Artikkeli: Kulttuuri

17.11.2023 klo 09:01

Kierrämmekö edistysuskossamme kehää?

Poltettu metsä-
Annina Mannilan ja Panu Ollikaisen Sykli-näyttely pohtii aikaa. Entä jos aika onkin kehä eikä etenevä suora? Mannilan teos Poltettu on yksi näyttelyn pysähdyttävimmistä. (Kuva: Annina Mannila)

Länsimainen, suoraviivaisesti eteenpäin menevä, lineaarinen historia- ja aikakäsitys on törmäämässä vastakohtaansa, syklisyyteen.

Entäpä jos aika kiertääkin kehää, jolloin kaikki tapahtumat toistuvat tuhansien vuosien aikasykleissä päättyen lopulta katastrofiin.

Tämäkin kysymys herää valokuvaaja Annina Mannilan (s.1977) ja kuvataitelija Panu Ollikaisen (s.1980) Sykli-näyttelyssä, Kulttuuritalo Laikun Galleriassa.

Kuvatekstin teokset näyttelytilassa.
Ollikainen: Dance of time, 2015 – 2023, kineettinen teos: kellokoneistot, rautalanka, tasolasi. Mannila: Untitled, 2020, kineettinen teos: diaprojsointi, tiimalasi, vesi.

Ollikaisen pienoisveistosten ihmishahmot sijoittuvat mielikuvituksellisiin tilanteisiin, asetelmiin ja maisemiin. Ideat teoksiin syntyvät aikakäsitteestä, luontosuhteesta, tilavaikutelmista ja aikamme ilmiöistä. Ovatko nämä kaikki suhteet, käsitteet ja vaikutelmat tajunnassamme iloisesti rempallaan.

Kolmen sukupolven puutarha

Annina Mannila käsittelee valokuvien kautta aikaa ja ihmisen jälkeä eri näkökulmista. Osa teoksista on toteutettu 1800-luvulla kehitetyllä antotypiamenetelmällä, jossa valokuvien valmistamiseen käytetään kasveista uutettua väriä ja auringonvaloa. Kuvat syntyvät auringonvalossa ja katoavat altistuessaan valolle.

Vedokset hahmottavat ihmisten ja kasvien yhteistä tarinaa sadan vuoden ajalta. Kuvat ovat Mannilan äidin, isoäidin ja isoisoäidin henkilökuvia.

Kuvissa naiset esiintyvät puutarhoissaan eri kasvilajien seurassa, mukana on myös tieteellisiä piirustuksia kasvilajeista, joita nuo kolme naista ovat vuorollaan kasvattaneet.

Anniina Mannila: Klorofyllivedokset teoskokonaisuudesta Motherline, 2023, köynnöskrassi ja auringonvalo.

Puutarhassa luonto ja kulttuuri kohtaavat ja kietoutuvat yhteen.

– Syreeni ja perennat ovat periytyneet isoisoäitini Tyynen (s. 1902) puutarhasta. Kun isoäitini Eeva (s. 1922) ja äitini Marja-Liisa (s. 1946) ovat aikanaan lähteneet kotoa, kasvien ja niihin liittyvän tietouden vaihtoa on tehty ahkerasti lapsuudenkodin ja uuden kodin välillä, Mannila kertoo.

Länsimaiden perikato

Annina Mannila: Sumu 2023.

Oswald Spengler hätkäytti sata vuotta sitten Länsimaiden perikato -teoksellaan. Hän esitti, että kulttuurit syntyvät, käyvät läpi tietyt kehitysvaiheet ja lopulta kuolevat.

Samoin kuin luonnon kiertokulussa on kevät, kesä, syksy ja talvi, on kulttuurilla lapsuutensa, nuoruutensa, keski-ikänsä ja vanhuutensa. Ihmisillä on sukupolvien kierto, joista perhealbumit kertovat.

Ihmisellä ei ole aistia, jolla hän havaitsisi ajan. Hänellä on ajasta vain hatara käsitys, joka vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Panu Ollikaisen Dance Of Time -teoksessa hahmot ovat kiinnittyneinä sekuntiviisarien vääjäämättömään etenemiseen. Näin sidoksissa aikaan kellon orjina elämme. Jos ihminen jää ajastaan jälkeen, kello ei hidasta ajan mittaamista.

Kaikki ympärillämme tapahtuu sykleissä. Onko jokainen hetki sittenkin oma kokonaisuutensa, ikään kuin irti ajan virrasta? Jos näin on, miten voisimme oppia ajan mukana?

Ollikaisen 365 -veistossarja koostuu 365 rintakuvasta, eli joka aamu on armo uus, kuten virressä 547 todetaan. Ollikaisen Naamiaiset -sarjan piirustukset kuvastavat naamiaisia, joissa asusteet peilaavat aikamme haasteita.

Aikakautemme tulevaisuudesta katsottuna

Filosofi Herakleitos väitti 2 500 vuotta sitten kaiken virtaavan:
”Samaan virtaan astumme,
emmekä astu, me emmekä me.”

Edistymmekö, vai kierrämmekö tuhoisaa kehää? Kulttuurimme muistuttaa yhä enemmän kuntosalin kuntopyörän polkijaa kuin valkoisen orin selässä ratsastavaa, linnanneitoja valloittavaa ritaria.

Pimennetty Laikun galleriatila luo näyttelyyn unenomaisen, surrealistisen tunnelman, joka taiteilijoiden mukaan osaltaan heijastelee tämän ajan ilmapiiriä.

Todellisuuden tilalle on tullut keinotekoinen tavaroita kaupusteleva unenhuuruinen ilmiömaailma, joka verhoaa todellisessa maailmassa etenevää ekokatastrofia.

Mannilan kuvia ja Ollikaisen veistoksia katsellessa hämyisässä galleriassa ei voi välttyä kysymykseltä: mitähän tulevien sukupolvien ihmiset tuumivat katsellessaan tv-ruudulta ohjelmia ihmeellisestä luonnosta, joka kyltymättömän ahneutemme vuoksi on katoamassa niin sanotusti taivaan tuuliin.

Mitä he tästä meidän pyörittämästämme ryskyen eteenpäin menevästämme rahan ja hyödyn aikakaudestamme ajattelevat. Millaisena aikakautemme heidän silmissään näyttäytyy.

Käykää katsomassa Sykli-näyttely, ennen kuin on liian myöhäistä!

III

Annina Mannila ja Panu Ollikainen: Sykli. Kulttuuritalo Laikun Galleriassa 17.12.2023 saakka. Avoinna ti-pe 9-20, la-su 10-18. Vapaa pääsy. 

 

Lisää aiheesta muualla verkossa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *