Christopher Buckleyn poliittisessa satiirissa Boomsday ovat vastakkain nuoret ja suuret ikäluokat. Joukoittain eläköityvien ikäihmisten nuoremmilleen sälyttämään rasitukseen on näppärä ratkaisu: Vanhojen pitäisi tehdä vapaaehtoinen viimeinen uhraus ‒ itsemurha.
Toimittaja Evelyne Pieiller on viitannut Buckleyn teokseen koronapandemian kiusatessa maailmaa. Satiiri sopii kuvaamaan myös keskustelua koronaviruksen aiheuttamasta yhteiskunnallisesta kriisistä ja sen vaatimista ”priorisoinneista”.
Kuka on hoitamisen arvoinen, kuka ja mikä on arvokasta, ja kuka siitä päättää? Kolmella miljardilla ihmisellä maailmassa ei ole saippuaa ja vettä käsienpesuun. Ketä lääkitään, jos suuret lääkefirmat havittelevat yksinoikeutta mittavalla julkisella tuella kehiteltäviin pandemialääkkeisiin?
Suomessa ei saa valita eutanasiaa, mutta Keski-Uudellamaalla lääkäri ilmoittaa vanhukselle puhelimessa, ettei tätä aiota elvyttää. Rasismille rakennetussa Yhdysvalloissa koronaviruksestakin on tullut rasisti, maan afroamerikkalaisen väestön kuolleisuusluvut ovat valkoisiin verrattuna valtavat. Yhdysvaltojen vankiloista ja maailman pakolaisten keskitysleireistä on tulossa kuolemanloukkuja.
Vastuunkantajia
Uutiskameroiden edessä keekoilevan Donald Trumpin ”yhä pahemmassa sodassa todellisuuden kanssa” johtama Yhdysvallat ylittää kekseliäimmänkin mustan satiirin.
Presidentti on tunnettu kyvystään haalia ympärilleen mieleisiään asiantuntijoita samalla kun erottaa jatkuvana virtana epämieluisiksi käyneitä. Hänen kyynärpäätuntumassaan on pyörinyt esimerkiksi omatekoinen Kiina-asiantuntija Peter Navarro, joka ei osaa kiinaa. Trumpin hallinnolle tyypillinen moniosaaja Navarro on vastikään nimitetty johtamaan Yhdysvaltojen kamppailua koronavirusta vastaan. Hän on vastuussa tarvikehuollosta.
Kiinan uhkaa ja vaarallisuutta käsittelevissä kirjoissaan hän on lainannut Ron Vara -nimisen asiantuntijan lausuntoja. Ron Varaa ei ole olemassa. Hän paljastui Navarroksi, joka siis lainasi itseään.
Presidentin perusamerikkalaiset kannattajat ovat onneksi jo löytäneet ratkaisun maan talouden pelastamiseksi koronaviruksen turmiolta. Dan Patrick on Teksasin osavaltion senaattia johtava republikaani. Patrick, 70-vuotias Teekutsuliikkeen veteraani, ehdotti hiljan tv-haastattelussa, että vanhukset menisivät töihin viruksesta piittaamatta. Uhrauksellaan ikäihmiset tekisivät kunniakkaan palveluksen maalleen ja sen nuoremmille sukupolville pelastamalla lamaantuvan talouselämän.
Financial Times esitteli maaliskuussa hillittyä vanhaa rahaa edustavan ruotsalaisen Jacob Wallenbergin käsityksiä. Hän ei esitä asioita amerikkalaisten karkealla suorasukaisuudella. Wallenbergin mielestä vanhuksia on suojeltava.
Hän on kuitenkin huolissaan siinä kuin yhdysvaltalaiset poliitikot ja suuryritysten johtajat: Jos koronakriisi pitkittyy, seurauksena voi olla 20–30 prosentin työttömyys. Talous ei jaksa elpyä, tulee levottomuuksia ja väkivaltaa. Ihmiset kärsivät ja kuolevat.
Murhenäytelmän taustakuorona häntä säestänee lukematon määrä yritysjohtajia ja ennen pitkää varmaan myös yli viidenkymmenen suuren eurooppalaisen yhtiön johtajien lobbausrinki ERT (European Round Table for Industry)?
Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) johtaja Emilia Kullas vaati Helsingin Sanomissa samassa hengessä rajoitusten supistamista ja yhteiskunnan normalisoimista niin pian kuin se on mahdolista. Björn Wahlroos taas on pohdiskellut Talouselämä-lehdessä, että on vaikea punnita ihmishenkiä ja euroja vastakkain. Hän uskoo kuitenkin, että suomalaisyhtiöt päätyvät sopivaan osingonjakoon.
* * *
Luvassa voi olla yhteiskunnallisia levottomuuksia ja kuolonuhreja pahempaakin. Voiko käydä niinkin surkeasti, että osinkojen tilityksistä joudutaan tinkimään poikkeusaikojen kriisiavusta ja ahkeraa verosuunnittelua harrastaville suuryrityksille yhteisin verovaroin normaalioloissakin jaettujen tukien massiivisuudesta huolimatta?
Sopiva osinkojen taso kuitenkin löytynee kapitalismin ihmeiden markkinoilla. Ihmetekojen aikoina mikään ei ole mahdotonta. Ikilepoon Vesa Vihriälän EVA-raportissa vuonna 2013 siunattu konsensus on koronaviruksen elvyttämänä havannut haudastaan nyt kun Elinkeinoelämän keskusliitostakin on sukeutunut ihmisten toimeentulosta huolta kantava aktiivinen ja sitoutunut yhteiskunnallinen sopijapuoli.
Taivaan tuomio
Presidentti Trumpin hallituksen raamattupiiriä johtava Ralph Drollinger on löytänyt koronavitsauksen alkusyyn. Se on kiivaan jumalan tuomio, joka johtuu hänen vihastumisestaan. Pastorin mukaan taivaan valtojen vihanhallinta on tällä kerralla hiukan parempaa kuin vedenpaisumuksen aikoina ja Sodoman ja Gomorran tuhossa.
Vanhurskas saarnamies osaa Peter Navarron tavoin nimetä myös tavanomaiset syylliset: pandemian ovat synneillään aiheuttaneet kiinalaiset, homot ja ympäristöaktivistit. Drollinger on nähtävästi epähuomiossa unohtanut marsilaiset, heinäsirkat ja Bernie Sandersin ‒ tai sitten republikaanien jumala on päättänyt keskittyä torjumaan Joe Bidenia.
Kaikenuskoisten ja kaikkeenuskovien luvatussa maassakin on silti ymmärtämättömiä paikallisviranomaisia, jotka koettavat estellä yksinkertaisia ja autuaita perimästä maata. Floridassa on pidätetty pappi, joka oli uhmannut koronaviruksen vuoksi määrättyä kokoontumiskieltoa ja vaarantanut satojen seurakuntalaisten terveyden ja hengen.
Kapitalismi rehottaa
Arizonan osavaltion edustajainhuoneen republikaaniedustaja Kelly Townsend väitti viime vuoden helmikuussa, että pakolliset rokotukset ovat kommunismia. Moni markkinafundamentalismin vapaussoturi on varmaan samaa mieltä.
Yhdysvalloissa arvostetaan vapaaehtoisuutta. Suopea rikas varistaa pöydästään muruja köyhälle Lasarukselle. Hyväntekeväisyys tarjoaa antajalle hyvän mielen ja ehkä verovähennysetujakin ‒ jos maksaa veroja.
Amazon-yhtiö on ilmoittanut perustavansa rahaston avittamaan koronapandemian seurausten kurittamia tavarantoimittajia ja -kuljettajia. Rahaston suuruus on kerrassaan 25 miljoonaa dollaria, ja Amazon on pyytänyt tukemaan sitä lahjoituksilla.
Yhtiön perustaja ja huhtikuun 2020 tietojen mukaan 117,2 miljardin dollarin omistuksillaan maailman rikkain mies Jeff Bezos hankki äskettäin Los Angelesin Beverly Hillsistä 165 miljoonaa dollaria maksaneen kartanon.
Amazonin voitto ennen verotusta oli 10,8 miljardia dollaria vuonna 2018. Yhtiö ei maksanut Yhdysvalloissa lainkaan veroa ja katsoi olevansa vielä 129 miljoonaa dollaria saamapuolella.
Verotusta ja sen vaikutuksia tutkiva ajatuspaja INSTITUTE ON TAXATION AND ECONOMIC POLICY (ITEP) julkaisi vuonna 2019 raportin suuryritysten Yhdysvalloissa maksamista veroista:
Amazon, Chevron, Honeywell International, Halliburton, Netflix, Whirlpool, Eli Lilly, IBM, General Motors, Goodyear, John Deere… puuduttavan pitkä lista jättiyrityksiä miljoona- ja miljardivoittoineen, joista nämä yritykset eivät esimerkiksi vuonna 2018 maksaneet lainkaan tuloveroa Yhdysvalloissa: yritysten liittovaltiolle maksamat verot ja veroaste olivat miinuksella, alle nolla prosenttia.
Lisäksi tulevat kaikki ne suuryritykset, jotka maksavat veroa vain murto-osan Trumpin hallituksen 21 prosenttiin alentamista veroistaan.
Ja sitten ovat tietysti pankit, ne monikansalliset, nuo vuosina 2007‒2008 alkaneen talouslaman osaavat arkkitehdit, jotka ovat liian suuria kaatumaan. Goldman Sachsin silloinen toimitusjohtaja Lloyd Blankfein kuvaili vuonna 2009 jättipankkien toimintaa ”Jumalan työksi”.
Nämä munkinkaavun ja jouhipaidan sijasta liituraitaan pukeutuvat hyväntekijät ovat eettistä väkeä ja toimivat aina ja kaikin voimin esimerkiksi ilmastokriisin vaikutusten rajoittamiseksi:
”[–] kansainvälisen BankTrack-verkoston analyysin mukaan 33 maailman suurimpien joukkoon kuuluvaa pankkiryhmää on myöntänyt Pariisin ilmastosopimusten hyväksymisestä kuluneiden kolmen vuoden kuluessa (2016–2018) [–] 1 900 miljardin dollarin edestä lainoitusta fossiilisten polttoaineiden sektorille: ja summa kasvaa vuosi vuodelta. Runsaat 600 miljardia dollaria on mennyt sadalle yritykselle, jotka kaikkein aggressiivisimmin laajentavat fossiilisiin polttoaineisiin liittyviä toimintoja. Näistä pankkiryhmistä puolet eli 16 on allekirjoittanut YK:n äskettäin esittämän ”Principles for Responsible Banking”, vastuullisen pankkitoiminnan periaatteet”.
* * *
Veronmaksaja rahoittaa
Yhdysvaltojen kongressi päätti vastikään talouselämän elvyttämisestä koronaviruspandemian vuoksi reilun kahden biljoonan (2000 miljardin) dollarin tukipaketilla. Keskuspankki FED ilmoitti 2 300 miljardin dollarin tukitoimista.
Avuntarvitsijoille virtaa nyt julkista tukea, koronarahaa. Saajiin kuuluvat myös veroparatiiseihin varansa piilottaneet risteilyalusyhtiöt ja työntekijänsä lomauttaneet hotelliketjut.
Nähtäväksi jää, tyytyykö Donald Trump tällaisin pikkusummiin ostaessaan vaalivuonna koronaviruksen varjolla poliittista kannatusta verovaroilla.
Euroopan unionin valtiovarainministerit saivat puolestaan väännetyksi rusetin ensimmäisen, 500 miljardin euron apupaketin päälle huhtikuussa 2020.
Kaikki tavallisten ihmisten pelastamiseen suunnatut varat ovat tarpeen. Ja lukemattomat pienet ja keskisuuret yritykset ovat avun tarpeessa. Suuria, strategisesti tärkeitä yrityksiä ja rahoituslaitoksia on mahdotonta päästää kaatumaan. Elvytys on tarpeen kun katastrofi uhkaa sammuttaa kokonaisia yhteiskuntia. Sen verran maallikkokin ymmärtää tähtitieteellisen suurien rahasummien tarpeellisuudesta.
On kuitenkin asioita, joita maallikko ei ymmärrä. Yksi vaatimaton ongelma koskee esimerkiksi Japanin keskuspankin, Yhdysvaltojen keskuspankin, Kiinan keskuspankin ja Euroopan keskuspankin tahoillaan vuosikaudet harjoittamaa setelirahoitusta ja määrällistä elvytystä (QE, quantitative easing). Pitäisikö tyytyä Matteo Cavalliton toteamukseen: ”Määrällistä elvytystä, jonka perässä on kolmetoista nollaa: keskuspankit (eivät) muuttaneet maailmaa”.
Vuosia ahkeroineet suuret keskuspankit ovat pumpanneet talouteen miljoonia, miljardeja ja biljoonia. Se ei ole vaikuttanut maailmantalouteen eikä ainakaan Japanin ja Euroopan talouteen kovin kummoisesti ennen koronaviruksen pyörremyrskyä.
Minne ja keille nuo tuotannon ja palveluiden piristämiseen aiotut rahat ovat kadonneet, kun yrityksiä ja pankkeja on taas elvytettävä käsittämättömillä summilla?
Köyhät teillä on aina keskuudessanne
FIRST NATIONAL BANK OF OMAHA julkaisi tämän vuoden helmikuussa tietoja teettämästään tutkimuksesta (2020 Financial Planning Survey): 49 prosenttia aikuisista yhdysvaltalaisista ilmoittaa elävänsä vuonna 2020 tilipussista seuraavaan. 53 prosenttia kertoo, ettei heillä ole mitään pahan päivän varalle kerättyä varmuusrahastoa, joka riitäisi vähintään kolmen kuukauden tarpeisiin.
Arvostetun BROOKINGS-ajatuspajan tutkijat eivät ilahtuneet maan äsken vielä alhaisesta 3,5 prosentin työttömyysasteesta. Martha Ross ja Nicole Bateman totesivat tammikuussa 2020 julkaisemassaan tutkimuksessa, että matalasta työttömyydestä ei ole paljon apua jos työstä saamallaan palkalla ei tule toimeen.
Rossin ja Batemanin mukaan 53 miljoonaa eli 44 prosenttia kaikista 18‒64-vuotiaista työntekijöistä ansaitsee hädin tuskin sen verran että tulee toimeen. Heidän mediaaniansionsa on 10,22 dollaria tunnissa, vuosiansio kieppuu 18 000 dollarissa.
He eivät ole suinkaan nuoria ja vasta työelämään tulleita tai opiskelijoita tai sivutyön ottaneita, joilla olisi palkan lisäksi muuta taloudellista turvaa. Kaksi kolmasosaa eli 64 prosenttia matalapalkkatyöntekijöistä on parhaassa työiässään, he ovat 25‒54-vuotiaita. Yli puolet heistä (57 prosenttia) tekee kokoaikatyötä vuoden ympäri tulematta silti toimeen.
Puolet, 51 prosenttia, on perheensä pääasiallisia elättäjiä tai he maksavat merkittävän osan perheensä elinkustannuksista. 37 prosentilla on lapsia, ja 23 prosenttia tästä ryhmästä elää liittovaltion määrittelemän köyhyysrajan alapuolella. Alle puolet (45 prosenttia) 18‒24-vuotiaista matalapalkkatyöläisistä on koulussa tai jo hankkinut college-tutkinnon.
”Miljoonat ankarasti työskentelevät aikuiset amerikkalaiset kamppailevat penniä venyttäen tullakseen toimeen ja tukeakseen perhettään hyvin matalalla palkalla”.
Ja sitten iski koronavirus. Yhdysvalloissa ei ole yleistä sosiaaliturvaa. Työnantajan mahdollinen vakuutus lakkaa kun työsuhde lakkaa. Työttömyyskorvauksen saaminen on ideologisista syistä tehty äärimmäisen vaikeaksi. Vuokranantajat eivät lakkaa perimästä saataviaan työttömäksi joutuneelta.
Suurvalta Yhdysvallat ei ole oikeasti kriisissä, kun sillä on varaa käytää kansallisen turvallisuutensa varmistamiseen, sotilasteollisen kompleksinsa kustannuksiin ja Pentagonin menoihin (uudet avaruuspuolustusvoimat mukaan lukien) yli biljoona dollaria vuodessa. Kimberly Amadeon mukaan yksin Yhdysvaltojen sotilasbudjetti ajalle 1.10.2020‒30.9.2021 on arviolta 934 miljardia, lähes biljoona dollaria.
Pahimmat maapallon turvallisuuden uhkaajat ovat ilmastonmuutos, ydinaseet, epidemiat, äärioikeistolaisen nationalismin nousu, köyhyys ja irvokas epätasa-arvo. Näitä haasteita ei voi kohdata sotilallisin keinoin, joten ei ole perusteita käyttää vuodessa reilusti yli 1,2 biljoonaa dollaria kansalliseen turvallisuuteen, sanoo paisuvaa ja muutamiin suuryrityksiin keskittyvää varusteluteollisuutta tutkinut William D. Hartung.
Sama pätee tietysti maapallon kaikkiin suuriin ja pieniin valtoihin. Koronaviruksen aiheuttamaa maailmanlaajuista kriisiä voi ajatella suppeana ja riisuttuna kenraaliharjoituksena maapallon väestöä ‒ ”ihmiskuntaa” ‒ odottaviin, ilmastokatastrofin kaltaisiin todellisiin kriiseihin valmistautuessa. Johtopäätökset eivät rohkaise optimismia.
Kapitalismi, demokratia ja jaguaarin ystävät
Kapitalismi koronapandemian vallitessa… kaikkein ensimmäiseksi pistää silmään valtava kiire. Kiire ihmishenkien pelastamiseksi on todellinen; mutta samalla tuo kiire ja suurten yritysten edusmiesten ja -naisten hallituksiin kohdistama hoputus on kuin suoraan Naomi Kleinin teoksesta Tuhokapitalismin nousu.
Ihmisiä uhkaava todellinen kriisi palvelee myös muita tarkoituksia. Sen suojissa talouden mahti vahvistaa otettaan politiikasta finanssikapitalismin hengessä. Demokratia ei sitä kiinnosta enempää kuin ilmastokatastrofin tai lajisukupuuttojen hidastaminen.
Sekä markkinat että kapitalistit ovat paljon vanhempaa perua kuin kapitalistinen tuotantotapa joten markkinat eivät sitä sinänsä tarvitse. Kapitalismin, kapitalistisen tuotantotavan, muka olettamaa ”vapaata markkinataloutta” ei ole olemassakaan.
Kapitalismi on tuotantotapana ällistyttävän joustava ja sopeutuva, mutta se ei koskaan kykene toimimaan ilman julkista valtaa ja sen luomaa infrastruktuuria, säätelymekanismeja, taloudellisia resursseja ja väkivaltakoneistoa.
Kapitalismin ainoa luonnollinen tendenssi on kilpailun lopettaminen joko kartellisopimuksin tai monopolien avulla. Markkinatalous ja markkinat eivät toimi ilman jatkuvaa julkista valvontaa.
Teollistumisen aikakauden Britti-imperiumi, Saksan keisarivalta ja Führerin Saksa, sotilasdiktatuurin Chile ”Chicagon koulukunnan” poikien koelaboratoriona, parlamentaarinen demokratia ja Kiinan ”kommunistisen” puolueen luotsaama uusin markkinatalousihme – kaikki kelpaa kunhan julkinen valta vain takaa että tuotantoprosessi ja voitonmuodostus eivät häiriinny, ja kapitalistisen tuotantotavan tarvitsema infrastruktuuri toimii.
Kapitalismin ja demokratian välillä ei ole mitään erityistä keskinäistä sidettä, joten kapitalismilla ei ole mitään tarvetta puolustaa demokratiaa. Se puolustaa voittojaan, olipa ne hankittu keinolla millä hyvänsä.
Nykyisen kaltaisen finanssikapitalismin kyseenalaistavien valistuneiden arvostelijoiden luku näyttää kasvavan. Finanssikapitalismin toiminta perustuu rahan tekemiseen rahasta eikä ihmisten tarvitsemien tavaroiden ja palvelusten tuottamiseen. Johdannaiskauppojen tyhjänmyyjien kasinoleikeissään algoritmeineen pyörittämät pelimerkit ylittävät monikymmenkertaisesti koko maailman bruttokansantuotteen arvon.
Vilpittömät kriitikot ovat ”hyvän” kapitalismin lypsyvuohta ”pahan” finanssikapitalismin sudenluolasta pelastaessaan samassa asemassa kuin ihminen joka pohtii vastausta italialaiseen kompakysymykseen: kuinka viedä yksi kerrallaan turvallisesti joen yli susi, vuohi ja kaalinpäät ilman että susi syö vuohen tai vuohi kaalit.
Vasemmiston kannattanee ehkä miettiä suden, vuohen ja kaalien sijasta ihan toista kysymystä. Italialaisilla on myös sanonta: ”onko teistä tullutkin jaguaarin ystäviä?” Se tarkoittaa, että oletteko menneet vastustajan puolelle.
Jaguaarin ei pidä saada ystäviä vasemmistosta. Yhteiskunnallisen kriisin vallitessa sille yritetään olla kilttejä, mutta vasemmisto tietää kokemuksesta, ettei peto pääse kynsistään ja hampaistaan. Kriisioloista huolimatta kannattaisikin miettiä myös tulevia aikoja ‒ riittävän tukevaa häkkiä.
* * *
Pienessä Suomessa ei ole vielä kovin paljon syytä puhua kriisistä niin kauan kuin kukaan ei puhu esimerkiksi kansallisesti olennaisen tärkeiden yritysten (sähköverkko, liikenne, teollisuus, rahalaitokset) pakkokansallistamisista, veroasteen nostamisesta ja suuryritysten valtiontukien ja niiden verotuksen uudelleenjärjestämisestä oikeudenmukaiselle pohjalle, kaikkien tulomuotojen verottamisesta samoin perustein tai edes kymmenen miljardin hävittäjäkauppojen perumisesta tai lykkäämisestä harmaaseen tulevaisuuteen.
Lopuksi pieni ennustus: Porvarileirin ja työnantajien isänmaallisuus kestää täsmälleen yhtä kauan kuin vallitseva kireä kansainvälinen tilanne ja harvojen etuoikeuksiakin uhkaava lamakausi. Heti kun laman uhka on hoidettu ‒ julkisin varoin, totta kai ‒ on aika lopettaa puheet ”yhteisestä veneestä”. Sitten tulevat taas ajankohtaisiksi työpaikka- ja yksilökohtainen ”sopiminen” ja paluu avoimen ahneuden ja kateuden saalistuskulttuuriin. ”Yhteinen vene” ravistuu kuin Loimaan kassa kevätauringossa…
Lue lisää muualla verkossa
Yhdysvalloissa mustia kuolee koronavirukseen suhteessa paljon enemmän kuin valkoihoisia, taustalla monta syytä etätöiden vähyydestä terveysvakuutuksen puutteisiin (Pertti Pesonen, Yle, 8.4.2020)
A far-right rallying cry: Older Americans should volunteer to work (Tina Nguyen, Politico, 27.3.2020)
How much unemployment will I get? That depends on your state (Greg Iacurci, CNBC 10.4.2020)
Trump’s Ridiculous Behavior at Pandemic Briefings Baffles a Watching World (Robert Mackey, The Intercept, 11.4.2020)
Crumbling Economies Must Tackle Tax Evasion To Meet Coronavirus Crisis, Experts Warn (Scilla Alecci,
International Consortium of Investigative Journalists, 7.4.2020)
Kolmella miljardilla ihmisellä ei ole mahdollisuutta pestä käsiään saippualla (Kansan Uutiset, 18.6.2019)
The America We Need (The New York Times, pääkirjoitus, 9.4.2020)
***
Vanhusten elvytyskieltopäätöksiä on ryhdytty tekemään puhelimitse koronaepidemian vuoksi – Valvira: Näin merkittävää hoitopäätöstä ei tulisi tehdä etänä (Yle, 10.4.2020)
”En arvannut, että se hetki tulee reilun kahden viikon päästä” – Työmarkkinaveteraani ennusti helmikuussa työnantajien täyskäännöksen (Simo Alastalo, Demokraatti, 8.4.2020)
Arhinmäki koronakriisistä: Ei yhteiskunnan tukea osinkoja jakaville yrityksille (Kai Hirvasnoro, Kansan Uutiset, 30.3.2020)
Väliaikaisesta on tullut pysyvää – työssäkäyvien köyhien elämää varjostaa pysyvä epävarmuus (Esko Harni, Kansan Uutiset, 2.2.2020)