Maailma, Näkökulma

VESA SUOMINEN

10.9.2020 klo 09:48

Politiikan lyijymyrkkyoppia

Washingtonissa järjestettiin jälleen elokuun lopussa mielenosoitus rasismia ja väkivaltaa vastaan. (Kuva: Parker Miller. Julkaistu Flickr-palvelussa lisenssillä CC BY-SA 2.0)

Yhdysvalloissa Wisconsinin osavaltion Kenoshan kaupungissa 17-vuotias valkoinen nuorukainen Kyle Rittenhouse ampui elokuussa puoliautomaattiaseellaan kaksi poliisiväkivaltaa vastustanutta mielenosoittajaa ja haavoitti kolmatta. Nuori mies toimi vakain tuumin ja harkiten: hän oli tullut Wisconsiniin Illinoisin osavaltiosta ja aseistautunut yhteenottoa varten. 

Mielenosoitusten alkusyy, taas yksi poliisin selkään ampuma afroamerikkalainen, näyttää jäävän nuoren rasistin ’uroteon’ varjoon. Jacob Blake sai seitsemän luotia selkäänsä mennessään omaan autoonsa. Mies halvaantui loppuiäkseen.

Osuvia otsikoita pursuileva uutisointi kiinnittää huomiota vain viikkoja jatkuneisiin mellakoihin Yhdysvaltojen kaupungeissa. Mielenosoituksiin kyllästyneet laskevat rikottuja näyteikkunoita, eivät poliisin ja Rittenhousen kaltaisten itse itsensä järjestyksenvalvojiksi korottaneiden valkoisen vallan asehullujen vuosikymmenien kuluessa murhaamia ihmisiä.

Afroamerikkalaiset eivät väitä olevansa muita kunnollisempia, rehellisempiä ja hyveellisempiä ihmisiä. He vaativat vain yhdenvertaisia kansalaisoikeuksia, samojen lakien soveltamista samalla tavalla kuin niitä sovelletaan muihinkin amerikkalaisiin.

Vox-lehden kesäkuun lopulla julkaisema pieni videokooste poliisin surmaamasta 1 944 mustasta amerikkalaisesta ei kuvaa läheskään kaikkia tapauksia, mutta antaa jonkinlaisen katsauksen maahan, missä mustan todennäköisyys joutua poliisin tappamaksi on kolme kertaa suurempi kuin valkoisen. Poliisin tuomitseminen tekemästään henkirikoksesta on Yhdysvalloissa hyvin harvinaista.

George Floydin murhasta alkaneet uusimmat ”rotulevottomuudet” ovat jatkuneet koko kesän siksi, että poliisi on lisännyt roihuun sytykkeitä tappamalla lisää ihmisiä. Ja nyt valkoisen ylivallan kannattajat ovat saaneet taas yhden uuden lakia ja järjestystä puolustavan sankarin. Hän oli tullut kaltaisineen laittomasti kantamansa ase kädessä palauttamaan rauhan Kenoshan kaupunkiin.

Fox News -”uutiskanavan” propagandamylly Tucker Carlson ja hänen kaltaisensa  ”toimittajat” ja Valkoisen talon tämänkertainen rasisti, äärioikeiston salaliitto- ja sisällissotafantasioilla ratsastava presidentti Donald Trump ovat suhtautuneet tähän typerykseen ”patrioottina”, joka tuli ampuneeksi yhden muovikassilla ja toisen rullalaudalla aseistautuneen ihmisen ihan vain itsepuolustukseksi näiden yrittäessä saada sarjatuliaseen pois selvästi häiriintyneen ihmisen käsistä.

Valkoisen ylivallan äärioikeistolainen Yhdysvallat on saanut oman Horst Wesselinsä, eikä presidentin armahdus yllättäisi varmaan ketään kunhan Rittenhouse on ensin saanut tuomionsa.

Vapaiden maa, urhojen koti

Moni eurooppalainen tuntee samaa voimattomuutta kuin Euroopan avuton unioni seuratessaan sivusta, kuinka Valko-Venäjän diktaattori Venäjän suopealla tuella kidututtaa, antaa pamputtaa ja tarpeen vaatiessa murhauttaakin poliittisia vastustajiaan, rauhallisia mielenosoittajia.

Ja moni eurooppalainen katselee avun toivossa väärään suuntaan, Yhdysvaltoihin. ”Vapaiden maa, urhojen koti” on jättänyt ukrainalaiset tyhjien lupausten varaan eikä halua sotkeutua eurooppalaisten asioihin muuten kuin komentaakseen näitä kasvattamaan sotilasmenojaan ja ostamaan amerikkalaisen aseteollisuuden mainioita tuotteita.

Mitä moraalista eroa on Valkoisen talon lietsomalla poliittisella väkivallalla ja militarisoiduilla poliisivoimilla Yhdysvaltojen kaupungeissa, ja Aljaksandr Lukašenkan Valko-Venäjän rauhallisten mielenosoittajien kimppuun lähettämillä aseistetuilla univormupukuisilla gangstereilla? Molemmissa valtioissa presidentti yrittää rikollisin keinoin estää laillisen syrjäyttämisensä väärinkäyttämästään valta-asemasta.

Olisiko Euroopan aika kasvaa aikuiseksi ja ryhtyä tekemään omia ratkaisuja? Mitä apua on odotettavissa Yhdysvalloilta, joka jäi muutama vuosi sitten kiinni vakoiltuaan vuosikausia Euroopan unionia, Saksan liittokansleria ja jopa Vatikaania, vanhaa liittolaista (ehkä paavia epäiltiin Yhdysvaltojen vastaisesta salahankkeesta tunnetusti venäjämielisen Beelzebubin kanssa)?

*   *   *

Niin, onhan Kiina, EU:n luotettava kauppakumppani, joka saa sellunkeiton kannattavaksi hakkauttaessaan suomalaismetsiä kiinalaisten vessapaperiksi vaikka alipalkattu metsäyhtiön johtaja ei siinä seitsemän miljoonan euron vuosiansioillaan onnistukaan.

Tiibetin miehittäjä, Hongkongin autonomiasta kovasti huolehtiva ja uiguuriväestönsä vankileireihin sulkeva Kiina vasta onkin sopiva kumppani Euroopan unionin kovasti ihmisoikeuksista (ne tulevat vuoroon heti bisneksenteon jälkeen) huolestuneelle Euroopan poliittiselle eliitille. Mitäpä Kiinan ihmisoikeusrikoksista, kun EU sallii hukuttaa venelasteittain Eurooppaan pyrkiviä Välimereen.

Kolme suurvaltaa ja EU, siinäpä uljas joukko joka johdattaa ”ihmiskunnan” ilmastokriisin ohi ydinaseettomaan ja tasa-arvoiseen maailmaan.

Lue myös juttusarjan ensimmäinen osa:
Politiikan myrkkyoppia (9.9.2020)

Aiheesta aiemmin Vasen Kaista -verkkolehdessä:
Musta käsi (10.6.2020)

Vox-lehden video:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.