Kevään eduskuntavaalien tärkeitä teemoja ovat koulujen kriisi ja toisaalta koulutuksen kunnianpalautus, jota nykyinen hallitus on parhaansa mukaan tehnyt.
Ensin keskusteluun nousivat oppimisen tasoa mittaavat Pisa-tutkimuksen tulokset, jotka kertovat oppimistulosten meillä Suomessa heikentyneen vuodesta 2006 lähtien. Tästä huolimatta Suomi sijoittuu edelleen varsin hyvin OECD-maiden keskuudessa. Viimeisimmän vuodelta 2018 olevan raportin mukaan Suomi sijoittuu lukutaidossa sijoille 1-5, ja verrattaessa kaikkiin maihin sijoille 3-9. Matematiikassa vastaavat sijoitukset olivat 7-13 ja 12-18 ja luonnontieteissä 3-5 ja 6-10. Tilanne ei siis ole hälyttävä, mutta toki huoleen on aihetta.
Toisin kuin julkisessa keskustelussa usein annetaan ymmärtää Suomessa koulujen väliset erot eivät yleisesti ottaen ole suuria, vaan erot ovat oppilaskohtaisia. Isoimmissa kaupungeissa on kuitenkin tapahtunut huolestuttavaa eriytymistä eri asuinalueiden koulujen välillä. Tampereellakin on kaupunginosia, joissa asuu runsaasti heikommassa sosiaalisessa ja taloudellisessa asemassa olevia perheitä. Noiden alueiden kouluissa on enemmän oppilaita, joilla on tarvetta yleiseen, tehostettuun tai erityiseen tukeen. Onkin ollut erittäin tärkeää, että heikomman sosioekonomisen tason alueiden kouluille on suunnattu valtion tasa-arvorahaa. Se on turvattava jatkossakin helpottamaan sitä, että oppilailla on mahdollista saada tarvitsemaansa tukea oli sitten kyse tukiopetuksesta tai siitä, että erilaiset oppijat tarvitsevat koulussa erilaisia tiloja oppiakseen. Varsinaista koulushoppailua ei Tampereella laajassa mielessä ole.
Kun perusopetuksen kolmiportaisesta tuesta säädettiin lailla vuonna 2010, oli tehostetun tai erityisen tuen päätös 11 prosentilla oppilaista. Vuonna 2021 luku oli jo 23 prosenttia. Tälle kehitykselle löytyy useita syitä. Erilaiset tarkkaavaisuuden häiriöt tunnistetaan paremmin, mikä on hyvä asia. Erittäin iso merkitys on sillä, että luokkakoot ja opetusryhmät ovat liian suuria, eikä niissä ole riittävästi aikuisia tukemassa oppilaita. Lapsilta voidaan myös odottaa liian varhain itsenäistä selviytymistä, mikä ei kaikille lapsille sovi.
Keskustelu inkluusiosta on sekin käynyt kuumana. Inkluusion ajatus on se, että erilaiset oppijat ovat samoissa ryhmissä, ja tukea tarvitsevat saavat siihen tarvitsemansa tuen. Laki mahdollistaa ja edellyttääkin sitä, että tarvittaessa erityistä tukea tarvitsevat lapset voivat opiskella erityisluokissa, jos se kyetään järjestämään. Erityisluokkia onkin Suomessa edelleen. Noin kolmasosa erityisen tuen päätöksen saaneista lapsista opiskelee kokonaan erityisryhmissä. Tampereella on viime vuoden tietojen mukaan lapsia perusopetuksessa 18 292. Heistä tehostetun tuen oppilaita 2 340 ja erityisen tuen piirissä 1 346, joista 225 oli mukana yleisopetuksessa.
Perusopetuksessa erityisluokkien määrää on meillä lisätty vuodesta 2014 alkaen ja lisätään edelleen. Erityiskoulujen luokkien määrä on vähentynyt.
Koska lapset ovat erilaisia ei ole yhtä vastausta siihen, miten suhtautua inkluusioon. Se on kuitenkin selvää, että inkluusion idea voi kunnolla toteutua vasta silloin, kun tietyt asiat ovat kunnossa. Koulun koko toimintakulttuurin tulee palvella sitä, että tunnistetaan erilaisten oppijoiden tarpeet ja sitoudutaan kaikkien lasten yhdenvertaisuuteen riippumatta heidän yksilöllisistä ominaisuuksistaan. Kouluissa tulee olla riittävästi toimivia tukirakenteita ja käytäntöjä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että luokissa on riittävästi aikuisia lasten tukena. On oltava myös laadukasta koulutusta siihen, että lasten tuen tarpeet tunnistetaan ajoissa. Esimerkiksi nepsy-valmennus ja sen riittävä ylläpitokoulutus pitäisi ulottaa kaikkiin lasten parissa työskenteleviin.
Sosiaali-ja terveysalojen tavoin työntekijäpula on todellisuutta myös koulumaailmassa ja varhaiskasvatuksessa. Etenkin erityisopettajista on pulaa, myös Tampereella. Monesti syy opettajien alan vaihtoon on sama kuin hoiva-ammateissa; työstä on tullut liian kuormittavaa. Kun liian isoissa ja levottomissa luokissa ei ole rauhaa hoitaa perustehtävää, opettamista, on se luonnollisesti eettisesti vaikeaa ja siten psyykkisesti uuvuttavaa.
Kouluille tunnutaan asetettavan joskus aivan kohtuuttomia vaatimuksia, kun lasten pahoinvoinnista puhutaan. Liian vähän on keskusteltu ympäröivän yhteiskunnan ilmapiiristä. Kun suoristuskeskeisyys, kilpailu, kaupallisuus, ihmisten eriarvoisuus, muun muassa ilmastonmuutoksen aiheuttama turvattomuus ja näköalattomuus on arkitodellisuutta, ei se voi olla heijastumatta koulumaailmaankin.
Koulut tarvitsevat ehdottomasti parempia resursseja, mutta samaan aikaan pitäisi kyetä muuttamaan koko yhteiskuntaa inhimillisempään, vähemmän kilpailuhenkiseen ja suorituskeskeiseen suuntaan.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Tampereelta.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.