Lähisuhdeväkivalta on ympärillämme jatkuvasti – miksi sitä on niin vaikea nähdä?

Lähisuhdeväkivalta on Suomessa niin yleistä, että sitä on kohdannut tilastojen mukaan jossain muodossa noin puolet naisista. Miehillä prosenttiosuus on pienempi. Tilastokeskuksen mukaan fyysistä väkivaltaa parisuhteessa on kohdannut noin kolmannes naisista ja kuudesosa miehistä, henkistä väkivaltaa noin puolet naisista ja 40 prosenttia miehistä. Seksuaalista väkivaltaa parisuhteessa on kohdannut 11 prosenttia naisista ja 2 prosenttia miehistä. Suomi on todettu Euroopan unionin toiseksi vaarallisimmaksi maaksi naisille. 

Karuista tilastoista huolimatta väkivaltatyö on lähestulkoon kokonaan järjestöjen vastuulla Suomessa. Julkisella sektorilla asiaan ei ole systemaattisesti tartuttu. Suomi on saanut moitteita väkivallan ehkäisyn ja uhrien auttamisen puutteellisuudesta muun muassa Yhdistyneiltä kansakunnilta ja Amnestyltä. 

Väkivaltatyötä tekevän Setlementti Tampereen toiminnanjohtaja Mervi Janhunen-Ruusuvuori ajattelee, että väkivallan tunnistamiseen on erilaisia esteitä. Ongelma on hänen mukaansa haastava ja sitä hankaloittaa uhrien vastuuttaminen. 

– Lähisuhdeväkivalta on vaikea yhteiskunnallinen ongelma. Siihen liittyy ”miksei se toinen vain lähde” -ajattelua. Vaikeaa asiaa yksinkertaistetaan, Janhunen-Ruusuvuori pohtii.

Ajatus siitä, että lähisuhdeväkivallan loppuminen on yksinkertaisesti uhrin lähtemisestä kiinni, voi johtaa ajatukseen, etteivät uhrit oikeastaan tarvitse apua. Väkivalta on kuitenkin aina tekijän vastuulla. Väkivaltaisesta suhteesta lähtemiseen liittyy myös sellaisia hankaloittavia tekijöitä, joita ei liity väkivallattomaan suhteeseen: ero on väkivaltaisen suhteen vaarallisin hetki.

Janhunen-Ruusuvuori toivoo, että väkivaltatyö ottaisi askeleita eteenpäin yhteiskunnassa. Julkisella sektorilla on hänen mukaansa puutteita väkivallan tunnistamisessa, mikä osittain voi johtua asiakkaan kokonaisvaltaisen kohtaamisen puutteesta ja siitä, etteivät vaikeat asiat tule esille keskusteluissa. Janhunen-Ruusuvuori haaveilee, että Pirkanmaalle saataisiin väkivaltatyön osaamiskeskus, jossa järjestö-, sosiaali- ja terveysalan osaaminen kohtaisivat tutkimustyön.

Apua ja tukea viheliäisiin ongelmiin

Mielenterveyspalveluiden ruuhkautuminen on ajankohtainen ongelma, joka näkyy Setlementilläkin. Palveluihin on ollut ruuhkaa. Asiakkaita ohjataan Setlementille paljon sosiaali- ja terveyspalveluista, mutta osa löytää itsekin palveluiden piiriin etsimällä tietoa verkosta. Yhteyttä voikin ottaa matalalla kynnyksellä. 

Setlementti on monialainen kansalaisjärjestö, jossa järjestetään monipuolista toimintaa. Toiminnan peruslähtökohtana on auttaa ihmisiä voimaan hyvin. Järjestö kytkeytyy osaksi valtakunnallista ja maailmanlaajuista verkostoa. Väkivaltatyö on Setlementti Tampereen kärkeä ja perheväkivaltakeskuksessa tarjotaan keskusteluapua ja vertaisryhmiä väkivallan kokijoille ja tekijöille. Apua on myös esimerkiksi kiusaamista kohdanneille.

Tampereella järjestö tekee myös muun muassa rikosuhripäivystystä, maahanmuuttajayhteisöille suunnattua työtä, seksuaaliväkivaltatyötä ja ylläpitää Nollalinja-päivystyspuhelinta ja kohtaamispaikkoja Tampereella. Työntekijöitä on noin 75 ja useita vapaaehtoisia.

Setlementti Tampereella on lisäksi yhtiömuotoista toimintaa, joka tarjoaa nuorten tuettua asumista ja kehitysvammaisten päivätoimintaa.

Rahoitus monesta lähteestä

Setlementti Tampereen rahoitus tulee eri lähteistä ja jotkut avustukset kytkeytyvät kohdistettuihin hankkeisiin. Yhteistyö hyvinvointialueen kanssa on vielä hahmottumassa. 

Epävarmuustekijöitä lähitulevaisuuden rahoitukseen on olemassa. Veikkaus-varoista saatu Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) myöntämä avustus on kattanut suuren osan järjestön toiminnasta. Kun avustukset siirtyvät valtiolle, ne ovat alttiimpia poliittisen päätöksenteon aiheuttamille muutoksille. 

Avustukset ovat kytköksissä toiminnan tuloksellisuuteen ja esimerkiksi hankekohtaisesta rahoituksesta tulee tehdä tuloksellisuusselvitys. Sen vuoksi Setlementillä ollaan hyvin perillä toiminnan vaikuttavuudesta. Vaikuttavuutta mitataan esimerkiksi keräämällä palautetta asiakaskäyntien jälkeen. Palautteen avulla on voitu osoittaa, että suurimman osan asiakkaista hyvinvointi on lisääntynyt asiakaskäyntien aikana. 

Vaikka väkivalta on edelleen Suomessa valtavan suuri ongelma, Janhunen-Ruusuvuori näkee yhteiskunnassa myös positiivisia muutoksia, jotka auttavat ongelmaan puuttumista.

– Näen paljon toivoa. Kuritusväkivalta kriminalisoitiin vuonna 1984 ja avioliiton sisäisestä raiskauksesta tuli rikos vuonna 1994. Joka sukupolvi mennään eteenpäin. Nykyään nuorilla on enemmän tunnetaitojakin kuin aiemmilla sukupolvilla, hän kertoo.