Näkökulma

ANNA WECKSTRÖM

19.10.2023 klo 14:50

Lähisuhdeväkivallan uhrille pakkosyötetään syyllisyyttä

Yhteiskunta ja ympäristö saattavat monesti syyllistää lähisuhdeväkivallan uhreja heidän kohtaamastaan väkivallasta. Anna Weckström kirjoittaa siitä, miten tärkeää on kohdata lähisuhdeväkivallan uhreja myötätunnolla ja ymmärryksellä. (Kuva: Anna Lantta)
Anna Weckström

Syyskuussa uutisoitiin tapauksesta, jossa nainen oli kertonut sosiaalisessa mediassa kokemastaan lähisuhdeväkivallasta ja saanut tästä hyvästä syytteen kunnianloukkauksesta. Tapaus nostaa karmealla tavalla yhteiskuntamme kieroutuneen suhtautumisen lähisuhdeväkivaltakokemuksiin. Yhtäältä uhrille kerrotaan, että väkivallan tekijä on aina vastuussa tekemästään väkivallasta, toisaalta taas syyllisyys ja häpeä tungetaan uhrin kurkusta alas vaikka väkisin.

Väkivaltatyötä tekevät järjestöt sekä useat väkivaltaa käsittelevät tutkimukset viittaavat monelta eri suunnalta tuleviin syyllisyyden ja häpeän tunteisiin, joita väkivallan uhri joutuu kohtaamaan. Häpeä tulee esimerkiksi selonteoista, joita uhri joutuu tekemään itselleen siitä, miksi väkivalta sattui omalle kohdalle ja miksei lähtenyt silloin ja silloin. Syyllisyys tulee läheisten kommenteista, joissa tivataan, miksei uhri lähde tai lähtenyt aiemmin. Se tulee tuttavan toteamuksesta, ettei ymmärrä, miksi joku jäisi huonoon suhteeseen. Se tulee median välityksellä, kun uutisoidaan tekijää häivyttävillä otsikoilla, miten nainen tapettiin parisuhderiidan seurauksena. Ja se tulee yhteiskunnasta, joka kirjaimellisesti rankaisee väkivallan uhria, joka oikeutetusti kertoo kokemastaan.

Keskustelukulttuuria väkivallasta täytyy muuttaa, samoin yhteiskuntamme rakenteita, jotka suojelevat väkivallan tekijöitä. Puhumisen tapoihin on ainakin jokaisen yhteiskunnan jäsenen mahdollista vaikuttaa. Ylipäätään meidän täytyy puhua lähisuhdeväkivallasta enemmän, sillä tieto väkivallan ilmenemismuodoista on yhteiskunnassamme puutteellista ja puutteellinen tieto ruokkii virheellisiä käsityksiä.

Lähisuhdeväkivallan uhri ei ole syyllinen kokemaansa väkivaltaan eikä ansaitse kantamaansa syyllisyyttä ja häpeää, vaikka niin monelta taholta se hänen kannettavakseen annetaan. Uhri ei ole heikko, vaikka ei pääsisi suhteesta pois. Uhri ei ole valinnut joutua väkivaltaiseen suhteeseen ja todennäköisesti ennen siihen joutumista hänkin on ajatellut, ettei koskaan jäisi väkivaltaiseen suhteeseen.

Suhteeseen saatetaan jäädä, koska väkivalta on hiipinyt siihen niin pienin askelin, että se ehtii tulla normaaliksi arjeksi. Jäämisen syy voi olla tekijän harjoittama taidokas manipulointi, jossa syyllisyys pyöräytetään aina uhrille. Väkivallan kokeminen vie voimavarat, jolloin ulospääsy voi tuntua mahdottomalta. Niin kuin tietäisi, että ovi on olemassa, muttei vain pääsisi sen luokse. Syynä voi olla toki ihan sekin tosiasia, että väkivaltaisen suhteen vaarallisin hetki on ero. Kyse voi olla elämästä ja kuolemasta.

Jos läheisesi on kohdannut väkivaltaa ja onnistunut lähtemään suhteesta, hän on tehnyt todennäköisesti elämänsä rohkeimman teon ja ansaitsee ennemmin kuulla, että hänen läheisensä näkevät hänen rohkeutensa ja ovat hänen tukenaan kuin tyrmistyneitä kommentteja siitä, miten et ymmärrä, kuinka hän siinä niin kauan roikkui. Jos läheisesi ei ole päässyt irti, kuuntele häntä, älä tee oletuksia. Jokaisella meistä on mahdollisuus tehdä ainakin itsestämme se turvallinen henkilö, jonka katseessa ja puheissa on tarjota myötätuntoa ja ymmärrystä, ei syyllisyyttä eikä häpeää.

Kirjoittaja on Vasen Kaista -verkkolehden toimitussihteeri.

Lisää aiheesta Vasen Kaista-verkkolehdessä:
Lisää aiheesta muualla verkossa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *