Välillä hyviä uutisia! Yhdyskuntalautakunnan viimeisessä kokouksessa ennen kesätaukoa tehtiin erinomaisia päätöksiä. Heinäpuiston pelastuminen vahvistettiin virallisesti, Hiedanrannan ja Lielahdenkin ilme kohentuu ja Kalevan kaupunkiketokin liikahti hyvään suuntaan.
Suunnitelmat Heinäpuiston tuhoamisesta ja muuttamisesta tonttimaaksi on siis nyt virallisesti haudattu. Lautakunta päätti, että Heinäpuiston ja Pyynikintorin puoli irrotetaan asemakaavasta ja asemakaavaa viedään eteenpäin vain Tampereen taidemuseon puolella.
Päätös on yksimielinen, mikä vähän yllätti, sillä etenkin oikeiston suunnalta Heinäpuiston täydennysrakentamista on aikaisemmin pidetty lähes välttämättömyytenä. Ilmeisesti kansanliikkeen vastustus oli liian kova. Hyvä niin!
Päätös tarkoittaa myös sitä, että Pyynikintorin alle ei rakenneta parkkiluolaa. Kahdellesadalle maanalaiselle parkkiruudulle ei löytynyt maksajaa. Luola olisi maksanut 13,2 miljoonaa, eli yhden ruudun hinnaksi olisi tullut 66 000 euroa.
Toisaalta parkkipaikkojen puute esti täydennysrakentamisen Puutarhakadun ja Kortelahdenkadun kulmaan, mihin kaavailtiin ihan mallikasta tiilirakennusta. Taloa ei voida rakentaa, koska tontille ei mahdu kaupungin pysäköintinormin mukaista määrää parkkipaikkoja.
Veikkaisin kyllä, että näin keskustassa ja ratikkalinjan varrella asunnot olisivat kelvanneet ilman parkkipaikkojakin. Ainakin olisi voitu kokeilla pakollisen parkkipaikkamäärän vähentämistä, mutta kaupungin linja on jyrkkä. Valitettavasti.
Rouhea ja villi Hiedanranta
Hyvään suuntaan mennään myös Hiedanrannassa ja Lielahdessa. Hyväksyimme alueen kaupunkikuvallisen vision, jonka pohjalta aluetta lähdetään kehittämään.
Visiossa Hiedanrannan keskustassa on ”rouheaa ja paikoin villiä arkkitehtuuria” ja kantakaupunkimaisia kivitaloja, joiden materiaalien käyttö on ”oivaltavaa ja rohkeaa ja ammentaa alueen teollisesta historiasta” sekä paljon istutuksia ja viherrakentamista. Pääasiallinen julkisivumateriaali on tiili, mikä sopiikin vanhan tehtaan ympäristöön. Hienoa on sekin, että talojen kattomuotojen pitää vaihdella. Luvassa on siis kerrankin muutakin kuin suorakulmaisia laatikoita.
Hitusen arveluttavat yhteen kortteliin kaavaillut 16–24-kerroksiset tornitalot. Toki niiltä edellytetään ”kaupunkikuvallisesti ja -rakenteellisesti poikkeuksellisen laadukasta arkkitehtuuria”, ja inspiraationa pitäisi toimia vanhaan tehtaan savupiippu. Toteutus on kuitenkin aina oma lukunsa. Materiaaleina ovat tiili, metalli ja lasi. No, kaipa niistä voi tehdä hyvänkin näköisiä rakennuksia.
Myös Lielahden on tulevaisuudessa määrä olla “kaupunki täynnä puutarhoja, vihreää ja monipuolista arkkitehtuuria” ja ”kasvillisuutta seinillä ja rakenteissa”. Kasvillisuudella on määrä maisemoida muun muassa parkkitaloja, mikä on hyvä.
Epäilyttäviäkin kohtia visioon mahtuu. Vähän pelottavalta kuulostaa Lielahden kohdalla maininta ”arkkitehtuurissa ja materiaaleissa näkyy alueen historia kaupan keskittymänä”, joka kuulemma voidaan ”pitää mukana alueidentiteetin rakentamisessa”. Alueen nykyiset 1980-luvun ”postmodernit” laatikkomarketit ovat omaan silmääni lähinnä luotaantyöntäviä. Toivottavasti mallia uudisrakentamiseen otetaan mieluummin vaikka tiilipintaisesta Lielahti-talosta.
Kaupunkiketo Kalevan kirkon naapuriin
Lopuksi vielä iloinen uutinen. Aiemmin keväällä uuteen valmisteluun palautettu valtuustoaloite kaupunkikedon saamisesta Kalevaan on nyt käsitelty uudestaan. Tulos on hyvä.
Vuonna 2024 Kalevan kirkon itäpuolella olevien kallioiden ympäristössä pitäisi olla noin 1 800 neliömetrin kokoinen niitty. Tarkemmat suunnitelmat tulevat vielä nähtäville ja kommentoitaviksi.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton 1. varavaltuutettu ja rakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta vastaavan yhdyskuntalautakunnan jäsen Tampereelta. Tällä palstalla hän kertoo kuulumisia lautakunnan kokouksista.
III
Merkintöjä-sarja kokoaa yhteen vasemmistoliiton pirkanmaalaisten luottamushenkilöiden näkökulmia politiikkaan ja päätöksentekoon.