Maailma, Näkökulma

VESA SUOMINEN

9.9.2020 klo 08:41

Politiikan myrkkyoppia

Boris Nemtsovin muistolle Moskovassa 1.3.2015 järjestetty mielenosoitus. (Kuvan on Dhārmikatva julkaissut Wikimedia Commonsissa lisenssillä CC BY-SA 4.0)

Venäläisen toisinajattelijan (Venäjällä ei ole ”oppositiopoliitikkoja”, heitä on vain demokratioissa) Aleksei Navalnyin elimistöstä on löytynyt Neuvostoliitossa kehitettyä novitšok-hermomyrkkyä. ”Bolševikkien” vaihtuminen tiedustelun ja turvallisuuspalvelun silovikkeihin ei ole ainakaan vähentänyt järjestelmän toksisuutta. Toimittaja Antti Rautiainen totesi jo vuosia sitten: ”Ilman väkivaltaa Venäjällä ei voi tehdä politiikkaa”.

Navalnyi joutui sopivasti syrjään juuri Valko-Venäjän viimeisimmän vaali-ilveilyn paisuessa poliittiseksi kriisiksi. Venäjän hallitusta arvostelevilta katosi yksi kiintopiste, jonka ympärille kokoontua ja samalla varmistui, ettei protesteille saa sivustatukea Venäjällä.

Venäjän hallitus syyttää Navalnyin myrkyttämistä koskevan tiedon jo virallisesti vahvistanutta Saksaa ”informaatiokampanjasta” ja ”yhteistyön puutteesta”. Saksalaisista tämä voi tuntua hiukan röyhkeältä, kun venäläinen agentti ‒ varmaankin yhteistyön parantamiseksi ‒ teloitti vasta vuosi sitten elokuussa tšetšeeniaktivisti Zelimhan Hangošvilin ampumalla tämän berliiniläisessä puistossa. Venäjän hallitus on kiistänyt osallisuutensa.

Kampanjointia tai ei, informaatiota Venäjä on ainakin Saksasta saanut. Se on jo vuosia tehostanut vakoiluaan ja tihentänyt vakoilijaverkkoaan Saksassa samalla kun se on menestyksellä värvännyt ”hyödyllisiä idiootteja” esimerkiksi Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) riveistä.

Venäjälle yhteistyöhalukkuus tarkoittaa hallituksen tiedottajien ilmoitusten liturgista toistelua. Sen näkökulmasta on uppo-outoa, että muilla on omia käsityksiä. Maalla on piittaamaton asenne sotarikoksiinsa Tšetšeniasta Syyriaan. Poliisilla on pitkät pamput, ja kiduttaminen vankiloissa näyttää kuuluvan maan arkeen. 

Neuvostoajan oppeja

Poliittisen järjestelmän arvostelijoiden, tutkivien journalistien ja poliittisten toisinajattelijoiden poistaminen näyttämöltä vangitsemalla tekaistuin syyttein (Ivan Safronov, Ivan Golunov, Juri Dmitrijev) tai murhauttamalla (Anna Politkovskaja, Aleksandr Litvinenko, Boris Nemtsov) on ”normaali” tapa toimia. Kaikki poliittiset murhat eivät suinkaan jää selvittämättömiksi, mutta tekijästä tilaajaan on toisinaan pitkä ja mutkainen matka.

Vallanpitäjien näkökulmasta menetelmä on tehokas ja täsmällisesti kohdistettu. Neuvostoajan Gulagia, massiivista vankileirijärjestelmää Kolyman, Vorkutan, Solovetskin kaltaisine orjatyö- ja kuolemanleireineen ei kasvontunnistusohjelmien ja digitalisaation maailmassa tarvita – jopa mielenosoituksia on varaa joskus suvaita. Valtion väkivaltakoneisto, kovan kurin vankilalaitos leireineen ja poliittiset murhat synnyttävät väestössä riittävästi pelkoa ja Krimin miehityksen kaltaiset toimet taas uskoa hallitukseen, ja vaalituloksetkin ovat vanhaan neuvostotapaan selvillä jo ennen vaaleja.

Lubjankassa ahertaa edelleen samaa väkeä kuin Feliks Dzeržinskin komennossa; mutta  Rauta-Feliksin, tunnetun lasten ystävän henki suo Lubjankallekin uuden ilmeen. Lubjankan aukion laidalla sijaitseva lasten tavaratalo kuului taannoin mainostaneen: ”Rakastatko lastasi? Tuo hänet Lubjankaan!” 

Saksa paremmin kuin Euroopan unioni demokratioineen ja autoritaarisine hallituksineen (Unkari, Puola) saa tuskin koskaan varmaa tietoa siitä, kuka antoi käskyn Navalnyin myrkyttämisestä ja miksi. 

Myrkynsekoittajien ”ammattitaito” näyttää ainakin selvästi parantuneen, kun Navalnyin tapausta vertaa Englantiin emigroituneen venäläisen kaksoisvakoojan Sergei Skripalin ja hänen Julia-tyttärensä myrkyttämiseen maaliskuussa 2018.

Saksalainen viikkolehti Der Spiegel pilkkasi Skripalin myrkyttäneitä Venäjän sotilastiedustelu GRU:n agentteja syyskuussa 2018 kömpelöstä toiminnasta. Venäjältä saapuneen, tappotyössään lopulta epäonnistuneen vakoojakaksikon henkilöllisyys oli paljastunut valokuvien perusteella. 

Lehti otsikoi operaation ja Venäjän sotilastiedustelun toimet ”suureksi hupinumeroksi”. Presidentti Vladimir Putinin tiedottaja Dmitri Peskov puolestaan luonnehti brittien aikanaan Litvinenkon murhasta esittämiä syytöksiä ”vitsiksi”. Eipä isommin naurata.

Lue artikkelin toinen osa: 
Politiikan lyijymyrkkyoppia (10.9.2020)

Asiasta aiemmin Vasen Kaista -verkkolehdessä:

Steven Lee Myers: Uusi tsaari. Vladimir Putin ja hänen Venäjänsä (28.1.2017)

Lue lisää muualla verkossa:

Venäjä reagoi tietoihin Navalnyin myrkytyksestä syyttämällä Saksaa ”yhteistyön puutteesta” ja ”informaatiokampanjasta” (STT/Yle, 3.9.2020)
Tällainen on Novitšok-hermomyrkky – Navalnyista löytynyt myrkky tuttu Skripalien myrkytystapauksesta (Olli-Pekka Sulasma, Yle, 2.9.2020)
Russia and the Gulag: Putin is fighting for state control over how Soviet horrors are remembered (Andrea Gullotta, The Conversation, 10.7.2020)
Venäjän turvallisuuspalvelu murhasi Berliinissä, mutta miksi? (Antti Rautiainen, Kansan Uutiset, 5.4.2020)
Kuinka monta poliittista vankia istuu Venäjällä? (Antti Rautiainen, Kansan Uutiset, 17.11.2019)
Venäjän poliisi teki kymmeniä ratsioita opposition toimistoihin ja aktivistien koteihin (Mikko Leppänen, Yle, 12.9.2019) 

Kommentteja: 2

  1. Kommenttini ”USA:n juoksupoikaan” on tuossa lehden seuraavassa jutussa. Se on toinen osa tätä samaa juttua, jonka ensimmäistä osaa tulkitset, ja ensimmäisen osan tapaan kirjoitettu jo viikko sitten.
    Mistä olet saanut päähäsi, että historia toimii jonkin raamatullisen ”juonen” mukaan: jos jossakin on pahaa, jossakin muualla on ehdottomasti oltava hyvää. Ei Venäjän nykypolitiikka tule yhtään paremmaksi siitä, että Yhdysvaltojen nykyinenkin politiikka on kuin elokuvasta ”Kunniattomat paskiaiset”.
    Mitä NATO:on tulee, se on niitä ainoita asioita joissa Trump oli oikeassa: se olisi pitänyt lakkauttaa eikä suinkaan laajentaa kuristusrenkaaksi Venäjän ympärille juuri sillä tavalla kuin sen klaustrofobisimmat ja vainoharhaisimmat poliitikot pelkäsivät lännen tekevän.

  2. Milloin vasemmistosta on tullut usan juoksupoika joka tukee imperialistien maailman valloitus politiikkaa. Käsittämätöntä lukea kuinka vasemmisto lehti kirjoittaa naton agendaa ja tukee sen sotapolitiikkaa. Eipä olisi tätä päivääkään koskaan uskonut näkevän. Rauhan kyyhkyset ovat vaihtuneet usan ydinkärjillä varustettuihin risteilyohjuksiin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *