JOUNI SIRÉN
Vaikka liikenneministeri Anne Berner (kesk) kiirehti kiistämään, että hänen ehdottamansa tie-, rata- ja vesiväyläverkoston yhtiöittäminen tarkoittaisi yksityistämistä, vakuutteluun on syytä suhtautua vahvalla varauksella.
Liikenneviraston johtava virkamies kansliapäällikkö Harri Pursiainen on väläytellyt tieverkoston yksityistämistä jo vuosia sitten. Myöskään pääministeri Juha Sipilä (kesk) ei ole piilotellut intoaan päästä eroon valtion ”laiskoista omistuksista”. Eikä liene sattumaa, että ison rahan etujärjestö Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva hinkuu täsmälleen samoilla sanoilla jopa 20 miljardin euron yksityistämispeijaisia.
Ostajia teille ja radoille varmasti löytyisi, mutta kansantalouden kannalta suunnitelma on järjetön.
Liikenneverkot ovat muun muassa australialaisen First State Investmentsin pääsijoituskohteita. Yhtiöllä onkin jo läheiset suhteet Suomen valtion kanssa. Se nimittäin osti taannoin valtionyhtiö Fortumin sähköverkot ja häärii nyt sähkönsiirtomaksujen äkkikorotuksella asiakkaitaan järkyttäneen Caruna-yhtiön taustalla. Se kerää asiakkailtaan, joilla ei ole valinnanvaraa, kymmenien miljoonien voitot ja vie ne veroparatiiseihin.
Jos maanteitä yksityistetään, yksityiset sijoittajat keräävät niiden käytöstä tiemaksun. Mikään ei takaa, että tiemaksut sijoitettaisiin teiden ylläpitoon tai parantamiseen. Carunan esimerkki osoittaa, että todennäköisimmin maksuilla lihotetaan omistajien osinkoja.
Rautateiden yksityistäminen Britanniassa ja Ruotsissa 1990-luvulla johti junayhteyksien rajuun huononemiseen, kun ratojen kunnossapidosta tingittiin voittojen maksimoimiseksi. Säästöjäkään ei ole saavutettu, sillä pelkästään lipputulojen varassa junat kulkevat vain muutaman suurkaupungin välillä. Muualla liikennettä tuetaan verovaroista, vaikka liikenteen hoitavat yksityiset yritykset. Näiden liikevoitto syntyy siis osittain verovaroista.
On selvää, että liikenneyhteyksien kehittämiseen tarvitaan lisärahaa. Yhteisen omaisuuden myyminen on kuitenkin väärä tapa hankkia sitä. Sen jälkeen kun valtio myi puolet Fortumista, yhtiö on jakanut yksityisille osakkeenomistajille osinkoja runsaat kolme miljardia euroa.
Jos yksityisille jaetut osingot olisi saatu valtion kassaan, niillä olisi voitu vaikka rakentaa keskustan ja kokoomuksenkin kaipaama kolmas raide nopeuttamaan junaliikennettä Tampereen ja Helsingin välillä. Lopuilla rahoilla olisi voitu vielä kustantaa ratikka niin Tampereelle kuin Turkuunkin.
Fortumin nykyisistä omistajista muuten lähes kolmasosa on ulkomaalaisia, joten osingoistakin iso siivu valuu pois Suomen taloudesta.
Budjettivajeen paikkaaminen tuottavaa valtion omaisuutta myymällä on järjetöntä. Budjetti saadaan tasapainoiseksi oikeudenmukaisella verotuksella eli nostamalla maksukykyisten veroja ja tukkimalla Panaman ja muiden veroparatiisien kokoiset aukot veronkannossa. Ilmeisesti hallitus ei halua tai osaa tehdä sitä. Tai sitten hallituksen tavoitteena on ennen kaatumistaan panna kaikki yhteinen omaisuus sileäksi.
Kirjoittaja on Tampereen Vasemmiston puheenjohtaja.
Aiheesta muualla:
Iltalehti 17.4.2016: Ministeriö kaavailee valtion tieverkon yhtiöittämistä ja yksityistämistä
Savon Sanomat 8.5.2014: Harri Pursiainen: Maanteistä bisnestä?
Yle 5.3.2016: Sipilä: Valtion omistuksissa miljardeja euroja laiskaa pääomaa
Eva 30.3.2016: Valtio omistajana kuin laiska jättiläinen
Aiheesta Vasen Kaistalla:
Tampereen malli suojelee Carunalta (18.2.2016)
|||
Etusivun kuva:
E6-tien maksullisella osuudella oleva tullialue Norjassa.
Kuvan nimi: Bomring Abildsø E6.JPG
Kuvaaja: Kjetil Ree
Kuvan sijainti ja käyttöoikeustiedot
