanyhteisönä olemassa eikä mitään maailmanhallitusta, joka saisi kansallisvaltiot äkkiä yhteistyöhön riitelyn, sotimisen, kerjäämisen ja kaupustelun sijasta.

On vain voimaton YK ja se ihmisyhteisöjen eriseurainen ja kirjava sekamelska, jonka pitäisi uhkeine puolustusbudjetteineen, kaikkine itsekkäine ja repivine kansallisine, yhteiskunnallisine, taloudellisine, poliittisine, uskonnollisine ja muine jakoineen, sotineen ja ristiriitoineen kyetä parempaan yhteistyöhön ja parempaan ilmastopolitiikkaan.

Se ei ole todennäköistä. Todennäköisempää on, että niin kuvitteelliselle ”ihmiskunnalle” kuin ihmiselle luolamiehestä ohjuspuolustusjärjestelmien käyttäjäksi kehittyneenä apinalajina on ilmastonmuutoksen ja luonnon tehohävittämisen myötä käymässä pikkuhiljaa hivutellen samalla tavalla kuin sata tuhatta vuotta sitten planeetan pinnalla vielä tallustelleelle muinaiselle serkulleen.

Viisisataakiloiseksi ja kolmimetriseksi kasvanut Gigantopithecus-jättiläisapinakaan ei osannut puolustautua oman aikansa ilmastonmuutosta vastaan eikä muuttaa ”kulutustottumuksiaan” vaan kuoli sukupuuttoon.

Kylvä epäilyä ja korjaa voitot

Ympäristöasioihin perehtynyt toimittaja Kathrin Hartmann arvioi ilmastonmuutoksesta keppihevosensa tehneitä, Pariisin ilmastokokouksessa vuonna 2015 näyttävästi esiintyneitä monikansallisten suuryritysten johtajia:

”Jättiläismäinen julkinen ja yksityinen kumppanuus maailman ilmaston pelastamiseksi, ja “läpimurron” tässä tehtävässä pitäisi onnistua nimenomaan yhdessä suurteollisuuden ja maailman rikkaimpien ihmisten kanssa. Ihan oikeasti vai?”

Hartmann tarkoitti Pariisin ilmastokokouksessa yhdessä presidentti Barack Obaman kanssa Breakthrough Energy -hankettaan lobannutta Microsoftin perustajaa Bill Gatesia, ja tämän samaten viherpesussa käyneitä uskonveljiä Jeff Bezosia (Amazonin perustaja), George Sorosia (suursijoittaja), Mark Zuckerbergia (Facebookin perustaja) ja muita Breakthrough Energyn puuhamiehiä. Puhelinkoppiin menee suurkapitalisti, ulos astuu Teräsmies. Ja maailma pelastuu?

Bezosin tuloista on tänä vuonna kerrottu muun muassa että hän ansaitsee 230 000 dollaria minuutissa. Hänen omaisuutensa oli vuoden 2018 maaliskuussa 129 mijardia dollaria ja se kasvaakin ihan mukavasti, siinä 10 miljardia kuukaudessa. 

Jotenkin esimerkiksi Goldman Sachs -pankki tai autoteollisuuden pieni suuri mies, vastikään veronkierrosta epäiltynä pidätetty Carlos Ghosn, Nissanin hallituksen puheenjohtaja, Renault’n toimitusjohtaja ja Nissanin, Renault’n ja Mitsubishin yhteenliittymän hallituksen puheenjohtaja, on perinteisen kapitalismin keulakuvana ikään kuin uskottavampi hahmo kuin nämä uuden teknologian autuutta saarnaavat setelinvihreät hyväntekijäkapitalistit.

Ghosn ei viitsinyt teeskennellä hurskasta vihervapahtajaa vaan keskittyi kunnon kapitalistin tavoin tekemään raakaa bisnestä, saneerasi rajusti, juhli reippaasti, ansaitsi autonvalmistajille helvetin paljon rahaa ja pani siinä sivussa vähän ylimääräistä omaan taskuunsa.

* * *

Esimerkiksi Yhdysvalloissa suuryritysten tavallinen käytäntö on ollut ostaa palvelukseensa tiedemiehiä estääkseen ihmisille vahingollisten aineiden tai tuotteiden markkinoinnille ja myynnille lakiteitse kaavailtuja kieltoja tai rajoituksia. Tupakkateollisuus, kemianteollisuus ja muut elinkeinoelämän alat ovat käyttäneet valtavat määrät rahaa kyseenalaistaakseen itselleen epämieluisia tutkimustuloksia.

Tällainen tapaus oli 1960-luvulla geokemisti Clair Pattersonin kiista General Motorsilta, Du Pontilta ja Ethyl Corporationilta tutkimusrahoituksensa saanutta toksikologia Robert A. Kehoeta vastaan. Kehoe omisti tutkijanuransa bensiiniin lisätyn tetraetyylilyijyn puolustamiseen. Patterson taas todisti, että lyijy on ihmisen elimistölle äärimmäisen vaarallinen myrkky.

* * *

Yhdysvaltojen kielteinen suhtautuminen ilmastonmuutoksen tosiasioihin ei ole riippunut vain maan johtoon viimeksi nostetusta patologisesta valehtelijasta ja hänen posetiivinsa päällä kyyhöttäneestä Scott Pruittista, joka vastasi EPA:n tuhoamisesta virkansa puolesta. Pruitt oli ympäristövirastoa hävittäessään presidenttinsä tapaan säästeliäs totuuden suhteen. Ja niin kuin koko Trumpin hallinto, EPA:kin on oppinut valehtelemaan kuin Venäjän sotilastiedustelu.

Trumpin hallinnon ensimmäinen ulkoministeri Rex Tillerson oli luonut varsinaisen uransa öljyteollisuuden evankelistana ja toiminut öljyjätti Exxonin toimitusjohtajana (2006‒2016).

Exxon oli saanut oman tutkimusosastonsa erinomaisen ja perusteellisen ilmastonmuutostutkimuksen ansiosta kaiken tarpeellisen tiedon ihmiskuntaa uhkaavasta ilmastokatastrofista viimeistään 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alkuvuosina. Exxon jopa salli aluksi tutkijoidensa osallistua ilmastonmuutoksesta asiantuntijapiireissä käytyyn keskusteluun ja kirjoittaa tieteellisiin julkaisuihin tosiasiapohjalta.

Kun ilmastonmuutoskeskustelu sitten vuosikymmentä myöhemmin, 1980-luvun lopulla ryöpsähti suureen julkisuuteen esimerkiksi ilmastotutkija James Hansenin lausuntojen vuoksi, öljy-yhtiön johto päätti vain olla piittaamatta tutkimustiedosta ja paitsi salata sen myös valehdella siitä, vääristellä, kyseenalaistaa ja kiistää sen kylmästi, koska tuo Exxonin itsensä palkkaamien tutkijoiden tuottama ja testaama tutkimustieto olisi uhannut yhtiön voittoja.

Raha ‒ sen kummallisemmasta asiasta ei ole kysymys ilmastonmuutoksen ”epäilijöiden” ja ”kyseenalaistajien” sumutusyrityksissä.

“Hälytyskellojen äkkiä soidessa Exxon ryhtyi rahoittamaan ponnisteluja laajentaakseen epäilystä ilmastoa tutkivan tieteen tilasta.

Exxon auttoi rahoittamaan ja johtamaan joidenkin maailman suurimpien yhtiöiden muodostamaa Global Climate Coalition -liittoutumaa, ne koettivat pysäyttää hallituksen pyrkimykset fossiilisista polttoaineista aiheutuvien päästöjen suitsimiseksi. Exxon käytti hyväksi American Petroleum Institutea, oikeistolaisia ajatushautomoita, vaalikampanja-avustuksia ja omaa lobbaustaan edistääkseen tulkintaa, jonka mukaan ilmastoa tutkiva tiede oli liian epävarmaa edellyttääkseen fossiilisten polttoaineiden päästöjen supistamista”.

Exxon (vuodesta 1999 Exxon Mobil Corporation) ei ollut valehtelijoiden klubin ainoa jäsen. Javier Sierran lehtiotsikkoa lainaten: ”Voimayhtiöt tiesivät, Exxon tiesi, Shell tiesi, ne kaikki tiesivät” ‒ mutta eivät viitsineet kertoa.

Tulenarkaa tietoa pimittivät visusti kaikki suuret öljy-yhtiöt ja myös suuret amerikkalaiset voimayhtiöt: fossiilisten polttoaineiden upporikkaille tuottamat voitot ja länsimainen kulutusyhteiskunta vastaan koko ihmiskunnan tulevaisuus. Näemme jo omin silmin mantereelta ja maasta toiseen, kumpi on voittanut tämän painotetuilla nopilla ja merkityillä korteilla käydyn pelin.

Ja onhan tuossa öljyisenkyynisessä tarinassa nähtävissä koko kapitalismin historian punainen lanka. Exxon Mobil on yksi John D. Rockefellerin muinaisen Standard Oil -yhtiön ’jälkeläisistä’. Ja Rockefeller oppi eettisen markkinatalouden rehdit pelisäännöt isältään, kiertelevältä huijarilta ja käärmeöljynkaupustelijalta. Tämä kouli poikiaan tekemällä näiden kanssa kauppaa milloin mistäkin ja koettamalla kyniä heidät putipuhtaiksi joka kaupassa.

Mainos uppoaa, matkailu saa siivet

Durbanin ilmastokokouksessa vuonna 2011 monet saarivaltiot vetosivat maailman päätöksentekijöihin. Ne pelkäävät olevansa uusi Atlantis: Tokelau, Tuvalu, Fidži, Komorit, Malediivit, Marshallinsaaret, Salomoninsaaret, Seychellit… ja luonnonvaransa myyneessä, Australiaan pyrkineiden pakolaisten keskitysleirinä toimineessa Naurussakin on vielä pitelemistä.

Loputon keskustelu ilmastonmuutoksesta, jäätiköiden sulamisvauhdista ja merten pinnannousun syistä ja vaikutuksista näyttää tarjoavan päättymättömän mainospajatuksen säestämää suurten öljy-yhtiöiden ja autonvalmistajien ympäristöystävällistä voitontavoittelua sekä rajatonta kysyntää erilaisille kehitys-, talous-, avustus- ja teknologiaprojekteille, näyttävästi tiedotusvälineissä poseeraville ja huseeraaville poliitikoille ja poliittisille kannunvalajille.

Sairaimmillekin hankkeille avautuvat huikeat markkinat. Väitetään että hädänalaisten nimissä on esimerkiksi Carteret-saarilla huijattu avustuksia hämäräbisneksille.

* * *

Ympäristökatastrofien hyötyjiin kuuluu ilmasto-ongelmat olemattomiin taikovan ekoteknologian, kaikenkarvaisten palmuöljynkaupustelijoiden ja bioenergiateollisuuden silmänkääntäjien lisäksi omalta osaltaan myös eettisesti ja ekologisesti kestävän kapitalismin lippua uljaasti liehuttavan matkailuteollisuuden väsymättä uusia alueita valloittava ”last change turism”:

”Nämä 10 matkakohdetta ovat vaarassa kadota – vielä ehdit paikan päälle. Miten käy näille uhanalaisille kohteille? Esittelyssä kymmenen kohdetta, jotka ovat vaarassa kadota. Näe nämä kohteet ennen kuin ne katoavat. Ilmastonmuutos ja rakentaminen ovat aiheuttaneet tuhoja monille ainutlaatuisille luonnonkohteille”.

Arktisille merialueille tehtävät risteilyt ovat muotia varakkaimpien suosimana turistikohteena. Onhan jäävuoret päästävä näkemään ennen kuin ne ehtivät sulaa ilmastonmuutoksen lämmössä. Sitten jäitä näkee enää laivaravintolan grogilasissa. Liput ovat halpoja: punkka loistoristeilijällä maksaa vain noin 20 000–120 000 taalaa.

Varaa matkasi heti. Tarjous on voimassa enää rajoitetun ajan. Matkalukemiseksi Gabriel García Márquezin Kuulutetun kuoleman kronikka on liian synkkä? Ehkä mukaan kannattaa varata esimerkiksi Douglas Adamsin scifi-parodia Maailmanlopun ravintola. Tai Nevil Shuten Viimeisellä rannalla?

Kalifornialaisille turisteille ehkä kelpaisi John Miltonin Kadotettu paratiisi, kun Paradisen kaupunki katosi vastikään ilmastonmuutoksen ruokkimien metsäpalojen helvetinlieskoihin, joita eräs kristillistä lähimmäisenrakkautta uhkuva ohiolainen republikaanijohtaja ehti jo väittää jumalan rangaistukseksi vapaamielisyyden synnissä rypeville kalifornialaisille.

Suomen Lapin matkailuyrittäjien suurin murhe eivät ole ympäristön kustannuksella maahan lennätetyt turistilaumat vaan noiden turistilaumojenkin lennättämisen osaltaan vauhdittaman ilmastonmuutoksen mahdollisesti aikaansaama musta joulu, joka tuottaisi turistille pettymyksen ja loven yrittäjän lompakkoon. Ehkä Lapin lumiakin kannattaisi alkaa mainostaa pontevammin arktisten risteilyjen tapaan: lennä, näe ja koe ennen kuin on liian myöhäistä.

* * *

Indonesian Jakarta on eräänlainen moniongelmaisen nykymaailman tiivistelmä: ylikansoitetussa miljoonakaupungissa on pulaa makeasta vedestä, ja merenpinta nousee. Pohjavettä on rosvottu laajoilta alueilta, ja tämän seurauksena maa painuu, ja kaupunki vajoaa. Samaan aikaan merenpinta nousee ilmaston lämpenemisen vaikutuksesta. Vajoavaa Jakartaa uhkaa päälletulviva meri.

Bangladeshin pääkaupungilla Dhakalla on sama ongelma. Se on hyvässä seurassa. Merenpinnan nousu uhkaa aikanaan muun muassa Lontoota ja Bangokia. Avautuukohan matkailuteollisuudelle joskus tulevaisuudessa uusia, Venetsian veroisia turistikohteita?

Osta, myy, vaihda, varastakunhan kulutat

Maailman ilmatieteen järjestöä johtava Petteri Taalas on todennut, että valtioilla ja poliitikoilla on ratkaiseva osa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Hän halusi hälventää tavallisen kansalaisen syyllisyyttä joskin neuvoi vastuullisiin kulutusvalintoihin. (Yle 25.8.2018)

Valtioiden, poliitikkojen ja suuryritysten hämmästyttävän tarmon ilmastonmuutoksen hillitsemisen torjumiseksi olemme jo nähneet. Olemmeko me kadunkulkijat sitten itse vain viattomia sivustakatsojia?

Espanjalainen toimittaja Martín Caparrós kirjoitti yhdysvaltalaisesta tutkimustiedosta, johon oli törmännyt: keskivertokodissa on noin kolmesataa tuhatta esinettä ”paperiliittimistä silityslautaan”.

Caparrós toteaa, ettei meillä ole nykyisin aavistustakaan kaikkien noiden esineiden alkuperästä ja valmistushistoriasta eikä se edes hämmästytä ketään. ”Tuhansia vuosia esineillä jotka omistimme oli – enemmän tai vähemmän – tunnistettava historia”.

”Yhdistyneessä kuningaskunnassa kymmenvuotiaalla lapsella on keskimäärin 238 lelua vaikka hän leikkii vain kymmenellä tai kahdellatoista. Ja erään brittiläisen vakuutusyhtiön tutkimuksen mukaan vietämme keskimäärin kymmenen minuuttia päivässä etsiessämme hukkaamiamme esineitä: ihmiselämässä voi kulua 200 päivää jotakin etsiskellessä. Eikä se ole paljon mitään verrattuna niihin kahteentuhanteen päivään, jotka vietämme esineitä ostaen”.

* * *

Lakoninen lehtiotsikko: ”Ylikulutus uhkaa terveyttä ‒ suomalaiset syövät maapallon 3,6-kertaisesti” (Kansan Uutiset 1.8.2018). Saman uutisen mukaan ihmiskunta tarvitsisi nykykulutuksella 1,7 maapalloa.

Tällaisilla uutisilla ei ole ihmisten käyttäytymiseen mitään vaikutusta. Me suomalaisetkin ‒ ilmastonmuutoksen liottamasta Vetelä-Suomesta Sohjois-Suomeen ‒ piristämme sateenharmaaksi muuttunutta edesmennyttä talvivuodenaikaa kopioimalla yhä uusia kulutusjuhlia suoraan mestarilta:

Amerikkalainen Black Friday -ostosrieha on saapunut Suomeen ja kestää päivän sijasta jo viikon. Maapallon ilmaston hautajaisissa tunnelma on hilpeä kuin New Orleansin perinteisissä ”jazz funeral” -maahanpanijaisissa, joissa vainajan arkkua saattelee hautajaiskulkueen kärjessä töräyttelevä torvisoittokunta.

* * *

Toimittaja Ville Seuri oli ehkä oivaltanut jotain olennaista mainitessaan kahden kanadalaisen psykologin vuonna 1953 tekemästä rottakokeesta. Rotta suljettiin laatikkoon josta se löysi vivun. Vipua painamalla eläin pystyi lähettämään stimuloivan sähköshokin aivojensa mielihyväkeskuksiin. Pian vipu sai rotan unohtamaan kaiken muun: ruoka, lisääntyminen, kipu ei merkinnyt sille enää mitään. Se oli valmis vaikka kuolemaan nälkään mielihyvää tuottavaa vipua painellessaan.

”Ihmiskunta on nyt samankaltaisen rottakokeen kohteena. Tosin tässä panoksena ei ole yhden rotan henki vaan planeetan tulevaisuus.

Fossiiliset polttoaineet ovat tehneet ihmisistä ennennäkemättömän monilukuisia ja hyvinvoivia. Samaan aikaan niiden polttaminen kuitenkin lämmittää maapalloa, nostaa merien pintaa, tuhoaa ekosysteemejä ja, lopulta, uhkaa koko sivilisaatiotamme” (Yle 7.10.2018).

* * *

Elokuvan The Age of Stupid elokuvajuliste. Punainen aikakäyrä johtaa menneisyydestä tuhoutuneeseen suurkaupunkiin.

Millaisia ilmastodokumentteja katsotaan vuonna 2029?

Vuonna 2009 katsoimme tätä:

”Ilmastoelokuva puhuu tyhmyyttä vastaan. Ilmastonmuutosaiheinen elokuva Age of Stupid saa ensi-iltansa tiistaina kymmenissä maissa. Samaan aikaan maailman päättäjät kokoontuvat YK:n ilmastohuippukokoukseen New Yorkiin. Elokuva viestittää, että ilmastonmuutoksen hälyttävät merkit ovat selvät ja vain tyhmä jättää toimimatta.

’Puolitoistatuntinen Age of Stupid on draama-dokumentti-animaatio miehestä, joka elää yksinään tuhoutuneessa maailmassa vuonna 2055. Hän katselee vanhoja videoita vuodelta 2008 ja ihmettelee, miksi ihmiset eivät tehneet ilmastonmuutokselle mitään, kun se vielä olisi ollut pysäytettävissä’.” (Yle 22.9.2009). 

Saatavana DVD:llä…

 

Lue artikkelin kaikki osat:

Luonto on poliittinen kysymys (26.12.2018)
Fossiilipolitiikkaa ja politiikan fossiileja (27.12.2018)
Niin paljon aikaa ettei ehdi mitään (28.12.2018)
Kuka puolustaisi ilmastonmuutokselta (Tämä osa)

Lue lisää muualla verkossa:

Global military spending remains high at $1.7 trillion (SIPRIn tiedote 2.5.2018)
How Much Will It Cost to Solve Climate Change? (Kevin Bullis, MIT Technology Review, 14.5.2014)
America’s Post-9/11 Wars Have Cost $5.9 Trillion (William D. Hartung, The Nation, 21.11.2018.)
Black Friday venyy jo koko viikoksi – professori: ”Kiistatta tulee mieleen, onko tässä mitään järkeä” (Markus Myllyoja, Yle, 21.11.2018)
Uusi jälleenrakennus vai sotatalous? Ilmastonmuutos tulee, ja sen hillitseminen vaatii radikaalia muutosta, sanovat asiantuntijat (Ville Seuri, Yle, 7.10.2018)
Sähköauto on Kiinalle onnenpotku (Guillaume Pitron, Le Monde Diplomatique & Novaja Gazeta 5/2018)
Sähköautot yleistyvät, mutta niiden akkujen tuotantoon liittyy suuria ongelmia (Anna Härri, FINGO, 26.11.2018)

Age of Stupid ilmastoelokuva puhuu tyhmyyttä vastaan (Yle, 22.9.2009)

Vesa Suomisen aikaisempia kirjoituksia ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta Vasen Kaista -verkkolehdessä:

Kyyhkynen ja norsu (1.9.2018)
Jos metsään haluat mennä nyt (25.6.2018)
Kalmistoventti (21.12.2015)

*

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *