Artikkeli: Artikkelit 2013–2018

5.7.2015 klo 10:39

Kreikkalainen alku

Kesa_Tommi_Silvennoinen_150x150_CMOsa 3
Mitä on pankkiryöstö pankin perustamiseen verrattuna. (Bertolt Brecht)
Ytimekäs Brecht-sitaatti pitää sisällään olennaisimman totuuden meneillään olevasta Kreikan kriisistä. Kreikkalaisten ahdingossa ei perimmiltään ole lainkaan kyse meistä ja heistä, suomalaisista, saksalaisista tai kreikkalaisista (meidän ja heidän paljon mainostetuista  ”kulttuurisista” eroista), eikä kyse ole edes eurosta tai Euroopan unionista sellaisenaan.

Pohjimmiltaan ja kaikessa julmassa yksinkertaisuudessaan Kreikan tilanteessa on kyse kapitalismin väkivaltaisesta logiikasta, sen patologisesta (sanan kaikissa merkityksissä) himosta tehdä taloudellista voittoa harvojen hyväksi suurten enemmistöjen elämänehtojen kustannuksella.

Kreikka ei ole sairas eikä syyllinen eivätkä ”velkojamaat” ole viattomia uhreja. Euroryhmittymä kaikkinensa (siis Kreikka mukaan luettuna) on pääoman ja sen tehokkaimman aseen eli koron palveluksessa ja siksi nyt käsillä oleva umpikuja on aina jo ollut kansainväliseen kapitalismiin sisään rakentuneena. Tai viimeistään siitä lähtien kun valtioiden rahoitustarpeen sääntely alistettiin yksityisille finanssimarkkinoille. Hulluinta on tietysti se, että kaikki asian osaiset tämän varsin hyvin tietävät. Myös vasemmisto!

Politiikka (politeia) syntyi antiikin Kreikassa. Jo Aristoteleella käsitteeseen sisältyy ajatus ei ainoastaan enemmistön vaan kaikkien hyvästä. Tästä ei ole mitään syytä tinkiä tänäänkään. Ja Platon puolestaan pyrki tinkimättömästi ajattelemaan ”asiaa itseään”. Ja Giorgio Agambenia mukaillen filosofian (tuon kreikkalaisen alun) erikoisuus inhimillisten hankkeiden joukossa onkin siinä, että se voi puhua kaikesta sillä ehdolla, että se puhuu ennenkaikkea siitä tosiasiasta, että se puhuu! Ja politiikassa, siis poliittisen tilassa, me löydämme itsemme juurikin puhuvina olentoina; emme käskevinä, komentavina tai (vielä) väkivaltaisina. Tämä erottaa ”aidon”, kreikkalaisperäisen politiikan oivalluksen pelkästä vallan tosiasiasta, pelkästä mahtamisesta. Siksi se on sivistyksen tärkein askel. Ja siksi meidän ”velkamme” kreikkalaiselle hengelle on mittaamaton!

Erityisen häpeällisenä ja kunniattomana tässä yhteydessä näyttäytyy Suomen rooli. Niin edelliset hallitukset kuin nykyinen sinimustamultakin ovat innokkaasti olleet komentelemassa kreikkalaisia. Saksan ylivoiman suojissa todelliset asiat on verhottu iljettävään oman edun kaapuun: Suomi kurittamassa köyhempiään! Ja kun vasemmisto voitti vaalit Kreikassa, järjestivät euroryhmän ministerit hätäkokouksen! Eikö tämä riitä kertomaan olennaisen?

Kyse ei siis ole tuosta tai tästä yli-varojen-elämisestä. Tällainen kielenkäyttö vain palajastaa porvarillisen moraalin onttouden. Kyse ei myöskään ole vain kreikkalaisen yhteiskunnan byrokratiasta, tehottomuudesta, korruptiosta, laiskuuksista tai muusta sellaisesta. Missäpä ihmisyhteisössä (moderneista yhteiskunnista puhumattakaan) vastaavia piirteitä ei olisi? Kyse on kovimman luokan kapitalismin ideologiasta, joka velkana ja yleisenä kiristyksenä avautuu silmiemme edessä kreikkalaisen tilanteen ytimessä. Tämän kieltäminen on juurikin suuren kreikkalaisen oivalluksen eli totuuden kieltämistä.

Kreikankielinen sana krisis viittaa päätökseen ja käännekohtaan. Kreikkalaisilla on tunnetusti kyky tuottaa maailmanhistoriallisia käännekohtia. Kreikassa ei tosin aloitettu modernia kapitalismia mutta eurooppalaisen ajattelun alkukodista ei liene epäselvyyttä. Ehkä kreikkalaiset kykenevät siihen taas? Ehkä ajattelu ja politiikka syntyvät uudelleen? Ehkä suomalainen vasemmistokin syntyy uudelleen todellisena poliittisena tilana, tilana jossa toteutuu hyvän elämän idea tässä ja nyt eikä kaukaisessa tulevaisuudessa, jonne kapitalismin ankeus on ihmiselon mahdollisuudet ahdistanut.

Huutavan ääni korvassa

Huutavan ääni korvassa on kirjoitussarja, jossa maailmalle, politiikanteolle ja tuolle ohimeneväiselle otukselle nimeltä ihminen otollisia ja keskeisiä kysymyksiä pohditaan vasemmistolaisessa eli  kriittisessä ja emansipatorisessa hengessä. Kirjoittaja on tamperelainen teatteriohjaaja ja esitystaiteilija Tommi Silvennoinen.

Sarjassa ilmestynyt:

Kirjoitussarjan Huutavan ääni korvassa esittely (10.2.2015)

Sarjan osa 1: Oikea järki (Vasen Kaista 6.3.2015)

Sarjan osa 2: Totuuksia valheista – eli stop ja box (25.4.2015)

Sarjan osa 3: Kreikkalainen alku (5.7.2015)

Sarjan osa 4: Taudin kuva (30.7.2016)

Sarjan osa 5: Psykopolitiikkaa (30.11.2016)

Asiaan liittyy myös Silvennoisen aikaisempi artikkeli:

Mitä vasemmistolainen politiikka voisi saada taiteelta? (7.5.2014)

|||
Kuvat: Cai Melakoski

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *