JOUNI SIRÉN
Tampereella vasemmiston vappuperinteisiin kuuluu käynti keväällä 1918 sisällissodassa kaatuneiden punaisten hautamuistomerkillä Kalevankankaan hautausmaalla.
Joku voi kysyä, miksi meidän pitää muistella 102 vuoden takaisia tapahtumia. Onko se ”freesiä”?
Vastaus kuuluu: on. Vuoden 1918 taistelut ovat osa tapahtumaketjua ja liikettä, joka vaikuttaa edelleen lähes kaikkeen Suomessa.
Kun sisällissota syttyi, Suomi oli äärimmäisen epätasa-arvoinen yhteiskunta. Tuloerot olivat valtavat, eikä täällä ollut demokratiaa. Kunnallisvaaleissa äänioikeus perustui varallisuuteen. Sitä, mitä aseisiin noussut työväestö tavoitteli, pidetään nykyisin ihmisoikeuksina. Niitä ei saatu pyytämällä.
Sisällissota päättyi punaisten häviöön ja tragediaan. Lähes 40 000 ihmistä sai surmansa rintamalla, teloituksissa ja voittajien pitämillä vankileireillä. Sikäli jälkikäteen on helppo pitää aseisiin tarttumista virheenä. Onneksi siitä otettiin opiksi.
Taistelu jatkui sisällissodan jälkeen rauhanomaisesti. Tosin vastapuoli ei karttanut väkivaltaa. Suomesta tuli muodollisesti demokratia, mutta työväellä ei ollut oikeuksia. Koko 1920-luvun ajan työnantajat ja oikeisto yrittivät estää työväkeä järjestäytymästä ja ajamasta etujaan. Oikeuksiaan vaatineita työntekijöitä painostettiin ja uhkailtiin, ja lakkoja yritettiin murtaa väkivalloin.
1930-luvulla äärioikeistolainen painostus sai valtiovallan kieltämään vasemmistolaisia järjestöjä ja ammattiyhdistysliikkeitä. Saman väkivaltaisen äärioikeiston kannattajia vaikuttaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja politiikassa vielä nykyäänkin. Suomesta tuli niin sanottu länsimainen demokratia vasta sodan jälkeen, kun kaikkien poliittisten puolueiden toiminta sallittiin.
Kaikesta vastustuksesta huolimatta vasemmisto ja ammattiyhdistysliike saivat vietyä eteenpäin uudistuksia, jotka paransivat ihmisten enemmistön elinoloja.
Vasemmisto on ajanut Suomeen julkisen terveydenhuollon, sosiaaliturvan, maksuttoman koulutuksen, työttömyysturvan ja muut työntekijöiden oikeudet eli kaiken sen, mitä nykyään kutsutaan hyvinvointivaltioksi.
Kaikkia näitä uudistuksia oikeisto ja Suomen elinkeinoelämän vallanpitäjät ovat aikoinaan vastustaneet ja jarruttaneet. Myöhemmin tosin moni heistäkin on myöntänyt, että Suomen taloudellinen kehitys ei olisi ollut mahdollista ilman näitä uudistuksia.
Nyt kun Suomella on koronapandemian vuoksi edessään ehkä rauhanajan suurin lama, hyvinvointivaltion turvaa peräänkuuluttavat kaikki. Melkeinpä kovimpaan ääneen valtiota huutavat apuun suuryritykset ja koko elinkeinoelämä.
Jos elinkeinoelämän pampuilla olisi historian tajua ja yhteiskunnallista ymmärrystä, he olisivat mukana kunnioittamassa punaisten muistoa. Ne punakaartilaiset, jotka kaatuivat 102 vuotta sitten, olivat osa siitä liikettä, jonka ansiosta Suomi nyt on siinä asemassa, että se selviää koronan kaltaisesta kriisistä.
Siksi meidän on hyvä vielä vuonna 2020 muistaa vuoden 1918 tapahtumia.
Kirjoittaja on Tampereen Vasemmiston puheenjohtaja. Teksti on puhe, jonka hän piti 1.5.2020 punaisten muistomerkillä Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella.