Ian McEwan (s. 1948) on englantilaisen nykykirjallisuuden suosituimpia kirjailijoita, jolle on myönnetty useita kirjallisuuspalkintoja ja kunniamerkkejä. Hänen isänsä kuului alun perin työväenluokkaan, mutta yleni Britannian armeijassa majuriksi asti. Ian McEwan aloitti kirjailijan uransa novellistina ja siirtyi myöhemmin romaanien ja käsikirjoittamisen pariin. Vanhemmalla iällä McEwan on keskittynyt lähinnä yhteiskunnallisten teosten kirjoittamiseen.
Torakka (Otava 2019) on pienoisromaaniksi kirjoitettu poliittinen satiiri ja Jaakko Kankaanpään hyvä suomennos tekee teoksesta helppolukuisen. Torakassa on paljon samaa kuin Franz Kafkan Muodonmuutos-novellissa. Myös Torakka-teosta voidaan tulkita eri näkökulmista ja siinäkin jää joitakin asioita avoimeksi mikä saattaa häiritä lukijaa, joka haluaa lukea kokonaista ja yhtenäistä teosta. Tarkoitus on kuitenkin saada lukija pohtimaan teoksen yhtymäkohtia tämän päivän poliittiseen päätöksentekoon ja poliitikon ajatusmaailmaan.
Ian McEwan on omistanut pienoisromaaninsa Timothy Gardon Ashille, englantilaiselle historioitsijalle ja Eurooppa-opintojen professorille Oxfordin yliopistossa. Torakassa kuvataan Britannian Brexit-eroa EU:sta ja kritisoidaan Brexit-politiikkaa. Satiirisen teoksen voi toki ottaa kevyesti, mutta itse asia on ollut hyvinkin vakava ja miljoonia ihmisiä koskettanut poliittinen vedätys. Huumori toimii tehokeinona, jolla tuodaan esiin Britannian poliitikkojen vähäjärkisyys Brexit-ajan Englannissa.
Pääministerin visio
Pienoisromaani alkaa Kafkan Muodonmuutos-novellia mukaillen siitä, kun Englannin pääministeri Jim Sams herää aamulla sängystään ja huomaa, että hänestä on tullut torakka ihmisen ruumiissa.
Pääministerin kiireiseen työhön heijastuu vaihe, jossa Britannia etsii uutta suuntaa. Pääministerin on puheissaan tyytymätön siihen, kuinka Englantia on käytetty hyväksi ja kuinka maa on saanut mittansa täyteen eurooppalaisista arvoista ja Englantia kurjistavasta politiikasta. Hänellä on upea visio siitä, kuinka Englanti lähtee uuteen nousuun ja maasta tulee uudelleen maailman paras ja vaurain maa, kunhan ensin päästään eroon Euroopan vaikutusvallasta.
Pääministerin näkemys on vallankumouksellinen. Hän on nimittäin oivaltanut, että reversalismi on nerokas kansantalousmalli ja vastaa kaikkeen siihen, mikä Englannin taloudessa on ollut väärin ja poissa raiteiltaan. Reversalismissa työntekijät maksavat työnantajalleen siitä, että voivat käydä työssä. Kun työntekijä menee kauppaan ostoksille, maksaa kauppias asiakkaalle sen summan rahaa, mitä asiakkaan ostokset maksavat. Himoshoppaajat eivät kuitenkaan pääse rikastumaan ostamillaan tuotteilla, koska rahaa ei saa pitää pankkitilillä kuin pienen summan ja verotus on niin korkea, että muutamassa päivässä pienetkin säästöt siirtyvät valtion kassaan. Työntekijöiden kannattaa tehdä paljon työtä, jotta rahat eivät menisi pelkkiin veroihin tai katoaisi inflaation syövereihin, vaan ne menisivät työnantajalle.
Jotta reversalismi toteutuisi Britanniassa, täytyy kansa ensin saada talousmallin kannattajaksi. Tässä kohtaa alkaa kansan vedättäminen. Kansainvälisen politiikan tapahtumat sopivat mainiosti hallituksen keinoihin, joiden avulla voidaan kiinnittää kansan huomio muihin kuin vaikeisiin talouspoliittisiin asioihin.
Tapahtuu onnettomuus, jossa ranskalainen sota-alus ajaa päin englantilaista kalastusalusta ja kalastajat hukkuvat. Pääministerille tämä on loistava tilaisuus nostaa hänen uskottavuuttaan. Faktat ja totuus siitä, että kalastusalus kalastaa laittomasti Ranskan aluevesillä ja sota-alus törmää siihen hernerokkasumussa, ei merkitse mitään kun on mahdollisuus saada aikaan poliittinen konflikti Ranskan kanssa, siis loistava keino saada kansa hallituksen päätösten puolelle.
Torakoiden salajuoni
Pienoisromaanin kertomuksen taustalla on torakoiden juonittelu. Kirjailija jättää kertomatta, minkä voiman avulla torakat pääsevät ministerien nahkoihin, mutta jokin mystinen voima niitä ajaa eteenpäin. Torakoiden politiikkaa ohjaa kuitenkin hyvin rationaaliset motiivit. Heidän keinonsa ovat härskejä ja häikäilemättömiä, mutta hyvin tuttuja keinoja myös ihmisten tekemässä politiikassa. Torakat hallitsevat populistiset keinonsa hyvin. He kuljettavat valtavirtamediaa kuin litran mittaa ja media – enemmän ja vähemmän tahtomattaan – komppaa poliitikkojen pyrkimyksiä ja kansan tahtoon vaikuttamista.
Kirjailijalla on loistava kyky eritellä eri politiikan tekemisen keinot ja sanoittaa ne yksinkertaisesti. Kerronta muistuttaa englantilaisten taitoa tehdä poliittista satiiria, jota on voinut seurata jo 1980-luvun televisiosarjoista. Torakka-pienoisromaanin syntyyn on vaikuttanut todennäköisimmin se, että kirjailijalla oli tullut niin sanotusti kuppi ääriään myöten täyteen siitä, miten Brexit-ajan Englannissa tehtiin politiikkaa ja miten kansa saatiin mukaan maalle hyvin vahingolliseen päätökseen erota EU:sta.
Torakka on satiiriksi hieman raskas luettava. Siinä näkyy myös kirjailijan turhautuneisuus politiikkaan. Tähän turhautuneisuuteen on helppo yhtyä, kun tietää, mitkä nykyään ovat demokratian pahimmat uhkat: tyhmyys ja ihmisten kyky äänestää itselleen vahingollisen politiikan puolesta.