Heinäkuun 31. päivä tulee kuluneeksi 50 vuotta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi Etykin päätöskokouksen alkamisesta Helsingin Finlandia-talossa. Etykin päätösasiakirjasta pitäisi ottaa uusintapainos ja tehdä siitä myös sähköinen verkkoversio.
Arvioin tänään parista minulle tärkeästä näkökulmasta mitä on tapahtunut 50 vuodessa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä taloudessa on taannuttu. Ympäristönsuojelussa on menty eteenpäin.
Kun tänään lukee Etykin päätösasiakirja, voi vain kunnioittaen ihmetellä miten se saatiin aikaan 1970-luvulla kylmän sodan oloissa. Urho Kekkosen elämäntyötä nälvivät eurotoimittajat eivät ole sitä lukeneet. Valitettavasti asiakirjaa ei nykyään tahdo löytää mistään. Esitän tänään 31.7.2025 vetoomuksen, että Ulkoministeriö toimittaisi siitä uuden painoksen ja verkkoversion.
Usko rauhaan oli korkealla vuonna 1975. Vuosikymmeniä kestänyt Vietnamin sota oli huhtikuussa päättynyt ja kesällä seurasi laaja rauhankonferenssi Etyk Helsingissä. Optimismi ja usko tulevaisuuteen olivat korkealla, eikä tarvinnut pelätä hyökkäystä. Nyt Suomi on hylännyt Urho Kekkosen ajan puolueettomuuden ja sotilaallisen liittoutumattomuuden. On liittouduttu ja on turvatakuita, mutta koko ajan lehdistö ja poliitikot pelottelevat suomalaisia hyökkäysuhalla. Turvattomuus on lisääntynyt.
Toinen suuri ja suorastaan järkyttävä huononnus 50 vuodessa on työttömyyden räjähdysmäinen kasvu. Keskimäärin työllisyys oli 1960–80-luvuilla huomattavasti parempi kuin nyt. Lähes kaikki koulunsa päättäneet saivat töitä. Vuonna 1975 työttömiä oli 63 000 ja työttömyysaste nousi yli neljän prosentin. Urho Kekkonen perusti sen takia kansallisen hätätilahallituksen. Kesäkuun lopulla 2025 työttömiä oli 330 800. Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta on 12,2 prosenttia. Kauhistuttava muutos 50 vuodessa on, että massatyöttömyys on hyväksytty ikään kuin se olisi luonnollinen ja normaali olotila.
Valtionkonttorin valtionvelka vuonna 1975 oli 596 miljoonaa euroa eli 3,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Nyt 50 vuotta myöhemmin valtionvelka on Tilastokeskuksen mukaan 232,1 miljardia euroa eli 83,6 prosenttia bruttokansantuotteesta, BKT:sta. Se on paisunut 25-kertaiseksi ja ajanut julkistaloutemme pysyviin rahoitusvaikeuksiin. Siksi valtion ja kuntien toiminnot ovat jatkuvien leikkausten kohteena. Kansanterveyslaki säädettiin 1972. Kuntien terveyskeskukset kykenivät 50 vuotta sitten hoitamaan perusterveydenhuollon, vaikka verotus oli nykyistä kevyempää. Nyt ei ole edes luvassa parempaa, kun Suomi hyväksyi sukkana vaatimuksen viisi prosenttia BKT:sta asevarusteluun. Se tarkoittaa, että puolustusmenot kasvavat 16 miljardiin vuodessa ja tietää armottomia leikkauksia soteen ja sivistykseen.
Mitä myönteistä huomaan 50 vuoden aikana tapahtuneen? Yhden asian huomasin, kun jäin eläkkeelle 2018. Minulle ilmoitettiin, että alle 24-vuotiaana tehdystä työstä ei karttunut eläkettä. Nykyään eläkkeen kertyminen alkaa Suomessa 17-vuotiaana. Nuorten asiat ovat sikäli paremmin.
Eniten on menty eteenpäin ympäristönsuojelussa. Vuonna 1975 teollisuuden ja asutuksen jätevedet laskettiin lähes sellaisenaan järviin. Kangasalla Valkeakosken pohjoispuolella ilma haisi pahalle. Tampereella Pispalan Tahmelan uimarannalla oli 1970-luvulla uintikielto Pyhäjärven saastumisen takia. Nämä ja monet muut ympäristöasiat ovat parantuneet. Pispalan uimaranta on suosittu eikä Valkeakoski enää haise. Siksi voi iloita, kun keisarinviitta liihottelee terassilla ja haarapääskyjen poikaset lähtevät räystään alta pesistään. Nyt ne ovat viikon harjoitelleet lentämistä kotijärvemme rantamilla hyönteisiä pyydystäen.
Tämmöisiä pyörii mielessä, kun 31.7. tulee 50 vuotta Ety-kokouksesta. Tässä kuusi vuotta sitten kirjoittamassani kolumnissa pohdin talouden näkökulmasta samaa asiaa, eli oliko ennen paremmin?
