Helsingin Sanomat julkaisi 16.1. artikkelin, jossa tutkija Harry Lunabba kommentoi poikien keskimääräistä huonompia oppimistuloksia. Lunabban mukaan poikien ongelmat sivuutetaan koulussa kevyemmin kuin tyttöjen eikä poikien alisuoriutumiseen puututa. Keinoiksi tilanteen ratkaisemiseen Lunabba tarjoaa mahdollisuutta aloittaa lukio myöhemmin ja ysiluokan jälkeen voisi olla tarjolla lukio-opintoihin valmistava ylimääräinen kouluvuosi. Syiksi huonompien oppimistuloksien taustalla Lunabba tarjoaa poikien erilaista biologiaa, joka hänen mukaansa pitäisi ottaa opetuksessa huomioon.
Tutkijan havainto siitä, että poikien alisuoriutumiseen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, on varmasti aiheellinen ja paikkansa pitävä. Poikien keskimääräistä heikompiin oppimistuloksiin sekä muihin ongelmiin ja haasteisiin tulee myös suhtautua kaikella vakavuudella. Samaan aikaan on kuitenkin havaittava, että valtaosa pojista suoriutuu koulunkäynnistä hyvin tai vähintäänkin moitteetta ja heikommat oppimistulokset koskettavat siis poikien vähemmistöä. Väittämä poikien biologisesta alttiudesta heikompaan koulumenestykseen on siis heikolla pohjalla: jos kyse olisi yksiselitteisesti biologiasta, voisi olettaa oppimistuloksien heikentymisen koskevan myös hyvin pärjääviä poikia. Tästä ei kuitenkaan ole olemassa selvää näyttöä.
Sukupuolieroista vuosikymmenien aikana tuettu tutkimus ei myöskään tue Lunabban väitteitä. Useimmat ryhmätasolla havaitut tilastollisesti merkitsevät erot sukupuolten välillä ovat maltillisia tai pieniä ja yleinen konsensus on, että tutkimuksen perusteella ei voi päätellä, missä määrin ryhmätason eroavaisuudet johtuvat sosiaalisesta ympäristöstä ja kulttuurista ja missä määrin biologisista tekijöistä. Ryhmätason eroavaisuuksista ei myöskään voi päätellä syitä yksilön ominaisuuksien, kuten oppimiskyvyn, taustalla.
Väittämä siitä, että koulu syrjii poikia, nousee säännöllisesti oppimisesta ja koulunkäynnistä käytävään julkiseen keskusteluun. Tällaiset väittämät kuitenkin jättävät huomiotta poikien moninaisuuden eivätkä aukaise mahdollisia muita taustamuuttujia heikomman koulumenestyksen taustalla.
Eriarvoisuudesta tuotetun tutkimuksen perusteella tiedetään esimerkiksi huono-osaisuuden vaikuttavan heikentävästi oppimistuloksiin ja toisaalta oppimiseen näyttäisi kasvatustieteellisen tutkimuksen valossa vaikuttavan etenkin niin kutsuttu minäpystyvyyden tunne eli tunne siitä, missä määrin kykenee oppimaan.
Huomauttaisin myös, että koulutukseen on kohdistettu jo yli vuosikymmenen ajan valtavia leikkauksia, jotka ovat heijastuneet tarjotun koulutuksen laatuun ja tätä myötä varmasti myös oppimistuloksiin. Yksinkertaisten selitysmallien hakemisen sijaan olisikin avattava keskustelu koulutuksen ja oppimisen tuen laadun nykytilasta sekä kohdennettava kouluihin rohkeita ja riittäviä rahallisia panostuksia.
Kirjoittaja on kasvatustieteiden maisteri, sukupuolitiedon asiantuntija ja vasemmistoliiton varavaltuutettu Tampereen kaupunginvaltuustossa.
