Hämeenkyrön vanha kunnanvirasto on päässyt rapistumaan ja sen kunnostaminen on laskelmien mukaan kannattamatonta. Suunnitteilla on ollutkin kokonaan uuden kunnanvirastotalon rakentaminen. Kunnan talous on kuitenkin varsin vaikeassa tilanteessa ilman koronan tuomia lisävaikeuksiakin, joten mittavan lisävelan ottaminen uutta rakennusta varten tuntuu suorastaan uhkapeliltä.
Kunnan omistuksessa on vanha arvorakennus, Koskilinna, jota kunta yritti myydä, mutta ei saanut oikeita tarjouksia. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä esittikin, että perustetaan työryhmä, joka tekee suunnitelman ja taloudellisen arvion Koskilinnan remontoinnista kunnanvirastokäyttöön.
Miska Vesikko, Hämeenkyrön Vasemmistoliiton puheenjohtaja, on aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja. Hän muistelee, miten kävi Koskilinnan yläkerrassa kaksi kertaa viikossa painikoulussa. Alempana juhlasalissa harjoiteltiin näytelmiä tai muita esityksiä. Hän toteaakin, ettei näe järkeä rakennuttaa uutta kunnanvirastoa suurella rahalla, jos meillä on valmiina rakennus, joka arvokkaalla olemuksellaan on jo suuri pala Kyröskosken historiaa.
– Tehdään kerrankin hyvä päätös ja annetaan kuntalaisille kunnanvirasto, joka houkuttelee itse kuntalaisiakin kiinnostumaan asioista enemmän, herättelee päättäjiä Miska Vesikko.
Koskilinnan historiaa
Jo 1920-luvulla todettiin, että Kyröskosken harjulla sijaitseva vanha seurahuone alkoi käydä ahtaaksi. Vuosikymmenen lopussa yleismaailmallisen laman myötä jäivät kaikki mahdolliset rakennushankkeet myöhäisemmiksi haaveiksi. Vientiteollisuus kuitenkin toipui melko nopeasti 1930-luvulla ja Hammaren & Co Oy:n johto päätti uuden seuratalon rakentamisesta. Suunnittelutehtävän sai arkkitehti Aarne Thule. Rakennus oli tarkoitus saada valmiiksi uuden vuosikymmenen alkuun mennessä, mutta vuoden 1939 syksyllä nuoret miehet joutuivat talvisotaan. Niinpä rakennus valmistui sitten vuoden 1940 syksyllä. Juhlalliset ja mittavat avajaiset pidettiin saman vuoden joulukuun lopulla.
Alkuaikoina Koskilinnassa oli tilat ainakin suojeluskunnan ja lottien kanslioille, tehtaan ylläpitämälle kirjastolle, lukusalille ja kahvilalle. Vahtimestaria varten oli taloon rakennettu asunto. Elokuvia Koskilinnassa esitettiin vuosikymmenten ajan. Soittokunnat, laulukuorot, urheiluseurat ja erilaisten juhlien järjestäjät saivat vuokrata Koskilinnan tiloja. Erityisesti on mainittava teatteriharrastus, jota elvyttämään perustettiin vuonna 1941 Kyröskosken sivistysrientojen kannatusyhdistys ry. Etenkin sotien jälkeisinä vuosina paikallinen teatteriharrastus oli hyvin vilkasta ja lisäksi teatterivierailuja tehtiin varsinkin Tampereen teattereista. Nuorisokerhot ja Kyröskosken kansalaisopisto majoittuivat myös Koskilinnaan.
Vuonna 1962 rakennukseen tehtiin lisäsiipi, josta tulivat tilat muun muassa virkailijakerholle ja kansalaisopiston luokkahuoneille sekä luentosalille. Vuonna 1966 yhtiö luopui kirjaston ylläpidosta ja lahjoitti kirjat Hämeenkyrön kunnalle. Kyröskosken kirjasto toimi sittemmin kansakoululla, kunnes se vuonna 1978 siirrettiin taas saneeratun Koskilinnan tiloihin. Kyröskosken sivukirjasto toimi Koskilinnassa vuoteen 2007 asti.
Vuoden 1986 alusta Koskilinna siirtyi kunnan omistukseen 4,5 miljoonan markan kauppahinnalla. Jo vuonna 1948 Koskilinnassa aloitti Mannerheimin lastensuojeluliiton Kyröskosken osaston ylläpitämä lasten leikkikoulu. Siellä oli mukana päivittäin 40–50 lasta, joinakin vuosina ilmoittautuneita oli jopa 70. Leikkikoulu toimi aina vuoteen 1983. Kunnan omistuksen myötä saneerattiin tilat Koskilinnan päiväkodille, joka aloitti toimintansa 1987. Kirjaston muutettua Koskilinnasta myös sen käyttämät tilat tulivat päiväkodin käyttöön. Päiväkoti ja myös avoin päiväkoti toimivat Koskilinnassa vuoteen 2019 asti.
Koskilinnassa on järjestetty erilaisia yhteisöjen ja yksityisten juhla- ja muita tilaisuuksia ja se on perinteikäs juhlapaikka. Epäilemättä se on ollutkin läpi vuosikymmenien Hämeenkyrön näyttävin kulttuuritila. Monien sukupolvien hämeenkyröläisiltä löytyy runsaasti Koskilinnaan liittyviä muistoja. Nykyisin tuskin valmistuu vastaavia juhlavia rakennuksia, jotka olisivat yhtä monikäyttöisiä.