Olen ensimmäistä kertaa Tampereella vasemmistoliiton ehdokkaana kuntavaaleissa. Kun minua pyydettiin ehdokkaaksi, mietin osaanko tarpeeksi hyvin nykyisen kotikuntani kunnallispolitiikan yksityiskohtia ja osaanko kampanjoida. Lisäksi ehdokkaaksi asettumisessa arvelutti itsensä alttiiksi laittaminen. Kaikki tietävät, että jokainen – puolueesta riippumatta – omilla kasvoillaan ja ajatuksillaan politiikkaan mukaan astuva voi varautua persoonaankin kohdistuvaan arvosteluun. Lisäksi jossain mielen pohjilla yhä kummitteli vuosia aiemmin kuulemani termi apinanäyttely, jolla viitattiin vaalimainoksiin. Politiikalle on niin helppo naureskella, ja puhua siitä pelinä.
Päätin kuitenkin lähteä mukaan, koska ilman meitä ehdokkaita ei ole myöskään demokratiaa. Sen kautta luodaan koko Suomessa iso osa arjen ja elämän rakenteista ja mahdollisuuksista. Äänestämisen olen aina kokenut arvokkaaksi hetkeksi, jolloin kiitollisuus äänioikeudesta menneitä sukupolvia kohtaan on ollut vahvasti mielessä. Demokratian kunnioittaminen merkitsee minulle myös sitä, että on arvostettava muidenkin puolueiden ehdokkaaksi asettujia. Toivonkin voivani rakentaa yhteistyösuhteita moneen suuntaan.
Miettiessäni, mitä vastaan ehdokaspyyntöön, päädyin siihen, että jokaisen yhteisten asioiden hoitamisesta kiinnostuneen on voitava asettua ehdokkaaksi ilman kovaa itsekritiikkiä, turhaa arkuutta ja epäilyä. Politiikan yksityiskohdat ovat opeteltavissa asia kerrallaan. Puolueilla on myös tärkeä tehtävä ottaa uudet ehdokkaat vastaan avoimesti ja tukien niin asiasisällöissä kuin käytännön kampanjoinnissa. Toisaalta kuntapolitiikan ja siitä viestimisen on oltava sellaista, että kaikki kuntalaiset voivat ymmärtää, mitä kulloinkin ollaan tekemässä ja päättämässä.
Juuri vasemmistoliiton ehdokas olen demokratian lisäksi toistenkin isojen sanojen vuoksi: tasa-arvo ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ovat itselleni ohittamattomia arvoja ja konkreettisia tavoitteita, joita haluan edistää. Omissa töissäni sosiaalityön, sosiaalipolitiikan ja sukupuolten tasa-arvon kentillä olen nähnyt käytännössä sen, että työtä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden eteen on tehtävä jatkuvasti, jotta ne oikeasti voivat toteutua ihmisten elämässä.
Kirjoittaja on sosiaalityöntekijä ja yhteiskuntatieteiden tohtori.