Aamulehti kirjoitti 5.7. Tampereen kotihoidon hoitajapulasta. Ongelma on myös valtakunnallinen ja koskee laajemminkin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Kuten jutussa todetaan hakeutuu moni kotihoidon työntekijä mieluummin asumispalveluihin, joissa laki säätelee hoitajamitoituksia. Mielestäni mitoitus tulee saada myös iäkkäiden kotihoitoon. Ilman sitä hoitajakato saattaa kiihtyä samaan aikaan kuin kotihoidossa olevien määrä kasvaa. Tuhansia vanhuspalveluihin pätevöityneitä hoitajia työskentelee vanhushoivan ulkopuolella, koska työ iäkkäiden palveluissa on nykyisellään kuormittavaa. On ymmärrettävää, että syntyy eettinen ristiriita työntekijän kokiessa ettei voi tehdä työtään niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi.
Jutussa käsitellään myös vaikeutta saada sijaisia kotihoitoon. Tämäkin vaikeus koskee laajasti sosiaali- ja terveyspalveluita. Iso osa sijaisista on ns. vakituisia sijaisia. He tekevät säännöllisesti lyhyitä työpätkiä, jossa on myös omat kuormittavat tekijänsä. Kuitenkaan he eivät saa työterveyshuollon palveluita vakinaisten työntekijöiden tapaan. Olen tästä epäkohdasta jättänyt valtuustokyselyn huhtikuussa ja toivon saavani vastauksen elokuussa uuden valtuuston aloittaessa.
On toinen keskustelun paikkansa onko järkevää ylläpitää nykyisen kaltaista voimakasta suuntausta, jossa valtaosan iäkkäistä halutaan asuvan kotona. Onhan selvää, että kotihoidossa on paljon ihmisiä, jotka tarvitsisivat ympärivuorokautista hoivaa. Toki voidaan olettaa tulevien vanhussukupolvien olevan parempikuntoisia, mutta tästä huolimatta ikääntymisvauhdin tietäen tarvitaan lisää myös ympärivuorokautisen hoivan paikkoja, ja erityisesti niin kutsuttua välimuotoista asumista, joka sijoittuu kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan välimaastoon. Iäkkäät ihmiset ovat yhtä monenlaisia kuin nuoremmat. Tarvitaan siis myös monenlaisia asumisratkaisuja.
Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (vas.)