Artikkeli: Kulttuuri

23.1.2026 klo 08:00

Käänne tulee – ja sitä olemme odottaneet

Viime viikonloppuna Helsingissä järjesteyillä Käänne-festivaaleilla riitti kävijöitä ja ohjelmaa. (Kuva: Lotta Wahrman)

Viimeisen kuukauden aikana en ole voinut välttyä sosiaalisen median kanavissani sini–oranssi–vihreäpohjaisilta reels-videoilta ja kuvilta, joissa toistuu teksti Käänne – ajassa, vallassa, meissä. Politiikan ja taiteen festivaali Käänne järjestettiin tänä vuonna kolmatta kertaa Helsingin Korjaamolla. Tapahtuma on yleisölle täysin maksuton, ja tämän vuoden keskeisenä teemana oli planetaarisiin rajoihin mahtuva elämä ja talous.

Kattaus vaikutti ensisilmäyksellä erinomaiselta – ajankohtaiselta, kunnianhimoiselta ja sisällöllisesti kiinnostavalta. Päätin lähteä paikan päälle selvittämään, mistä Käänteessä on kyse, ja samalla nauttimaan keskusteluista, taiteesta ja uusista näkökulmista omaan ajatteluun.

Festivaali levittäytyi Korjaamon alueella useaan tilaan ja sisäänkäyntiin: Vaunusaliin, joka sijaitsee Ratikkamuseon yhteydessä, sekä Korjaamon ja Vintin puolelle. Olin seurannut pitkin lauantaita sosiaalisen median kautta festivaalin yllättävän pitkiä jonotilanteita, eikä paikan päällä nähty poikennut tästä. Korjaamolle ja Vintille jonotettiin iltapäivän aikana noin puolesta tunnista tuntiin.

Saapuessani Vaunusaliin oli juuri alkanut keskustelu Exposing Exploitation – Talking Award-Winning Investigative Journalism with Martha Mendoza and Paavo Teittinen. Kaksinkertaisen Pulitzer-palkinnon voittaneen Mendozan ja Finlandia-palkitun Teittisen keskustelu tutkivasta journalismista ja ihmiskaupan paljastamisesta oli antoisaa ja vaikuttavaa kuunneltavaa. Sali oli lähes ääriään myöten täynnä aiheesta kiinnostunutta yleisöä.

Oma ennakkoon odotetuin ohjelmanumero oli niin ikään Vaunusalissa järjestetty keskustelu Mihin filosofeja tarvitaan?. Keskustelemassa olivat kansanedustaja Krista Kiuru, kirjailija, suomentaja ja filosofi Tuomas Nevanlinna, Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja ja filosofi Juho Romakkaniemi sekä filosofian professori ja kansalaisaktivisti Thomas Wallgren. Keskustelua moderoi tietokirjailija, tutkija ja filosofi Frank Martela.

Paneelissa avattiin monipuolisesti näkökulmia siihen, mitä filosofia kullekin keskustelijalle merkitsee ja mikä sen rooli yhteiskunnassa on. Keskustelu kulki Platonista Jeesukseen, saunailtojen maailmanparannuksesta Trumpiin ja edelleen politiikan ja filosofian suhteeseen. Erityisesti viimeksi mainitusta saatiin osuvia ja paikoin väkeviäkin puheenvuoroja. Keskustelun huipensi Krista Kiurun kriittinen huomio siitä, ettei politiikassa ennen kehdattu valehdella päin naamaa tai käännellä totuutta – toisin kuin nykyään. 

Miten tätä paskaa kestää? Kiuru kysyi puheenvuoronsa lopuksi ja sai yleisöltä raikuvat aplodit.

Sosiologi ja kansanedustaja Anna Kontulan sekä sijoittaja-kirjailija Kim Väisäsen keskustelussa Kapitalismi murroksessa? pureuduttiin kapitalismin nykytilaan, tulevaisuuteen ja kohtalonkysymyksiin sekä mahdollisiin vaihtoehtoihin. Keskustelua, jota moderoi väitöskirjatutkija Katri Jurvakainen, kuunteli mielellään kahden eri positioista tulevan ja vahvan keskustelijan ansiosta. Asetelma oli kuitenkin alusta alkaen melko selvästi kaksi vastaan yksi – Kim Väisäsen epäonneksi.

Käänteeseen oli koottu poikkeuksellisen monipuolinen joukko keskustelijoita, ajattelijoita, taiteilijoita ja esiintyjiä. Ohjelma ulottui maahanmuutosta talouteen, politiikasta gangstaräpin yhteiskuntakritiikkiin sekä edelleen Euroopan monikriisiin ja ekofasismiin. Järjestäjät ansaitsevat kiitoksen kunnianhimoisesta ja laaja-alaisesta sisällöstä: Käänteestä löytyi jokaiselle politiikasta ja taiteesta kiinnostuneelle jotakin.

Itse keskityin keskusteluihin, mutta tarjolla oli myös työpajoja, festivaalikissoja, taidetta eri muodoissaan sekä iltabileet ohjelman päätteeksi. Ainoa varsinainen kritiikkini kohdistuu tapahtumapaikkaan. Kaikkien tilojen olisi ollut sujuvampaa sijaita saman katon alla. Pitkien jonojen vuoksi moni kävijä joutui arpomaan, mihin ohjelmaan ehtisi tai pääsisi. Tilat olivat selvästi liian pienet kävijämäärään nähden, ja suuremmalla tapahtumapaikalla siirtymät ja jonot olisivat olleet inhimillisempiä. Vaikka kävijämäärää ei voitu täysin ennakoida, suurempi tila olisi palvellut paremmin myös pienempää yleisöä.

Tällaisia matalan kynnyksen poliittisia ja kulttuurisia tapahtumia tarvitaan – ja kävijämäärä osoitti, että niille on selkeästi kysyntää. Kiitos Käänne. Ensi vuoteen.

Tykkää ja jaa artikkelia verkossa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *