LIISA AHOLA
Naisen euro on 82 senttiä ja miehen euro on euro. Eroa on 18 senttiä eli 18 % . Niin paljon vähemmällä naisen on tultava toimeen. Se ei vielä hallitukselle riitä. Sen on kuritettava näitä tasa-arvoisiksi pyrkiviä työvoiman reserviläisiä viemällä osan sunnuntaikorvauksista ja ylityölisistä.
Vaikka naisia ei saakaan eriarvoistaa lain mukaan raskauden tai äitiysloman tähden, niin käytäntö kuitenkin on toinen. Liian monet hedelmällisyysikäiset naiset joutuvat tekemään pätkätöitä. Pitää olla todella pätevä saadakseen vakituisen pestin. Pätevin ei likikään aina ole sopivin. Vielä nykyisinkin työpaikkailmoitusten sisään on piilotettu vanha ajatus: ”Ekonomi, merkonomi tai muuten reipas poika….”
Vaikka naisen euro on vain 82 senttiä, hän on kuitenkin usein yksinhuoltaja tai vastaa perheen ruokahuollosta. Miehen parempi palkka kuluu miehen menoihin: autoon, harrastuksiin ja virkistykseen, kun yhdessä sovitut menot on maksettu. Jos mies saa parempaa palkkaa, on vain oikein, että hänellä on enemmän etuoikeuksia kuin vähemmän ansaitsevalla vaimolla. Vai onko?
Liian usein kuitenkin elintasokuilu on perheessä miehen ja vaimon välillä miehen eduksi. Vaimo on pätkätyöläinen eikä työttömänä ollessaan enää voi olla varma, pystyykö ottamaan mahdollisesti tulevaa työpaikkaa vastaan, kun lasten päiväkotipaikka on vain puolipäiväinen. Työttömälle lapsen subjektiivisen päivähoitopaikkaoikeuden menetys merkinnee työnsaannin/vastaanottamisen vaikeutumista. Tämä taas johtaa ennestään jo pienten tulojen pienentymiseen.
Ei Suomessa ole ollut mitenkään vaikeata ennenkään naisten alistaminen ja lasten laiminlyönti. 1990-luvun lama opetti kouriintuntuvasti, ettei lain kirjaimella ole mitään tekemistä käytännön kanssa. Yksinhuoltaja oli työttömänä talven. Usein hänen lapsensa oli koulun alaluokkalainen, alle 10-vuotias. Kun kesälomakausi alkoi, huoltaja pääsi töihin ja lapsi jäi koko päiväksi vaille huolenpitoa. Kyllä tämä tiedettiin, mutta ei se ollut kenellekään ongelma, paitsi sille turvattomalle lapselle ja köyhälle vanhemmalle, jonka oli ihan pakko mennä töihin. Kaikilla ei ole turvaverkostoa.
Pitkäkestoinen turvattomuus ei mene jälkiä jättämättä. Niitä lukuja vain on vaikea jäljittää. Seuraamukset näkyivät huostaanottoina, psyykkisinä oireina, vankiloissa ja mielisairaaloissa.
Olihan se jo etukäteen tiedossa, millaisia seurauksia 1990-luvun lamalääkkeillä oli. Kalliiksi se laman hoito tuli, kun juustohöylättiin lapsiperheiden toimeentulosta. Nyt hallitus käyttää fileerausveistä ja paikoin lihakirvestä. Eläkeläisten asumistuen muuttuminen yleiseksi asumistueksi on sitä lihakirveellä asioiden hoitamista. Luvassa on yllättäviä seurauksia. Stressi on pahin infarktiriski. Vieläkö meillä sairaat hoidetaan? Onko aivohalvauspotilaiden kuntoutukseen enää varaa? Minne heidät sijoitetaan?
Hallitus uhkuu miehistä valtaa. Ja menestyvät naiset ovat elitistisiä, uusliberalistisen ajattelun tyhmistämiä. He alistavat kanssasisariaan kuin miehet konsanaan. Niin pitää tehdä, jos haluaa valtaa ja menestystä. Kaikkien naisten euro ei ole 82 senttiä, mutta useimpien on. Ja tulevaisuudessa senttejä on yhä vähemmän. Naisilla.
|||
Etusivun kuva Ei säästetä lapsilta – säästetään lapset. Lapsiin kohdistuvat leikkaukset kurittavat myös naisia. Kuva Joukkovoima-mielenosoituksesta elokuussa. (Kuva: Cai Melakoski)