Näkökulma

ANNA KONTULA

1.5.2019 klo 07:57

Milloin huolestua äärioikeistosta?

Värikkäiden ulostulojensa ansiosta puolue herätti alusta saakka pahennusta, eikä ollut siitä yhtään pahoillaan. Päinvastoin, se pyrki tietoisesti erottautumaan ”kansan äänenä” käyttämällä karkeaa kieltä ja syyttämällä perinteistä politiikkaa rappeutuneeksi ja korruptoituneeksi.

Puolueen oma julistus perustui identiteettipolitiikkaan, jossa oleellista oli tarkemmin määrittelemätön vaatimus kansallisen suuruuden palauttamisesta. Tätä agendaa tehostettiin vieraspelolla: jokainen yhteiskunnallinen ongelma kytkettiin vähemmistöjen ja marxilaisten salajuoneen, jota hallitseva eliitti salassa tuki. Keskeisiä teemoja olivat myös anti-intellektualismi, hyvinvointisovinismi sekä perinteiset sukupuoliroolit.

Puolueessa arvostettiin armeijaa ja poliisia, mutta sen rinnalla esiintyi halveksuntaa oikeuslaitosta ja eritoten kansainvälistä oikeutta kohtaan. Puolueen näkyvien toimijoiden joukosta löytyi useita rikoksesta tuomittuja. Vaikka muodollista yhteyttä itse sen ja pienten väkivaltaa ihannoivien aktivistiryhmien välillä ei voitu osoittaa, oli epämuodollinen yhteydenpito ilmeisen vilkasta.

Ensimmäisinä vuosina puolueen kannattajissa oli paljon pienituloisia ihmisiä ilman aiempaa poliittista kokemusta. Lisäksi se veti puoleensa työväestöä, joka oli pettynyt maltillisen vasemmiston sopuiluun politiikan eliiteissä. Keskivasemmistolaisia (voisi sanoa, sosiaalidemokraattisia) voimia toimi jopa puolueen johtopaikoilla.

Muutaman vuoden kuluttua linjaerimielisyydet kärjistyivät ja tapahtui radikaali käänne oikealle. Sen yhteydessä vasemmistolaisimmat johtajat syrjäytettiin. ”Puhdistuksen” jälkeen voidaan puhua yksiselitteisesti äärioikeistolaisesta puolueesta.

Samoihin aikoihin tapahtui muutakin kiinnostavaa, nimittäin muutos kannatuspohjassa: aikaisemmin valtavirrassa paheksuttu ja marginalisoitu räyhäpuolue alkoi saada jalansijaa alemman keskiluokan parissa.

Vaikuttaako tarina tutulta? Niin pitäisikin, jos olet käynyt historian tunnilla. Juuri tällä kaavalla nimittäin tapahtui useimpien äärioikeistolaisten liikkeiden nousu Euroopassa maailmansotien välisenä aikana.

Keskiluokka ei pidä epävarmuudesta

Kaikki nämä jytkyn jälkeiset vuodet olen pidättynyt osallistumasta yleiseen perussuomalaisten morkkaamiseen. Ensinnäkin siksi, että uskon oikeasti demokratiaan ja ihmisten vapauteen äänestää päättäjänsä millä kriteereillä haluavat. Toiseksi siksi, että vasemmistoliiton kansanedustajana olen pitänyt itseäni vähän jäävinä kritisoimaan kilpailevan puolueen valintoja.

Kolmanneksi siksi, että keskustelua on käyty mielestäni liikaa pöytätavoista ja liian vähän ruokalistasta: valtavirtamediaa perussuomalaisissa järkyttää tyyli, ei valittu poliittinen linja. Paheksun sitä, miten esimerkiksi kokoomus säilyy sivistyneempien käytöstapojensa vuoksi koskemattomana silloinkin, kun sen käytännön politiikka tulee hyvin lähelle perussuomalaisia. Ei ole tuntunut luontevalta liittyä tähän kuoroon.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Ensimmäistä kertaa perussuomalaiset huolestuttavat minua tavalla, joka vaatii arvostelemaan perussuomalaisia liikkeenä, ei vain sen politiikkaa, kuten tähän asti olen tehnyt.

Alustavien tietojen mukaan huhtikuun vaaleissa perussuomalaisten äänestäjäkunnassa on tapahtunut selvä keskiluokkaistuminen. Historiassa juuri keskiluokan kannatusta on seurannut äärioikeistolaisen ajattelun valtavirtaistuminen ja normalisoituminen järjestelmän osaksi, ”pahuuden arkipäiväisyys”, kuten Hannah Arendt sitä nimittäisi.

1930-luvulla äärioikeiston lupaukset turvallisuudesta, voimasta ja vakauden palauttamisesta vetosivat kurjistuvaan tai kurjistumista pelkääviin pikkuvirkamiehiin, kauppiaisiin ja opettajiin. Keskiluokka on yleensä vakauttava voima, ja kun se sitä kyllästyy olemaan, voi tapahtua mitä tahansa.

Keskiluokka on vahva ja tärkeä juuri siksi, että se on arkisessa tunnollisuudessaan äärimmäisen tehokas: kun keskiluokka johonkin ryhtyy, siitä tulee valmista – oli kyseessä sitten yliopistolaitos tai keskitysleiri.

Yhteiskuntien kehitys ei ole tasaista, vaan vakaita pitkiä jatkumoita katkovat murrosvaiheet, joissa moni asia muuttuu samanaikaisesti. Tällaisessa murroskohdassa näkyvyys tulevaisuuteen heikkenee: kaikki tajuavat, että vanha ei voi jatkua, mutta uudesta ja tuntemattomasta on vaikea maalata selkeitä visioita. Politiikkaan tällainen vaihe heijastuu intuition korostumisena ohi rationaliteetin ja tarinallisuuden vahvuutena yli todellisten ryhmäintressien.

Tiivistäen: vakauden aikana politiikassa voittaa se, joka kykenee parhaiten ohjaamaan resursseja omalle kannattajakunnalleen. Murrosaikana se, joka kertoo parhaan tarinan.

Lähes koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan on keskiluokka kasvanut ja vaurastunut. Nyt useat kansainväliset tutkimukset kuitenkin osoittavat kehityksen kääntyneen päinvastaiseen suuntaan. Se tarkoittaa irtisanomisia, tai vähintäänkin sitä, että osa keskiluokan lapsista kokee luokkalaskun. Koulutus, ahkeruus ja tunnollinen sääntöjen noudattaminen eivät enää takaa turvattua ja mukavaa elämää, ja kaupungistuminen vie vanhuuden varalle säästetyltä asunto-omaisuudelta arvon. Sitten on vielä se ilmastonmuutoskin.

Näyttää siltä, että ainakin osalle keskiluokkaa perussuomalaiset tarjoavat tässä tilanteessa uskottavimman vaihtoehdon. Eikä siinä mitään, ellei meillä olisi historiallista kokemusta siitä, mihin tämä kaava voi johtaa.

Saako natsikorttia käyttää?

Nykyoikeiston vertaaminen esimerkiksi Saksan 1930-luvun liikehdintään tuntuu monista liioittelulta. Me tarkastelemme tuota aikaa sen seurausten näkökulmasta – muistaen sodanaikaisen kansanmurhan, mutta unohtaen, miten monet saksalaiset aidosti ja hyvin perustein kannattivat kansallissosialismia sotaa edeltävinä vuosina.

Toki jo silloin puhuttiin, miten ei-kansalaiset tulisi toimittaa ulos maasta tai miten turvallisuussyistä on tarpeen profiloida ja vangita tiettyjä ei-saksalaisia aineksia (kuulostaako tutulta?). Kantautui myös huhuja anarkistien mellakoinnista ja kuinka järjestys oli palautettava kovin ottein. Näistä seikoista tavallinen saksalainen kuitenkin tiesi varsin vähän, eivätkä ne oikeastaan häntä edes kiinnostaneet.

Enemmän kiinnosti, että talous vihdoin kasvoi ja natsien monikerroksinen organisaatio tarjosi paljon mukavia valkokaulustyöpaikkoja. Valtio järjesti lapsille retkiä luontoon. Saksan kehitystä ihailtiin ja kadehdittiin ympäri Eurooppaa, eikä yksinomaan sisarpuolueiden piireissä. Sekasorron ja laman vuosien jälkeen asiat näyttivät menevän parempaan suuntaan.  

No, perussuomalaiset eivät ole kansallissosialistinen puolue, eivät myöskään useimmat sen sisaruspuolueista muualla Euroopassa. Tutkijat ovat erimielisiä siitäkin, voiko tätä uutta äärioikeistoa kutsua fasistiseksi. Koska perussuomalaiset eivät itsemäärittelyssään näin tee, en minäkään siihen ryhdy.

Kiistatonta kuitenkin on, että tämän päivän äärioikeistolaisilla puolueilla on paljon yhtymäkohtia toista maailmansotaa edeltäneeseen liikehdintään. Vaikka historia ei koskaan toista itseään, tietyt yhteiskunnalliset asetelmat toistuvat ja avaavat ikkunoita samantyyppisiin kehityskulkuihin. Näitä tilanteita ja rakenteita tunnistamalla voi historiasta oppia, sen minkä ylipäätään voi.

Viime kerran perusteella tiedämme nyt ainakin sen, että kun keskiluokka innostuu äärioikeistolaisesta projektista, homma menee vakavaksi. Tiedämme myös, että keskiluokalla on taianomainen kyky valtavirtaistaa asioita niin, että niitä ei enää osata kyseenalaistaa. 1930-luvulla äärioikeiston menestys edellytti muiden puolueiden tukea tai ainakin välinpitämättömyyttä. Kun virhe huomattiin, oli jo liian myöhäistä.

Mikä sitten neuvoksi?

En usko, että kehitystä olisi mahdollista ohjata sellaisilla taktisilla peliliikkeillä kuin perussuomalaisten eristäminen tai yhteistyöhön sopeuttaminen (nämähän ovat ne kaksi lähestymistapaa, joista jommankumman muut puolueet ovat läntisessä Euroopassa omaksuneet). Eristäminen antaa puolueelle tilaa kasvaa ilman, että se joutuisi todistamaan poliittista ohjelmaansa käytännössä. Yhteistyön tuoma muiden puolueiden tuki taas on juurikin se väylä, joka on nostanut äärioikeiston valtaan muissa maissa niin 2000-luvulla kuin ennen toista maailmansotaa.

Nähdäkseni ainoa keino perussuomalaisten patoamiseen on se, että muissa puolueissa keskitytään rakentamaan niin uskottavaa agendaa, että kasvupotentiaalia äärioikeiston identiteettipolitiikalle ei synny. On oltava kykyä, tarmoa ja uskallusta vastata muutoshaasteisiin muutosehdotuksilla, vaikka helpompaa olisi kitkuttaa vanhalla painolla niin kauan kuin kärry yhtään kulkee.

Historiasta voimme nimittäin oppia tämänkin: Sotien välisinä aikoina äärioikeistolaiset liikkeet voimistuivat lähes kaikissa länsimaissa, mutta vain muutamissa kehitys johti historialliseen tragediaan. Useimmissa niiden kasvu pysähtyi muiden puolueiden sisäisiin ryhtiliikkeisiin. Järjestelmä natisi, mutta kesti.

Kommentteja: 29

  1. Voisiko todeta näin, että SITTEN kun suomalaisessa yhteiskunnassa on _oikeasti_ kaikki tai lähes kaikki asiat hyvin:
    – työllisyys > 75%, työttömyys < 4%
    – valtionvelka varmasti hallinnassa
    – kaikenikäisten seksuaaliturvallisuus ok
    – itsemurhia ja henkirikoksia minimaalisen vähän
    – vanhustenhoito kunnossa
    – peruskoulu kunnossa
    – lastensuojelun tarve vähäinen, koska perheet voivat taas hyvin
    – juoppoja, narkkareita hyvin vähän
    .. niin SITTEN voidaan olla huolissaan VAIN kaikenlaisten ääriliikkeiden nousuista porukalla eikä mistään muista asioista. Toki ääriliikkeitä en todella kaipaa nytkään, mutta tyytyväinen ei Suomen tilaan voi mitenkään olla. Paljon on vialla ilman ääriliikkeitäkin. Vasemmiston krisrinuskonvastaisuus on mielestäni myös osasyyllinen asioiden pieleenmenoon. Uusi vasemmisto voisi olla sellainen joka päivittäisi kantansa kristinuskoon kerralla myönteisemmäksi.

  2. ”Historiassa juuri keskiluokan kannatusta on seurannut äärioikeistolaisen ajattelun valtavirtaistuminen ja normalisoituminen järjestelmän osaksi, ”pahuuden arkipäiväisyys”.

    Ilmeisen rehellistä ja itsekriittistä pohdinta Kontulalta. Olen ihan yllättynyt.
    Silti, en voi olla kritisoimatta Kontulan näkemyksiä tietyiltä osin. Keskiluokkaisuus on itse asiassa yhteiskuntamme kantavia voimia (opettajat, maisterit, kauppiaat, asiantuntijat jne.) Nämä ovat perinteisesti edustaneet konservatistisia arvoja. Sittemmin keskiluokaksi ovat muodostuneet yliopistoväki, poliitikot ja eri tasojen virkamiehet, joiden päätarkoituksena on yhteiskunnan ja veronmaksajien kuppaaminen ja kiusaaminen lainsäädännöillä. Siinä missä oikea sivistysvaltio pyrkii palvelemaan veronmaksajia virkamiehillä ja lainsäädännöllä, suomalainen ”sivistysvaltio” pyrkii elättämään em. virkakoneistoa lainsäädännöllä. Eli mitä järjettömämpi ja kankea lainsäädäntö, sitä parempi. Mitä enemmän veeonmaksajia ja yrityksiä kupataan, sen parempi.

    Toisaalla on myös harhaanjohtavaa puhua ”äärioikeistosta”, koska kyse on ennemmin pien- ja keskituloisista, jotka haluavat ottaa itse vastuun elämästään, työllistyä ja puolustaa suomalaisuutta, kristillisiä arvoja sekä maatamme. Jos se on Kontulan mielestä äärioikeistolaisuutta, on se ainoastaan hänen oman päänsä sisäinen ongelma.

    Jos sosialismi edustaa kaikkea sitä hyvää mikä maailmassa on, miksi sosialismi ei kuitenkaan ole historiansa saatossa missään toiminut?

  3. Kiinnostava ja ansiokas analyysi, mutta kaipaisin jatkoa lopun maininnalle siitä, missä maissa äärioikeiston nousu todella pysähtyi muiden puolueiden ryhtiliikkeeseen. Johtuiko kehitys aidosti muiden puolueiden visioiden paranemisesta – vai jäivätkö maat itse asiassa sodan ja Saksan jalkoihin niin, ettei kehitys ehtinyt edetä lakipisteeseensä? Missä maissa näin kävi?

  4. Hieman yksinkertaistaen voisi natsisaksan synnyn kiteyttää kahteen tapahtumaan:

    – ensimmäisen maailmansodan loppumiseen Saksan tappioon (”tikarinpistolegenda”). Tästä johtunut katkeruus johti Onkel Adin vihaan juutalaisia ja vasemmistolaisia kohtaan.
    – 1929 pörssiromahdus, joka synnytti maailmanlaajuisen laman, joka vyöryi aina näillekin raukoille rajoille. Adolf syytti tästä keinottelijajuutalaisia.

    Muistettakoon, että Saksassa, Weimarin tasavallan aikoina talous elpyi 1920-luvun loppupuolella ennen pörssiromahdusta joten natsien kannatus VÄHENI näihin aikoihin. Ei olemattomiin, mutta moni luopui kuitenkin…

    Minun mielestä eduskunnalla olisi tähän nojaten tehtävänä lisätä taloudellista toimeliaisuutta. Yksi konsti olisi lisätä vähävaraisimpien ostovoimaa…

    Joten kyllä se persujen kannatus saadaan hyvinkin hupenemaan historian roskatynnyriin, minne se kuuluukin!

  5. Lisää veroja, ajetaan tuottavat yritykset pois Suomesta, kielletään yksityisautoilu ja lihansyönti ja sallitaan insesti ja huumeet. Sillä se äärioikeiston nousu taittuu.

  6. Anteeksi, vähän vielä häiritsen…
    Perussuomalaisten osittainenkin rinnastaminen natseihin, fasisteihin, rasisteihin tai vastaaviin on kokoajan estänyt muita puolueita tekemästä oikeanlaisia analyysejä perussuomaisten suosion juurisyistä. Helpolla selityksellä on tähän asti estetty analyyttinen ja monipuolinen ajattelu.

  7. No hjuu, nyt on pakko kommentoida hiukan asiaa ja asian vierestä (koittakaa kestää)…
    Kontulan analyysi on johtopäätöksissään oikeansuuntainen ja sinällään ansiokas.
    Olisin kuitenkin halunnut kirjoittajan kiinnittävän huomiota ilmiön juurisyyhyn eli globalisaatioon ja sen kaikkiin vaikutuksiin, myös negatiivisiin, joista tulojen lasku ei ole ainoa haitallinen vaikutus . Ainoastaan ilmiön juurisyitä tutkimalla voi ymmärtää ilmiön kokonaisuudessaan. Samalla tulee havainneeksi sen, että kansallismielisten kasvua on odotettavissa pitkään.
    Valitettavasti muiden puolueiden ”ryhtiliikkeet” ovat myöhässä. Kuten hyvin ymmärrämme puolueiden poliittisen linjan uskottava muuttaminen ottaa jopa kolme vaalikautta. Me kaikki käsitämme, että esim. Vasemmistoliitto ei voi vielä vuosiin sanoa olevansa ”Isänmaan asialla” tai ”Kansallisvaltion puolesta”- kukaan ei uskoisi, koska vasemmisto on liian kauan toiminut globalisaation puolesta ja EU:n asialla. Kohtalona on siis marginaaliin vajoaminen, monien muiden tavoin. Toki linjan muuttamisen ja ”ryhdistäytymisen” voi halutessaan aloittaa jo nyt.

    Miksi en suoraan kerro kaikkia globalisaation haittoja?
    KOSKA jokaisen on syytä itse ottaa selvää asioista ja oivaltaa, silloin syntyy keskiluokan kanssa samankaltainen ymmärrys ongelmista. Vain siten asiassa pääsee eteenpäin. Kaikkea ei voi opettaa, kaiken voi opetella. Yritän siis kannustaa jokaista ottamaan itse selvää globalisaation haitoista Suomelle, mahdollisimman laaja-alaisesti. Varoituksen sananen voi toki olla paikallaan, kun ryhdytte itse ottamaan asioista selvää, niin varokaa kansallismielisten ajatuksien nousua, ne vie helposti mukanaan.

    Kuka olen?
    Taloudesta, maailmasta, ympäristöstä, hyvinvoinnista ja historiasta kiinnostunut keskituloinen ja keskiluokkainen suomalainen heteromies (syön myös lihaa ja olen valkoinen) joka käyttää nimimerkkiä jolla löyhästi viittaan toimialaani.

  8. Kontulan teksti on käytännössä umpipunaisessa kuplassa elävän vasemmistotaistelijan mielikuvituksen tuotosta, josta puuttuu täydellisesti kyky kantaa vastuuta omista, sinisilmäisen politiikan aiheuttamista tragedioista. Tekstissä ei tuoda millään lailla esille tunnustettuja siirtolaisiin liittyviä tosiasioita, joita vastaan ensin on vuosikaudet vaahdottu barrikaadeilla ja leimattu varovaisuusperiaatteen mukaisesti maahanmuuttoon suhtautuneet ihmiset.

    Totuuspohjaa vailla olevien päätelmien jälkeen rakentuu olkiukko, jota Kontula sitten omien paradigmojensa sortuessa piiskaa. Kontulan motiivina näyttää olevan vihan lietsominen tavallisia konservatiiveja kohtaan, pelkona ilmeisesti ihmisten järkiintyminen, mikä siis täytyy estää. Ei tätä kirjoitusta voi pitää minään muuna kuin öyhötyksenä.

  9. Totta on, että perussuomalaisissa puolueen sisällä on äärioikeistolaista ainesta. Silti on mielestäni väärin demonisoida perussuomalaisia äärioikeistolaiseksi puolueeksi. Perussuomalaisilla on oikeutettu paikkansa puoluekartalla ja tätä on demokratian kannattamisen nimissä kunnioitettava.

    Itse vasemmistolaisena olen sitä mieltä kannattaisi miettiä mistä syistä perussuomalaisten kannatus kumpuaa. Seuraavassa pari seikkaa, jotka ovat tosiasioita ja mielestäni syitä sille miksi ihmiset kannattavat perussuomalaisia

    1. Osa ihmisistä, useinmiten alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvista, tulee aina muodostamaan identiteettinsä ja itsetuntonsa yhteisön kautta. Oma cv yksilönä ei ole se mihin tällainen henkilö on inhimilliset resurssinsa sijoittanut. Sen sijaan hän kokee mielekkääksi tehdä työtä palvellakseen sellaista itseään suurempaa kokonaisuutta, johon kokee kuuluvansa. Kansakunta on Suomessa perinteisesti ollut tällainen yhteisö.

    Jo pelkästään ammattirooliensa vuoksi yhteiskunta on täynnä ihmisiä joille tällainen rooli luonnostaan osuu. Kaikki eivät voi ajatella olevansa akateemisen tutkijan, taiteilijan tai uraohjuksen kaltaisia yksilöurheilijoita.

    Erityisesti nykyajan globaalisti kilpailluilla työmarkkinoilla on täysin ymmärrettävää, että tällainen henkilö kokee pohjoismaisen hyvinvointivaltion suurimmaksi turvakseen. Tämä tukee entisestään halua palvella kansakuntaa ja vaalia sitä.

    2. Moni ihminen kokee, että nykymaailmassa yhtriskunnan vallitseviin normeihin mukautuminen (”tavallisuus”), lain noudattaminen sekä oman painonsa kantaminen taloudellisessa mielessä ovat ylenkatsottuja arvoja.

    Esimerkiksi pk-yrittäjä, joka herää joka päivä pyörittämään omaa R-kioskiaan, maksaa turhautumisesta huolimatta kuuliaisesti veronsa, maksaa asuntolainansa ja elättää perhettään haluaisi myös tuntea olevansa arvostettu. Yhtä arvostettu kuin itseensä panostanut ”veronmaksajien rahoilla elävä” akateeminen tutkija ja arvostetumpi kuin se joka ei näihin asioihin kykene alistumaan. Mistä muuten motivaatio tehdä ”tavallista” työtä ja elää ”tavallista” elämää, joka kuitenkin on yhteiskuntamme kannalta välttämätöntä?

    On mielestäni ymmärrettävää, että ihminen jonka työ on raskasta eikä koe saavansa suhteessa siihen yhteiskunnan taholta riittävää tunnustusta, kokee epäoikeudenmukaiseksi sen, että maahan otetaan humanitäärisistä syistä ihmisiä, joita eliitti tuntuu arvostavan monessa suhteessa häntä enemmän.

  10. Klikkiotsikko, hyi. Perussuomalaiset on poliittinen, ei ääriliike. Kaikki ääriliikkeet murtaa yhdyskuntarauhaa ja on siksi pahasta suunnasta riippumatta. Ihan hyviä pointteja kirjoituksen alkupuolella muuten oli. Vertailu historiallisiin tapahtumiin oli melko ontuvaa kauhukuvien maalailua kun huomioidaan vasta saatu eduskuntajako joka on melko tasaisesti jakaantunutta – mikään puolue ei ole edes lähellä ylivaltaa.

    1. Natsit eivät ikinä ole lähteneet ajatuksesta, että tuotantovälineet, kaupat jne ovat ”yhteistä omaisuutta, joka on sosialismin ja kommunismin pääperiaatteita.

  11. Miksi fasismi ja ”natsismi” selitetään äärioikestolaisiksi kun ne on vasemmistolaisia aatteita?

    Kuka loi fasismin? Vasemmistolainen filosofi Givanni Gentile, jolle fasismi oli sosialismin kaikkein toimivin muoto.
    https://www.youtube.com/watch?v=3CniimFbpZ8

    Kansallissosialismi oli kansallismielisyyden ja sosialismin yhdistelmä.
    Saksassa puolue käytti itsestään nimitystä kansallissosialistit. Natsi oli heidän vastustajiensa käyttämä haukkumasana. Siten natsi on nykyajan vihervasemmistolaisella kielellä vihapuhetta.

    Perussuomalaiset ei voi olla natseja, koska eivät kannata sosialismia.

  12. Totta turisee Kontula, viimeksi kävi vain niin että kun ollaan hallituksessa ja kannatus alkaa laskemaan tuli käenpoika joka heitti muut ulos pesästä. Sen jälkeen ulosheitettyjä alettiin kutsumaan loikkareiksi ja laskuun lähtenyt kannatus saatiin nousuun. Voi sitä ilkkumisen määrää ja näyttää jatkuvan edelleen. Kannattaisi päästää nykyiset Perussuomalaiset hallitukseen niin nähdään mitä on yhteistyö, kompromissit ja tolkun politiikka.

  13. ”On oltava kykyä, tarmoa ja uskallusta vastata muutoshaasteisiin muutosehdotuksilla, vaikka helpompaa olisi kitkuttaa vanhalla painolla niin kauan kuin kärry yhtään kulkee.” No, onko? Mitkä nämä haasteet siis ovat? Onko esim. asumisen järjetön hinta ja liian korkeaksi ikivakiintunut työttömyys haasteita johon mikään puolue, mukaanlukien Ps, olisi kyennyt vastaamaan? Ei! Joten keskitytäänpä vaikka ilmastoon, se on mukavaa se…

  14. Muut puolueet voivat yrittää padota persujen nousua skarppaamalla omaa linjaa, mutta tämä ei yksistään riitä mitenkään pysäyttämään äärioikeston esiinmarssia. Siihen tarvitaan laajaa äärioikeiston vastaista kansanliikettä. Muutenkin on turha odottaa, että puolueet muuttaisivat linjojaan ilman huomattavaa painetta kansalaisyhteiskunnan suunnalta.

  15. Vaalienjälkeiset analyysit ovat jääneet useissa tapauksissa tarpeettoman historiattomiksi, jopa suorastaan teknisiksi valtakuvioiden rakenteluiksi. Siksi tämä analyysisi on erityisen ansiokas. Ei ollut ensi kerta, kun sinun ajattelusi tarjoaa välineitä ymmärtää kokonaisuutta. Lämmin kiitos, hyvä Anna Kontula.

  16. Anna kuvaa osuvasti keskiluokkaan kuuluvien huojuvaa asemaa ja ”luokkaretken” päättymistä. Muutoksesta kärsivät etsivät uutta orientaatiopohjaa ja takertuvat helposti oljenkorteenkin, jollaiseksi nyt perussuomalaisten tarjoamat vaihtoehdot osoittautuivat.
    Annan analyysissä jää kuitenkin vähemmälle oleellinen näkökohta: miksi pk-työnantajat ovat siirtymässä joukolla kannattamaan perussuomalaisia? Pirkanmaalta esimerkiksi yrittäjä Veikko Vallin tuli valituksi kansanedustajaksi monen muun vastaavan kanssa.
    Sahuri Teuvo Hakkaraisen yrittäjäsiiven painoarvo on siis eduskuntaryhmässä kasvanut.

    En väheksyisi Annan tavoin strategiaa, jolla Kekkonen aikanaan taittoi kommunistien kannatuksen. SKDL integroitiin 1970- luvulla hätätilaan vedoten hallituspolitiikkaan, joka vain lisäsi työttömyyttä. Tyytymättömyys tähän lisäsi jo vallinutta liikkeen sisäistä eripuraa ja mitätöi lopulta puolueen vaikutusvallan.
    Sipilän hallitukseen osallistuminen vähensi rajusti Perussuomalaisten gallup- kannatusta ja lopulta hajoitti
    koko puolueen.
    Historia on osoittanut integroinnin eristämistä tehokkaammaksi keinoksi panna hegemonisen valtaapitävän tahon vastavoima ruotuun.

  17. Onneksi te vasemmistolaiset ette koskaan sympatiseeraa mitään maailmansotien välillä ja niiden jälkeen noussutta totalitaristista ideologiaa. Ette myöskään koskaan puoluekokouksissanne laula tähän väkivaltaiseen aatteeseen liittyviä vallankumouslauluja.

  18. Hyvä analyysi ja totta joka sana. Erityisen hyvä oli sanoa se mistä persulaisuus sikiää. On helppo tarttua vihakorttiin kuin uskaltaa vastustaa todellista rahavaltaa.

    Persut on helppo vaihtoehto niille keskiluokan ihmisille, joille perinteinen vasemmistolaisuus on aiheuttanut pettymyksen.

  19. Hyvä ja tarpeellinen artikkeli ajastamme. Mikään historian keinun heilahdus ei ole välttämätön vaan ihminen ajassa ja paikassa voi omilla toimillaan muuttaa tulevaa kehitystä. Tosin yksittäisen toimijan voimat eivät ole riittävät,joten tarvitaan maailmanlaajuisia
    hartioita muuttamaan ja vääntämään maailma paremmaksi.

  20. Onneksi äärivasemmistolaiset voimat eivät ole aiheuttaneet mitään tragedioita maailman historiassa, ei koskaan!

  21. Vasemmiston ei paljoa kannata niitä historiankirjoja käännellä – varsinkaan mistään vuosien 1916-1945 väliltä. Sieltä voi löytyä muutama omakin luuranko pölyttymästä. Tälläkin hetkellä vasemmisto aiheuttaa muutamissa maissa sille ”keskiluokkaiselle” kansanosalleen suunnatonta kärsimystä ja alennustilaa. P-Korea ei ole siis suinkaan ainoa nykypäivän sosialismin kuvatus. Etelä-Amerikassa näydään nyt samaa kehitystä kuin vasemmiston kanssa aina. Sen sijaan aitoa natsivaltaa ei olla nähty sitten natsi-Saksan kaaduttua. Etelä-Afrikka pääsi lähelle, mutta nyt sielläkin lienee kupletti kääntynyt päälaelleen.

  22. Hienoa, että analysointi on tehty loppuun asti. Kullttuurimme ei ole militantti eikä taustallamme ole sotaa tai kodeissa sodan väkivaltaiseksi koulimia tulittomia miehiä. Silti on oltava valveilla ja pidettävä yllä sivistysvaltion hyvinvointia. Demokratia on hauras, mutta yvyys voittaa useammin kuin pahuus, se pitää muistaa.

  23. Tämä on helppo asia käsittää jos on tutustunut USA:n etelävaltioiden historiaan ja siihen miten taitavasti rotukortilla pelaamalla on saatu valkoinen ns. ”roskaväki” äänestämään omia etujaan vastaan. Juju oli siinä että saatiin ”neekeri” näyttämään pelottavammalta kuin riistoporvari. Mistä siis on kyse: työväenliikkeen väestön jakaminen kahtia ja sen etujen sabotoiminen luomalla keinotekoiset rajat työväenluokan sisälle.

    1. Kirjoituksessa paljon oikeita ja asiallisia huolenaiheita. Persuista ja tai muista oikeistopopulistisista puolueista varmasti löytyy joitakin yhtymäkohtia 30-luvun kovan linjan fasisteihin tai natseihin. Samoin myös vasemmisto-puolueista löytyy yhtymäkohtia kommunisteihin. Mielestäni on kuitenkin väärin ja keskustelua polarisoivaa leimata ketään Suomen nykyisessä eduskunnassa paikkoja omaavasta puoleista fasisteiksi tai kommunisteiksi.

      1. Mutta toisaalta, kun analysoi puolueettomasti persulaista retoriikkaa, niin mitä sellaista konkreettista jää jäljelle, mikä EI edustaisi fasistista ideologiaa?

        Minun on ylipäätään vaikea löytää persupolitiikasta muuta ohjelmaa, kuin sellaista, joka huonontaa yhteiskunnassa valmiiksi heikompien asemaa kovalla kädellä.

        Keskiluokkaiset auton- ja tilanomistajat, yrittäjät yms. verrattain etuoikeutettu, valkoinen, miesvaltainen keskiluokka tuntuu tosiaan olevan se porukka, jota persut retoriikassaan silittelevät.

        Käytännön politiikassahan on sitten ajettu lähinnä kovaa kapitalistista politiikkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *