Vanhan sanonnan mukaan lohta kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan. Sanontaa voidaan soveltaa myös kansanedustajain vaaleihin. Ehdokkuus voi olla iso asia, vaikka kansanedustajan paikkaan ei yltäisikään.
Vasemmistoliitto on asettanut huhtikuun eduskuntavaaleihin täydet 217 ehdokasta. Jos vaalit menisivät vasemmiston kannalta loistavasti, voisi vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kasvaa jopa 20-jäseniseksi. Mutta silti valtaosa ehdokkaista jää valitsematta eduskuntaan.
Osa ehdokkaista valitaan todennäköisemmin kuin toiset. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa kansanedustajiksi valittiin 16 ehdokasta. He saivat yhteensä 42 prosenttia kaikista vasemmistoliiton äänistä. Kansanedustajiksi valitut saivat keskimäärin 6 605 ääntä, valitsematta jääneet 200 ehdokasta saivat keskimäärin 731 ääntä.
Tämän vertailun valossa voisi näyttää siltä, että nuo 200 valitsematta jäänyttä olisivat tavallaan olleet toissijaisia ehdokkaita. Mutta tämänkaltainen ehdokkaiden vähättely menee kuitenkin pahasti pieleen. Ilman noiden 200 ehdokkaan ääniä vasemmistoliitto olisi saanut ehkä vain viisi kansanedustajaa.
Jokainen ehdokas, myös valitsematta jäänyt, on puolueelle korvaamaton. Jokainen ehdokas tuo kotikulmiltaan, ammattitovereiltaan sekä harrastuspiireistään sellaisia ääniä, joita kukaan muu puolueen ehdokas ei olisi saanut. Vasemmistoliitto on voittanut tai hävinnyt kansanedustajan paikkoja muutaman kymmenen äänen erolla, siksi jokaisen ehdokkaan jokainen ääni on yhtä tärkeä. Ja ehdokkaan kannalta on tärkeää, että vaikka hän ei olisi päässyt kansanedustajaksi, hän on luonut pohjaa paremmalle menestykselle tulevissa vaaleissa.
Saramon vaalikampanja kesti 20 vuotta ja kuudet vaalit
Vuoden 2019 vaaleissa valituista vasemmistoliiton kansanedustajista ei kukaan ole päässyt kansanedustajaksi suoraan ensimmäisen ehdokkuutensa jälkeen. Katja Hänninen ja Suldaan Said Ahmed kylläkin nousivat eduskuntaan ensimmäistä ehdokkuuttaan seuraavan vaalikauden kuluessa varakansanedustajan paikalta.
Markus Mustajärvi, Merja Kyllönen, Hanna Sarkkinen, Aino-Kaisa Pekonen, Li Andersson, Johannes Yrttiaho, Veronika Honkasalo ja Mai Kivelä valittiin eduskuntaan toisella yrittämällä. Kolmas ehdokkuus toi kansanedustajan paikan Juho Kautolle, Anna Kontulalle, Jari Myllykoskelle, Pia Lohikoskelle ja Paavo Arhinmäelle. Matti Semi tarvitsi neljä vaalikampanjaa noustakseen eduskuntaan.
Arhinmäki sai ensimmäistä kertaa ehdokkaana ollessaan 768 ääntä ja Kontula 383.
Varsinainen sinnikkään vaalityön sankari on vasemmiston eduskuntaryhmän nykyinen puheenjohtaja Jussi Saramo. Hän sai vuoden 1999 vaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä lupaavat 269 ääntä. Vuoden 2003 vaaleissa äänisaalis oli 475 ja vaativa tuhannen äänen raja meni rikki vuoden 2007 vaaleissa. Sisukas työ vasemmistolle vaikeassa vaalipiirissä palkitsi Saramon noin 3000 äänen potilla ja varakansanedustajan asemalla kaksissa seuraavissa vaaleissa. Kansanedustajan valtakirjan Saramo sai vihdoin viime vaaleissa 3 502 äänen turvin.
Vasemmistolla on eduskuntavaaleissa ollut reilut 200 ehdokasta, ja heistä on tähän mennessä valittu eduskuntaan alimmillaan 12 ja enimmillään 22, keskimäärin 17,7 kansanedustajaa.
Ehdokkuudella eduskuntavaaleissa voi vaalien jälkeenkin olla merkittävät seuraukset. Vaikka vaalikampanja eduskuntavaaleissa ei ainakaan heti antaisi kansanedustajan paikkaa, on se iso valttikortti kunta- ja aluevaaleissa. Yli puolet aluevaltuustoihin valituista vasemmistoliittolaisista oli ollut eduskuntavaaliehdokkaana ennen aluevaaleja.
Vasemmistoliiton vaalimenestys ei nojaa median juhlimiin valtakunnallisiin julkisuuden henkilöihin, vaan niihin kansalaisten edunvalvojiin, jotka peräänantamattomalla työllään kasvattavat nauttimaansa luottamusta ruohonjuuritasolta kunnalliselle ja maakunnalliselle tasolle.