Terveisiä yhdyskuntalautakunnan lokakuun ensimmäisestä kokouksesta! Tällä kertaa puhuttiin ratikasta ja talvikunnossapidosta – perinteisistä tamperelaisista keskustelunaiheista siis.
Lautakunnalle esiteltiin ratikan Linnainmaan ja Pirkkalan jatkorakentamisen suunnitelmia, joita on tehty jo pidemmän aikaa. Nyt hanke on kuitenkin lähellä merkittävää etappia, sillä rakentamispäätös on tulossa kaupunginvaltuuston käsittelyyn syysloman jälkeen, ja samanaikaisesti asiaa käsitellään Pirkkalan kunnanvaltuustossa.
Kaupunginhallitus linjasi lokakuun alussa, että jatkon rakentamista ei tehdä yhdellä kertaa, vaan kahdessa osassa. Ensimmäisessä vaiheessa reitti pitenisi yhden pysäkin verran Kaupista eteenpäin Kaupinlaaksoon ja Sorin aukiolta Partolaan. Tämä osa saataisiin suunnitelmien mukaan valmiiksi 2028. Toisessa vaiheessa rataa jatkettaisiin Kaupinlaaksosta Linnainmaalle ja Partolasta Suuppaan vuosina 2028–2032.
Valtio on painanut jarrua raitiotien rakentamisessa, ja tukea ratikan jatkoon on tarjolla odotettua vähemmän. Sen vuoksi jatkon rakentaminen yhdellä kerralla arvioidaan liian kalliiksi kaupungille. Rakentaminen kahdessa vaiheessa on laskettu sen varaan, että valtio – käytännössä seuraava hallitus – tukee rakentamista. Vaikka nyt halutaankin tehdä periaatepäätös siitä, että myös toinen vaihe rakennetaan, jää ilmaan leijumaan epävarmuutta: Jos valtiolta ei saada tukea, saadaanko ratikkaa ikinä Linnainmaalle asti?
Tampereella ratikan jatkamisella on laaja tuki, ja investointina se on merkittävä. Enää ei tarvitse käydä kaikkia samoja keskusteluja, kuin kahdeksan vuotta sitten ratikan rakentamisesta päätettäessä, koska ratikan hyödyt ovat tulleet selvästi esiin.
Silti vääntöä riittää: esimerkiksi ratikan asettamisesta risteyksissä etusijalle autoliikenteeseen nähden on käyty kiivasta keskustelua, ja nykyinen kokoomusjohtoinen kaupunginhallitus on asettunut ratikan etusijaa vastaan – siitä huolimatta, että ratikka kuljettaa merkittävän määrän kaupunkilaisia joka päivä, ja sujuvat risteysjärjestelyt ovat olennaisia ratikan nopeuden ja houkuttelevuuden kannalta. Tampereen ratikan ei ole tarkoitus olla vanhanaikainen ratikka, joka matelee muun liikenteen mukana, vaan pikaratikka.
Mitä kuuluu talvikunnossapidolle?
Saimme kuulla myös katujen kunnossapidosta, joka etenkin talvisin puhuttaa monia. Katujen kunnossapito on ulkoistettu Tampereen Infra Oy:lle, joka sitten toteuttaa sitä osin omana toimintana ja osin alihankkijoillaan teettämällä. Kaupunki siis asettaa laatuvaatimukset ja seuraa työn jälkeä, mutta ei suoraan itse tee hommia.
Kuten jokainen varmasti tietää, aina talvikunnossapidossa ei ole mennyt kuin Strömsössä. 2021–2022 talvi oli talvikunnossapidon osalta heikko, ja tyytymättömiä olivat niin autoilijat, pyöräilijät, joukkoliikenteen käyttäjät kuin kävelijätkin. Sen jälkeen kunnossapidossa on ryhdistäydytty.
Joukkoliikennekatuja ja muita keskeisiä katuja priorisoidaan, ja pyöräilyn pääreittejä on alettu hoitamaan reittinä sen sijaan, että sitä hoidettaisiin pätkä sieltä ja toinen täältä, miten kukakin urakoitsija sattuu alueellaan ehtimään. Myös alihankkijoiden toimintaan on puututtu, ja vaihdoksiakin on tehty, että homma on saatu toimimaan paremmin.
Viime talvena kokeiltiin myös pyöräilyagenttitoimintaa, jossa tavalliset kaupunkilaiset, jotka pyöräilevät myös talviaikaan, antoivat säännöllisesti palautetta väylien kunnosta. Sen avulla on saatu parannettua kunnossapidon laatua. Hyväksi koettua pyöräilyagenttitoimintaa aiotaan jatkaa tulevana talvena, että palaute tulisi kunnossapidolle ajallaan ja korjausliikkeitä pystyttäisiin tekemään. Hyvin ja luotettavasti hoidetut väylät mahdollistavat yhä useammille pyöräilyn myös talvella, kun kyse ei ole extremeurheilusta eikä tarvitse arpoa, mahtaako tänä aamuna päästä töihin asti ajoissa.
Alueilla on jonkin verran eroja kunnossapidon laadussa, mutta positiivista on minusta se, ettei kaavamaista eroa esimerkiksi keskustan ja lähiöiden välillä ole. Kunnossapidon perusteena ei pidä olla paras laatu niille, joilla on kyky sitä vaatia, vaan kaikilla kaupunkilaisilla on yhtäläinen oikeus turvalliseen ja vaivattomaan liikkumiseen.
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteriopiskelija Tampereen yliopistossa sekä vasemmistoliiton varajäsen rakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta vastaavassa yhdyskuntalautakunnassa Tampereella.
III
Merkintöjä-sarja kokoaa yhteen vasemmistoliiton pirkanmaalaisten luottamushenkilöiden näkökulmia politiikkaan ja päätöksentekoon.