Säätytalolla oikeistopuolueet sorvaavat paraikaa hallitusohjelmaa, joka tarkoittaa kylmää kyytiä niin ihmisille kuin ympäristöllekin. Historiallisen oikeistolaisen hallituksen muodostaminen tietää taatusti muun muassa leikkauksia pienituloisilta, palkansaajien kyykyttämistä, rasistista maahanmuuttopolitiikkaa ja takapakkeja ilmastopolitiikassa. Vaali-ilta oli synkkä, mutta nyt kuukausi vaalien jälkeen on aika varmistaa, että emme lamaannu epätoivosta.
Demokratiassa ei ole kyse vain vaaleista, eikä demokraattista osallistumista voi typistää vain vaalikampanjointiin ja äänestämiseen. Vasemmistolaisen liikkeenkään vahvuus ei tule suurista budjeteista, silotellusta viestinnästä tai median suosiosta. Vasemmistolaisen liikkeen vahvuus on ihmisissä – meissä kaikissa, jotka olemme valmiit käärimään hihamme nähdäksemme yhteiskunnassa sen muutoksen, jota toivomme. Sitä aktiivisuutta tarvitaan tänään enemmän kuin koskaan aiemmin.
Perinteisesti vasemmistolaisessa liikkeessä politiikka on ollut yhdessä tekemistä, toveruutta ja solidaarisuutta. Politiikan rakenteiden muuttumisen myötä puoluetoiminta on yhä suuremmissa osin kabineteissa tehtävää politiikkaa, hiottua viestintää ja vaalikampanjointia. Yhä harvempi löytää itselleen paikkaa puolueen aktiivina, eikä puolueessa jo toimivillekaan ole aina selvää, kuinka monimuotoista puoluetoiminta voi olla ja millaisin tavoin jokainen puolueen jäsen voi tehdä työtä sen eteen, että edustajamme kuntien ja hyvinvointialueiden valtuustoissa sekä eduskunnassa saavuttaisivat yhteisiä tavoitteitamme.
Vasemmistoliiton jäsenmäärä lähti kovaan kasvuun vaalituloksen selvittyä, mikä osoittaa, että yhä edelleen ihmisillä on tahtoa antaa oma panoksensa vasemmistolaisen politiikan eteen. Seuraavaksi on aika löytää keinot, joilla puolueen uudet kuin vanhatkin jäsenet löytävät roolinsa vasemmistolaisen politiikan käytännön tekijöinä.
Vaikka vaalituloksen seuraukset ovat synkät, meillä on lukuisia keinoja edistää vasemmistolaisia päämääriä myös tulevina vuosina. Mielenosoitukset, lakot ja monenlainen muu aktiivisuus yhteiskunnan eri osa-alueilla mahdollistaa kapuloiden heittelyn oikeiston rattaisiin. Myös paikallispolitiikan merkitys kiistatta korostuu. Viime hallituskaudella Tampereella vasemmistoliitto kamppaili menestyksekkäästi sen puolesta, että jokaisella tamperelaislapsella on oikeus varhaiskasvatukseen, kun Sipilän hallitus poisti varhaiskasvatusoikeuden työttömän vanhemman lapsilta. Tapaus on loistava esimerkki siitä, kuinka hallituspolitiikka ei määrittele politiikan koko pelikenttää, vaan paikallisesti on mahdollista valita toisin.
Kaupunginvaltuutettuna ja valtuustoryhmämme puheenjohtajana ajattelen, että tamperelaiset vasemmistoliiton aktiivit ovat meille kabineteissa politiikkaa tekeville korvaamaton voimavara. Pelkällä seitsemän valtuutetun kokoonpanolla kaupunginvaltuustossa ei maailmaa tai edes kaupunkia muuteta, mutta satojen vasemmistolaisten toimijoiden joukossa on voimaa. Kotikaupunkinsa puolesta aktiivisesti toimivat ihmiset varmistavat, että meillä on myös kaupunginvaltuustossa riittävästi poliittisia pelimerkkejä ja uskottavuutta vaatia, että Tamperetta tehdään kaikille, ei harvoille.
Nyt on aika järjestäytyä ja ryhtyä vahvistamaan vasemmistolaisen politiikan joukkovoiman perinnettä.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän puheenjohtaja.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.