Etenkin pienipalkkaisimmat sosiaali- ja terveysalan työntekijät ansaitsisivat mojovan palkankorotuksen. On ällistyttävää, että yhteiskunta maksaa koneiden huollosta ja korjaamisesta niin paljon paremmin kuin ihmisten. Tämä epäsuhta on ilman muuta oikaistava.
Ensimmäisten aluevaltuustojen kaudelta ei taida olla realistista odottaa inflaatiota suurempaa yleiskorotusta: joka pennin nielee uudistuksen yhteydessä tehtävä palkkaharmonisaatio.
Tällä hetkellä sosiaali- ja terveysalan palkat saattavat vaihdella alueittain ja yksiköittäin paljonkin. Uudessa mallissa koko porukka siirtyy vanhoina työntekijöinä alueelliseen organisaatioon, jossa heille pitää maksaa samasta työstä samaa palkkaa. Koska kenenkään palkkaa ei voida laskea (muuttamatta työnkuvaa), hyvin monen työntekijän palkkaa on nostettava. Se tietysti maksaa, paljon.
Tarkkaan ei vielä tiedetä, miten operaatio toteutetaan tai missä ajassa, mutta kyse on melko varmasti Suomen historian suurimmasta palkkaharmonisaatiosta. Esimerkiksi Tampereen sosiaalityöntekijöiden palkka noussee satoja euroja, koska muualla Pirkanmaalla on samoista vakansseista maksettu niin paljon paremmin.
Palkkaharmonisaatio siis nostaa sosiaali- ja terveysalan keskipalkkoja, mikä oikein onkin. Raha ei kuitenkaan kohdennu muista näkökulmista järkevimmällä mahdollisella tavalla: se ei painotu pienipalkkaisimpiin tai raskaimpiin töihin, eikä sitä voi käyttää positiiviseen kannustamiseen. Tästä syystä ei myöskään voida luottaa siihen, että se kasvattaisi alan houkuttelevuutta.
Sosiaali- ja terveysalan vetovoimaa voidaan onneksi lisätä myös muilla keinoin. Uudistus antaa mahdollisuuden purkaa alalta sitkeään juurtuneita, työntekijöiden hyvinvoinnin ja autonomian kannalta ongelmallisia käytäntöjä – eli lisätä työntekijöiden valtaa oman työnsä sisältöön, vähentää byrokraattisuutta ja hierarkkisuutta sekä huolehtia riittävästä lisäkoulutuksesta ja työnohjauksesta.
Viime vuosina sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden taakkaa on pyritty kohtuullistamaan tiukentamalla henkilöstömitoituksia. On tärkeää, että tätä jatketaan – että työ on mahdollista tehdä hyvin ja kokea omaa työpanosta arvostettavan. Erityisen tähdellistä se on ihmisenkorjausaloilla, joilla väsymys tai kiire voi maksaa jonkun hengen.
Lue Anna Kontulan kaikki aluevaalikolumnit:
Pitäisikö sosiaali- ja terveyspalveluissa noudattaa lakia? (15.1.2022)
Pitäisikö sosiaali- ja terveysalan palkkoja nostaa henkilöstön riittävyyden turvaamiseksi? (13.1.2022)
Pitääkö joka kunnassa olla terveyskeskus? (11.1.2022)
Siihen on syynsä miksi esim. Lapin syrjäisimmässä kunnissa on tietyillä aloilla korkeampi palkka: muuten ei saada työntekijöitä. Odotan mielenkiinnolla, miten tämä houkuttelu onnistuu palkkaharmonisaation aikana.