Tampereen Vasemmistokristityt osallistuivat perinteiseen tapaan Tampereen Sosiaalifoorumiin lauantaina 18.5. Työväenmuseo Werstaassa pidetyssä tilaisuudessa puhujina olivat teologian kandidaatti Onni Sydänlähde ja kansainvälisen politiikan opiskelija Iris Pajunen, juontajana toimi Ilkka Hirvi. Musiikista vastasi Jouko Mäki-Lohiluoman Yhden Joukon Yhtye.
Vasemmistokristittyjen toimintakoordinaattorina toimiva Hirvi johdatteli päivän teemaan, joka oli vapautuksen teologian etsiminen: mitä se on historiallisesti ollut, mitä se voisi olla ja tuoda mukanaan. Vapautuksen teologian juuret ovat 1970-luvun Etelä-Amerikassa, jossa lähinnä eliitti ohjasi katolisen kirkon toimintaa ja sen rahan ja vallan käyttöä. Vapautuksen teologian perusidean mukaisesti taas kristinusko nousee sorrettujen ja köyhien kokemuksesta sekä toteutuu heidän kauttaan. Hirvi muistutti, miten myös Suomessa ihmisiä nyt ajetaan suurempaan kurjuuteen ja epätoivoon. On hyvä kysyä, mitä kristinusko on ja merkitsee tässä tilanteessa.
Sydänlähteen esityksen ytimessä oli omnisubjektiivisuus, joka jumalan ominaisuutena tarkoittaa, että jumala ottaa huomioon kaiken tiedon, sekä objektiivisen että subjektiivisen. Sydänlähde määrittää subjektiivisen tiedon lähinnä omaksi kokemukseksi, jonka vain minä (subjekti) voi tietää. Taiteessa tätä kokemusta voi toisille yrittää välittää, mutta omnisubjektiivinen jumala on tietoinen kaiken elävän tunteista ja esimerkiksi motiiveista. Sydänlähteen mukaan jumalakin voi siis kärsiä ja tuntea kärsimystä.
Sydänlähteen puhe oli vakuuttava sekoitus akateemista tutkimusta ja varsinaista vapautuksen teologiaa. Hän kävi läpi muun muassa 1800-luvun marxilaisen vieraantumisen käsitteen, Jeesuksen näkemyksen veroista, Exoduksen teologiaa ja Thomas Müntzerin Luther-kritiikkiä. Hän siteerasi perulaista Gustavo Gutierrezia, jonka mukaan vapautuksen teologian tuoma haaste valtavirta- ja valtaa pitävien kristinuskolle ei tule ensisijaisesti ei-uskovilta vaan ei-persoonilta: heiltä, joita olemassa oleva sosiaalinen järjestys ei tunnista ihmisiksi. Sydänlähde kuulutti moniäänisyyttä yhä pitkälti heteronormatiiviseen ja patriarkaaliseen kirkkoon ja teologiaan myös postmodernina haasteena, moninaisuuden huomioivana kontekstuaalisuusteologiana. Hän itse tekee pro gradu -työtä argentiinalaisen Marcella Alhtaus-Reidin teologisesta ajattelusta.
Sydänlähteen ydinsanoman mukaan, jos jumala on kaikkitietävä, hänen täytyy tietää kaikki luomansa näkökulmat, mukaan lukien luotujensa tietoiset tilat. Jumala siis tietää pahuuden siinä kuin muutkin mielentilat. Omat trollinsa ja demoninsa on hyvä tuntea ennen kuin ne poistetaan keskustelusta niin kuin Jeesus tunsi pahat henget ennen kuin ajoi ne ulos ihmisestä. Althaus-Reidin mukaan pakanaksi demoniksi leimattu voi nimittäin ollakin jumala itse.
Esitys herätti yleisökysymyksiä muun muassa siitä, voiko Suomessa syntyä merkittävää vapautuksen teologiaa, joka lähti nimenomaan yhteisöistä, ja myös herätysliikkeiden asemasta Suomessa.
Brutaalit sotarikokset Gazassa järkyttävät
Pajusen puheenvuorossa pohdittiin muun muassa kysymystä siitä, onko erityisesti nykyisessä sotatilanteessa palestiinalaisten ääntä kuultu. Pajunen kuuluu Suomen Palestiina-verkosto Sumudiin ja hänen palestiinalainen isänsä on Ramallahissa, keskellä pommituksia ja muita sotatoimia. Näin Pajusen näkemys perustui tiedon lisäksi omakohtaiseen kokemukseen.
– Vapautuksen teologiassa on syytä puhua palestiinalaisten taistelusta, Pajunen totesi.
Hänen mukaansa Jeesus oli antirasisti, feministi ja ruskeaihoinen: näin voi nykykäsittein Jeesuksen historiallisen hahmon tulkita. Pajunen muistutti, miten kolme uskontoa ovat perinteisesti eläneet Jerusalemissa rauhanomaisesti rinnakkain. Länsimaisessa mediassa sen sijaan on ollut tapana keskittyä ääri-ilmiöihin ja esimerkiksi virheellisesti pitää Hamasia palestiinalaisten edustajana. Olisi tärkeää muistaa, että Israelin on sionistinen, kolonialistinen valtio ja näin pitäisi puhua myös sionistisesta terrorista.
Nyt meneillään olevassa sodassa on todistetusti kuollut vähintään 35 000 palestiinalaista. Luku on alakanttiin, sillä suurin osa uhreista on edelleen pommitusromun alla. Seitsemänkymmentäviisi prosenttia uhreista on naisia ja lapsia. Tämä johtuu Pajusen mukaan kahdesta seikasta. Enemmistö palestiinalaisväestöstä Gazassa on nuorta ja toisaalta lasten ja nuorten pommittamisella tuhotaan mahdollisuudet jälleen rakentamiseen. Tavoitteena on etninen puhdistus, kansanmurha ja yksi Israelin valtio. Lasten tuhoaminen on näin johdonmukainen taktiikka. Gazassa todistamme pahuutta, jossa koko sodan ajan on tehty brutaaleja sotarikoksia, kuten isketty sairaaloihin ja kouluihin.
Vapautuksen teologian teemoihin aihe liittyy suoraan muun muassa rasismin, kolonialismin ja imperialismin kautta. Pajusen mukaan Palestiinasta on tullut eräänlainen sijaiskonflikti vasemmisto-oikeisto-rajapintaan. Sodalla ei niinkään oikeasti ole tämän erottelun kanssa tekemistä, mutta selkeä pesäero suhtautumisissa kuitenkin on.
Pajunen muistutti, kuinka Etelä-Afrikassa apartheid-politiikan viimeiset kymmenen vuotta olivat pahimmat, joten tilanne ei ole toivoton. Tavoitteena on tämän jälkeen kuitenkin yhtenäinen Palestiinan valtio, ja paluuta aikaan ennen elokuuta ei ole. Tarkastuspisteet ja yksityisyyden vienti eivät enää voi toimia. Oikeudenmukaisuuden ääni ja tuki palestiinalaisille voimistuu koko ajan.
Yleisöstä tuli tähän aiheeseen painavia kommentteja ja oli selvää, että ihmiset ovat järkyttyneitä siitä, kuinka systemaattinen viattomien ihmisten murhaaminen sallitaan. Pohdittiin, milloin jumalan kärsivällisyys esimerkiksi juuri sotiin loppuu ja mitä silloin mahdollisesti tapahtuisi.
Vapautuksen teologia esittää haastetta konservatiivisemmalle kirkolliselle ajattelulle moniäänisemmän kirkon puolesta. Vakavista aiheista huolimatta tilaisuus loppui positiivisiin ajatuksiin, Mäki-Lohiluoman laulaessa ”toivoa on”.