Filmille kuvaaminen on yhä suositumpaa

Nykyaikainen digitaalitekniikka helpottaa ihmisten elämää siinä määrin, että työpäivän aikana tarvitsee siirtyä pöytänsä äärestä ainoastaan keittämään kahvia. Vaikka nykyään monet asiat on helppo tehdä tietokoneella, löytyy maailmasta ihmisiä, joita tekniset innovaatiot eivät puraise niin syvälle, että niistä jaksaisi aina innostua. 

Nopean teknisen kehityksen vastapainoksi ihmisiä kiinnostaa yhä edelleen vanhat asiat, ja monet nuoret ovat kiinnostuneet siitä, millaista elämä oli silloin, kun isä tai isoäiti olivat nuoria. Monista vanhoiksi ja unohdetuiksi kuvitelluista tekniikoista on muodostunut omia harrastajaryhmiään, joiden suosio kasvaa edelleen. LP-levyjen ja C-kasettien keräilyn ja kuuntelemisen lisäksi myös valokuvien ottamisesta filmille on tullut yhä useamman harrastus.

Kinofilmille kuvaaminen on yllättävän helppoa, ja monet valokuvausliikkeet edelleen kehittävät paperikuvia. Paperiset valokuvat ovat eri tavalla arvokkaita kuin digitaalisella järjestelmäkameralla napsitut tuhannet valokuvat, jotka unohtuvat bittiavaruuteen. Digikuvissa on se ikävä ongelma, että kuvia ei juurikaan tule katseltua enää myöhemmin. Hyvin harva vuosien päästä tietää, mille muistitikulle lomakuvat Kööpenhaminasta on tallennettu.

Filmikameralla otetut kuvat luovat oman arvokkuuden valokuvaamiseen. Digitaalikameroilla voi ottaa nopeasti kymmeniä kuvia, ilman että tarvitsee miettiä kuvaamisen kustannuksia. Kun valokuvia ottaa filmille, on pohdittava, mistä kuva kannattaa ottaa. Filmille kuvaaminen on hyvä keino parantaa omaa valokuvaamisen taitoa. Digikameralla otetut miljoonat kuvat eivät juurikaan paranna osaamista, eikä digikuvauksessa määrä muutu laaduksi.

Monet saattavat pitää filmikuvausta kalliina harrastuksena, mutta paperikuvien teettäminen ei maksa montaa euroa ja jos on mahdollisuus kehittää kuvat itse, on ainoa kustannus vain valokuvapaperissa ja tarvittavissa kemikaaleissa. Kuvien teettäminen valokuvausliikkeessä voi tässäkin tapauksessa tulla halvemmaksi. Usein valokuvausliikkeet tekevät paperikuvista myös digikuvat samaan hintaan, koska digikuvien tekeminen ei tuota kustannuksia paperikuvien kehityksen yhteydessä.

Kinofilmikameroita saa lisäksi todella edulliseen hintaan. Järjestelmäkamerat, jotka kymmeniä vuosia sitten maksoivat kuukauden palkan verran, ovat nykyään hinnaltaan korkeintaan kahdensadan euron luokkaa. Huomattavasti tätäkin halvemmalla saa todella laadukkaita kameroita. Lisäksi filmikameroiden tarvikkeet ovat halpoja. Järjestelmäkameraan saa muutamalla kympillä hyvän objektiivin tai salamavalon.

Jokainen valitsee itse tapansa valokuvata tai harrastaa musiikkia, mutta näyttäisi siltä, että vanhojen tekniikoiden suosio kasvaa jatkossakin. Monelle filmikuvaus saattaa olla vastareaktio yhä enemmän tehokkuutta ja suorittamista palvovalle yhteiskunnalle. Paperikuvien ottaminen ja LP-levyjen kuunteleminen kulkee nykyisen digitaalisen tekniikan rinnalla ja voi mahdollisesti nousta tasavertaiseksi tavaksi, kun yhä useampi kiinnostuu niistä.