Asunnottomien yötä vietetään jälleen 17. lokakuuta. Asunnottomien määrä on lähtenyt ensimmäistä kertaa nousuun vuoden 2012 jälkeen. Vuonna 2024 Suomessa oli 3806 yksinasuvaa asunnotonta. Pitkäaikaisasunnottomia heistä oli 1010, asunnottomia perheitä oli 110. Perheiden määrä on onneksi ollut hienoisessa laskussa.
Asunnottomuus ei aina ole näkyvää, sillä valtaosa asunnottomista saa tilapäisen majoituksen sukulaisten ja tuttavien luota. Häätöjen määrät ovat myös lisääntyneet roimasti maamme hallituksen tekemien leikkausten myötä, suunta on erittäin huolestuttava.
Maassamme on päätetty vähentää valtion tukemaa kohtuuhintaista asuntotuotantoa, mikä tuskin helpottaa asunnottomuustilannetta. Meistä varmasti moni on kokenut tilanteen, jolloin nukuttuaan muualla kuin omassa kodissa unen laatu ja sen myötä seuraavan päivän vireystaso hiukan kärsivät. Entä kun tällainen tilanne toistuu päivästä toiseen ja nukkumapaikka onkin vaikka rappukäytävä, ensisuoja tai puiston penkki? Tai kun et todellakaan tiedä herätessäsi, mihin pääsi kallistat, kun yö saapuu. Myöskään sukulaisten ja tuttavien luona nukutut yöt eivät ole sama asia kuin herätä aamuisin omasta sängystä omassa kodissa.
Koti on meille paljon muutakin kuin pelkkä nukkumapaikka: se on meidän oma tila, jossa saamme olla omana itsenämme, ja oma koti on monelle turvapaikka. Omassa kodissa voimme kokkailla ja säilyttää meille tärkeitä tavaroita.
Asunnottomuudella on suuri vaikutus ihmisen elämään kokonaisvaltaisesti. Se aiheuttaa turvattomuutta, häpeää, stressiä, vaikeuttaa työssä käymistä ja elämän kokonaishallintaa. Meillä jokaisella tulisi olla oikeus kohtuuhintaiseen kotiin.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Nokian kaupunginvaltuustossa ja varavaltuutettu Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuustossa.
