Teksti ja kuvat: MINNA MINKKINEN
Vegaaniurheilu on mahdollista. Tämän tuloksen sai viittä vaille valmis liikuntaneuvoja Visa Savolainen Varalan Urheiluopistolle laatimassaan opinnäytteessään Vegaaniurheilu. Savolaisen opinnäyteyössä selvitetään vegaaniurheilijan ravitsemusta, urheiluvälineitä, jalkineita ja vaatetusta. Savolaisen innostus opinnäytetyön laatimiseen vegaaniurheilusta lähti vegaaniurheilusta saatavan tiedon vähyydestä ja yksipuolisuudesta. Vaikka vegaanien ravitsemusta on tutkittu Suomessakin, niin vegaaniurheilusta on vain vähän tietoa.
Tulokset Savolaisen työssä ovat selvät. On mahdollista ja helppoa liikkua ja urheilla ilman eläinperäisiä tuotteita. Urheilijalle vegaaninen ruokavalio on ruokavalio siinä missä sekasyöntikin. Kaikki urheilijat joutuvat kiinnittämään huomiota ravitsemukseen tavallista kuluttajaa enemmän, niin myös vegaaniurheilija. Vegaaniravitsemuksen ja urheilun yhdistäminen on mahdollista, siitä todistavat esimerkiksi Carl Lewisin, Arto Saaren ja Harri Niemisen urheilusaavutukset.
– Ravitsevan ja täysipainoisen ravinnon hankkiminen on helppoa, jos ruuan valmistaa itse, Savolainen pohtii.
Ainoana haasteena vegaaniurheilijan ravitsemuksessa on yleinen tietämättömyys veganismista. Pitkillä valmennusleireillä, joilla muut vastaavat ruuanlaitosta, olisi hyvä pakata mukaan omia välipaloja. Omat eväät voiva olla tarpeen, sillä kokematon ruuantekijä voi valmistaa vegaaniurheilijalle liian vähäproteiinista ja -kalorista ruokaa.
Vegaaniset tekstiilit, jalkineet ja välineet
Savolaisen mukaan urheilutekstiilit eivät ole vegaaneille ongelma. Urheiluvaatteet ovat lähes poikkeuksetta synteettisistä kuiduista tehtyjä, sillä hyvän urheilutekstiileiden halutaan olevan kevyt, hengittävä ja joustava. Tähän tavoitteeseen päästään parhaiten niin sanotuilla teknisillä vaatteilla. Eläinperäiset kuidut ovat raskaita eivätkä toimi kuten hyvän urheiluvaatteen kuuluisi toimia. Ainoana poikkeuksena Savolainen mainitsee ulkoilmaliikunnassa käytetyt eläinperäiset merinovillatuotteet. Niillekin on nykyään synteettisiä vaihtoehtoja.
Urheilujalkineetkin ovat suurilta osin vegaanisia. Aiemmin nahka oli ylivertainen jalkinemateriaali, mutta teknologian ja synteettisten materiaalien kehityttyä nahan käyttö on merkittävästi vähentynyt ja vähenee edelleen. Vaellus- ja retkeilykengät ovat ainoita urheilujalkineita, joissa nahka hallittsee vielä markkinoita. Opinnäytetyössään Savolainen halusi selvittää, käytetäänkö jalkineissa nahan lisäksi muita eläinperäisiä tuotteita, kuten liima-aineita. Hän kysyi asiaa seitsemältä yleisimmältä lenkkikenkävalmistajalta. Savolainen sai kyselyihinsä vastaukset kahdelta valmistajalta. Asics oli ainoa valmistaja, joka osasi tarkasti selvittää käyttämänsä materiaalit ja todentaa, ettei jalkineissa käytetä eläinperäisiä materiaaleja ilman merkintää.
Urheiluvälineissäkään eläinperäisten materiaalien käyttö ei ole suurta. Savolaisen mukaan Suomessa harrastetuista lajeista ainoastaan pesäpallo on laji, jossa voi olla vaikeaa löytää vegaanisia välineitä, sillä räpylät valmistetaan nahasta. Pallopelien välineissä käytetään toisinaan nahkaa, mutta nykyään markkinoilla on myös tekonahkaisia jalkapalloja, koripalloja ja lentopalloja. Ongelmallista vegaanisten urheiluvälineiden hankinnassa on, että harva urheiluvälinemyyjä osaa luotettavasti kertoa, ovatko tuotteet tehty nahasta vai tekonahasta.
Soijaa kanan sijaan
Urheilijat tunnetusti syövät paljon kanapastaa ja maitorahkaa. Mitä näitä aineksia välttävä vegaaniurheilija oikein syö? Savolaisen omaan ruokavalioon kuuluu paljon soijatuotteita ja muita palkokasveja, täysjyväviljaa, pähkinöitä ja siemeniä. Välipalaksi opiskelun ja harjoituksien välissä voi helposti nauttia pähkinäpatukan ja soijajogurtin.
Konservatiivisessa urheilumaailmassa Savolainen on kokenut toisinaan kummeksuntaa ja kommentointia ruokavaliostaan, vaikka itse pidättäytyy kommentoimasta muiden lautasmallia. Ennakkoluulot ovat urheilumaailmassa yleisiä ja monesti oletetaankin vegaanien olevan aliravittuja ja huonovointisia. Savolainen ihmettelee myös vegaaniurheilijoita koskevaa vaatimusta olla urheilijan lisäksi ravitsemustieteilijä. Savolainen naureskelee häneltä tentattavan jatkuvasti: ”Mistä sä saat B12-vitamiiniä?” ja pilke silmäkulmassa kysyjältä kysyessään: ”Entäs itse?” saa takaisin ”No en mä tiedä”-vastauksia.
Veganismi on nouseva trendi
Savolaisen mukaan Yhdysvalloissa veganismista on muodostunut trendi-ilmiö. Monet julkisuuden henkilöt, kuten esimerkiksi Pamela Andersson ja Bill Clinton, ovat aloittaneet veganismin ja kannustaneet muita mukaan. Suomeen vastaavanlainen trendi ei ole vielä rantautunut. Savolaisen mukaan Suomessa veganismi on enemmän eläinfilosofista ja ekologista kuin terveys- ja trendi-intoilevaa. Savolaisen mukaan Suomessakin on tosin nähtävillä kasvissyönnin ja veganismin valtavirtaistumista.
Kuka Visa Savolainen?
- 19-vuotias opiskelija Tampereelta
- valmistuu liikuntaneuvojaksi keväällä 2014 Varalan Urheiluopistosta
- valmentanut lapsia ja nuoria salibandyssa sekä muita harrasteporukoita jo 6 vuotta
- valmentaa tällä hetkellä Ilveksen E-junioreita
- pelannut Tapanilan Erän junioreissa (SM-kultaa vuonna 2009)
- höntsäilee nyt Tampereen Gunnersissa
Vegaanihaaste
Oikeutta eläimille ry haastaa ihmisiä kokeilemaan vegaanista ruokavaliota tammikuun ajan. Haasteen vastaanottajat saavat henkilökohtaisen vegaanitutorin, esimerkiksi Savolaisen. Ks. http://www.vegaanihaaste.net
Vegaaniliiton sivuilta vegaaniliitto.fi löytyy myös kattavasti tietoa eläinoikeuksista ja vegaanisia reseptejä.
Löytyy ainakin yksi Suomessakin harrastettava laji, jossa vegaaniset välineet ovat kiven alla, ja jossa välineet ovat hyvin tärkeät: kendo, eli japanilainen miekkailulaji. Osan välineistä saattaa löytää ilman nahkaa valmistettuina, mutta esim. bambumiekkaa en ole vielä löytänyt ilman nahkaa.
Kiinnostaisi tietää, kuinka paljon enemmän/vähemmän menee rahaa vegaaniruokavaliolla verrattuna sekasyöjän ruokavalioon? Siis jos ravinnon laatu, proteiinit ja kalorimäärät pyritään pitämään samana.
Olen harrastanut jo kohta 10 vuotta lihasmassan ja voiman kehittämistä punttisalilla, eikä ole koskaan tullut mieleen kokeilla vegaaniruokavaliota, koska olen siihen suhtautunut kielteisesti monellakin tapaa urheilijan kannalta.
Olisin kuitenkin valmis kokeilemaan kuukauden ajan, koska uran jälkeen (sitten kun paikat alkaa pettämään ja joutuu siirtymään kuntotreenaajaksi)olen ajatellut siirtyä joka tapauksessa vegaaniruokavalioon. Jos se kuitenkin toimisi jo nyt niin ettei haittaisi kehitystä, niin voisin jo nyt siihen siirtyä.
Rahapuoli on kuitenkin se, mikä tökkii, koska olen erittäin pienituloinen. Käytännössä kaikki rahat menee ruokaan tällä hetkellä ja rahaa jää niukanlaisesti muuhun. Ei ole siis varaa nostaa ruokalaskua nykyisestä.
Hei Aaro. Olen ollut niin pitkään kasvissyöjä, etten enää tarkalleen tiedä mitä lihatuotteet maksavat. Jauhelihan korvaava soijarouhe maksaa kuitenkin alle 3 e / 400 g kuiva-ainetta, joka sitten turvotetaan valmiiksi. Soija- ym. kasvismaidot lienevät tavallista lehmänmaitoa hieman kalliimpia, mutta Lidlistä saa halvempaa soijamaitoa joka on kai kymmenisen senttiä lehmänmaitolitraa kalliimpi (?). Soijajauhoa saa muutamalla eurolla n. 300 gramman pussin, ja siitä voi veteen laimennettuna tehdä edullisen maidon (tosin juomiseen se ei kyllä sovi, tosin makunsa kaikilla). Valmiiksi marinoidut tofut ovat mielestäni kalliita, ehkä lihaa kalliimpia.
Joillakin halpismerkeillä on jo vegaaneille sopivia tuotteita. Esim. Rainbow-soijajogurttia löytyy, ja se on samoissa hinnoissa vastaavan eläinperäisen tuotteen kanssa.
Kiitos Visa, teit tärkeän työn. Kaikkien työkseen ruokaa laittavien olisi korkea aika opiskella vegaaniruoan perusteet. Itse otin joskus etukäteen yhteyttä eräälle urheiluopistolle ja kysyin, pystyvätkö he ruokkimaan raakavegaanin (hlö joka syö väh. 75% ruoastaan raakana). Minulle annettiin sitten lautanen, jolla oli keitettyinä ja kokonaisina parsa- ja kukkakaali, mukana kupillinen öljyä ja sanottiin, että noutopöydästä saa hakea salaattia. Raakavegaanejakin urheilijoita on, ja ilman soijaakin pärjää.